NYSSE sanoi:
Timon sanoma aukeaa muutaman kuuntelun jälkeen.Ainakin minuun
sanat tekee vaikutuksen.Eihän bändi sinänsä olisi mitään.
Kari Peitsamon sanoin:Get the message!
Ihan ilman sarvia ja hampaita: Mulle ei uppoa nää sanat ollenkaan. En myöskään käyttäisi termiä "Timon sanoma", kun hän on sanoittanut kaksi kipaletta itse ja kaksi yhdessä martikaisen kanssa.
Lyriikan arvostelussa on täysin makukysymys, joten on turha lähteä kinaamaan siitä, että onko nää sanat "oikeasti" hyviä. Mulla kuitenkin tökkii tämä:
Mä koen jotenkin hirveän voimakkaasti, että Martikainen on iskostanut Rautiaisen päähän tällaisen "vanhasuomi"-teeman. Eli haetaan se lyriikan maisema samasta kohtaa kuin Viikate. Kuvaillaan entisajan maaseutua ja käytetään tolkuttomasti vanhahtavia sanoja kuten "ajuri", "taakka", "lehtolapsi" jne.
Ensinnäkin Viikate tekee tämän lyyrisen maiseman mielestäni sata kertaa uskottavammin kuin Martikainen/Rautiainen. Jossain kohdissa mulle tulee hyvin vaivaannuttavasti sellainen tunne, että Martikainen on vähän liikaakin kuunnellut Viikatetta ja ajatellut, että "tämähän se sopisi Timonkin pirtaan." Mun mielestä näissä biiseissä kroonisesti ei ole mitään sanomaa tahi punaista lankaa.
Toiseksi mä koen, että maisema on jotenkin laskelmoiden haettua: vanhanaikaisuus on vitun trendikästä. Jos joku Palmgren tai Sarjanto on vain tajunnut tehdä teemaan sopivat laskelmoidut diipadaapasanat, niin jätkät on mukisematta levyttänyt sen.
Esimerkiksi "Juoksevan veden aika" on mielestäni Martikaisen keinotekoinen yritys tehdä "Elegia" uusiksi. Joku "isä katsoo savuavan saunan hiillosta" on ihan yläastemetaforaa ja "juoru kulkee, mutta perheen eessä vaietaan" on suoraa rippausta Viikatteelta ja "Häpeän lyhdystä".
Tulee sellainen tunne, että siellä on Martikainen miettinyt, että "Viimeksi jengi tykkäsi ihan vitusti siitä poika-kuolee-viinaan-teemasta, niin duunaanpa tästä poika-tulee-hulluksi-teeman. Ne puupäät varmaan diggaa tästä samalla tavalla. Kierrätän vittuillakseni näitä samoja kuvia vähän eri muodossa. Pistän sen pojan tällä kertaa makaamaan laverille..."
"Kylmä Tila" - Miehellä menee vaihteeksi huonosti. Tämän vakioteeman ohella, sanat ovat aivan diipadaapaa.
"Taakka" - "Otetaan tähän tällaista kalevalaista poljentoa viikattelaisella maisemalla. Laitan tähän vittuillakseni teemaksi, että 'isien synnit periytyvät jälkipolville' - se uppoo niihin aina. Sama se, että mitä paskaa mä tänne roiskin, kunhan muistan sen nostalgiajutskan.
"Ajurin Ruoska" - "Nää sanat ei tarkota yhtään mitään, mutta pääasia, että ne näyttää hyvältä..." (selittyy sillä, että A.P.Sarjanto on tehnyt sanat. Martikainen olisi yrittänyt fuulata kuuntelijaa jonkinlaisella 'sanomalla')
"Minun Oikeus" - Tehdään biisi itsekkyydestä. Siitä meillä on paljon uutta sanottavaa. Laitetaan vaikka laini 'on oma häpeäsi, jos et osaa kyynärpäitä käyttää'. Ai että näyttää aikuiselta ja viisalta toi kohta...
"Pitkä Odotus" - Tässä on teemana, että jonkun lapsi tai joku kuolee ennen sitä, ja se on niinku väärä järjestys. Tämän teeman ohella noi sanat voi olla ihan mitä diipadaapaa vaan. Vaikka jotain "on kaikki se/mitä voi, nähty täällä". Ei tarkoita mitään, mutta näyttää hyvältä..."
"Te ette tarvitse minua", on oikeastaan ainoa biisi, mistä mulle tulee sellainen tunne, että lyriikat on tehty aidosta tarinankertomisen tarpeesta. Samoin aloitusbiisi, mutta se on enemmänkin poliittinen kannanotto, jonka ympärillä olevat sanat eivät tuo itse sloganiin mitään lisäarvoa.
Yhteenveto: Laskelmoitua ja Hakemalla Haettua. En sitten tiedä, että miten paljon tämä muutos on tuottaja Martikaisen aikaansaannosta.
Eri mieltä saa ja pitää olla, runouden tulkinta on aina subjektiivinen juttu.