- Liittynyt
- 23.10.2002
- Viestejä
- 2 257
- Ikä
- 59
Nonniin,
sainpa kutsun erikoisnäytäntöön; Timo Koivusalon "Täällä Pohjan Tähden Alla" -elokuvaan.
Pitihän se mennä katsomaan, kun oli mahdollisuus nähdä se ennen ensi-iltaa, joka on vasta joulukuun alussa.
Lyhyesti: kyllähän filmi puutteineenkin on parasta, mitä Koivusalo on saanut aikaan. Pienten kiusallisten kömmähdysten (mm. ilotulitusraketit Pentinkulmalla 1800-luvun ja 1900 -luvun taitteessa uutta vuotta juhliessa:D ) Melkoisen huvittava yksityiskohta oli kohatus valkoisten sotaakäyvän joukkion vaatetus, joka oli kuin suoraan pinkasta reväisty...puhtaita ja hyväkuntoisia varusteita ja vaatteita keskellä sodan tiimellystä.
Lisäksi monet henkilöhahmot jäävät ohuiksi.Vastakohtana muutamat henkilöhahmot (mm. Laurilan Anttoo sekä rovasti Salpakari -josta vastaa mainio Hannu-Pekka Björkman) saavat vahvan tulkinnan.
Varsinkin alkuperäisteoksen alkuosan elokuva kattaa liian nopeasti. Ennenkuin katsoja huomaakaan, Akseli on jo syntynyt ja kouluiässä.
Lisäksi Koivusalo on käyttänyt paikoin "punakynää" vielä Linnaakin voimakkaammin aikakautta kuvatessa, ja se on jo paljon se.
Filmatisointi noudattaa kuitenkin melko tarkasti Linnan teosta. Aikakautta tutkitaan punaisen väestön kannalta, mitään viittauksia esim. sotaa edeltävän ajan punaiseen terroriin ei anneta. Punaisten rääsyläissakki koetaan pelkästään oikeudenmukaisuuttaan penääväksi köyhälistöjoukoksi, valkoinen osapuoli kuvottavia henkilöhahmojaan myöten pääosin pulleiksi ja torppareitaan ehdontahdon kiusaaviksi vastenmielisiksi isäntähahmoiksi. Varsinkin Oiva Lohtander onnistuu luomaan itsestään oikein vastenmielisen henkilöhahmon Mellolan isännän roolissa.
Historiadokumentiksi tästä elokuvasta ei ole, kuten ei Linnan alkuperäisteoksestakaan. Antaa kuitenkin yhden, subjektiivisen katsantokannan itsenäisyytemme alkuaikoihin.
parasta, valistavaa osaa elokuva esiintuo muutamassa dialogissaan, joissa paljastuu se, miten osa vasemmistosta vastusti aseellista ja väkivaltaista kapinaa, sekä se, miten suuri vääryys on pyrkiä kaatamaan demokraattista järjestelmää summittaisella väkivallalla, joista veljessota on se pahin muoto.
No, Harlinin Mannerheim- elokuvaa odotellessa tämäkin ehkä kannattaa katsoa. Ensilähetys Koivusalon Pohjantähti-filmistä YLEn kanavalta tullee sopivasti ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jolla YLE pyrkii taas kerran jalkauttamaan edes pienen osan vasemmistolaisäänestäjäkunnasta uurnille...näinhän kävi mm. edellisten presidentinvaalien alla.
sainpa kutsun erikoisnäytäntöön; Timo Koivusalon "Täällä Pohjan Tähden Alla" -elokuvaan.
Pitihän se mennä katsomaan, kun oli mahdollisuus nähdä se ennen ensi-iltaa, joka on vasta joulukuun alussa.
Lyhyesti: kyllähän filmi puutteineenkin on parasta, mitä Koivusalo on saanut aikaan. Pienten kiusallisten kömmähdysten (mm. ilotulitusraketit Pentinkulmalla 1800-luvun ja 1900 -luvun taitteessa uutta vuotta juhliessa:D ) Melkoisen huvittava yksityiskohta oli kohatus valkoisten sotaakäyvän joukkion vaatetus, joka oli kuin suoraan pinkasta reväisty...puhtaita ja hyväkuntoisia varusteita ja vaatteita keskellä sodan tiimellystä.
Lisäksi monet henkilöhahmot jäävät ohuiksi.Vastakohtana muutamat henkilöhahmot (mm. Laurilan Anttoo sekä rovasti Salpakari -josta vastaa mainio Hannu-Pekka Björkman) saavat vahvan tulkinnan.
Varsinkin alkuperäisteoksen alkuosan elokuva kattaa liian nopeasti. Ennenkuin katsoja huomaakaan, Akseli on jo syntynyt ja kouluiässä.
Lisäksi Koivusalo on käyttänyt paikoin "punakynää" vielä Linnaakin voimakkaammin aikakautta kuvatessa, ja se on jo paljon se.
Filmatisointi noudattaa kuitenkin melko tarkasti Linnan teosta. Aikakautta tutkitaan punaisen väestön kannalta, mitään viittauksia esim. sotaa edeltävän ajan punaiseen terroriin ei anneta. Punaisten rääsyläissakki koetaan pelkästään oikeudenmukaisuuttaan penääväksi köyhälistöjoukoksi, valkoinen osapuoli kuvottavia henkilöhahmojaan myöten pääosin pulleiksi ja torppareitaan ehdontahdon kiusaaviksi vastenmielisiksi isäntähahmoiksi. Varsinkin Oiva Lohtander onnistuu luomaan itsestään oikein vastenmielisen henkilöhahmon Mellolan isännän roolissa.
Historiadokumentiksi tästä elokuvasta ei ole, kuten ei Linnan alkuperäisteoksestakaan. Antaa kuitenkin yhden, subjektiivisen katsantokannan itsenäisyytemme alkuaikoihin.
parasta, valistavaa osaa elokuva esiintuo muutamassa dialogissaan, joissa paljastuu se, miten osa vasemmistosta vastusti aseellista ja väkivaltaista kapinaa, sekä se, miten suuri vääryys on pyrkiä kaatamaan demokraattista järjestelmää summittaisella väkivallalla, joista veljessota on se pahin muoto.
No, Harlinin Mannerheim- elokuvaa odotellessa tämäkin ehkä kannattaa katsoa. Ensilähetys Koivusalon Pohjantähti-filmistä YLEn kanavalta tullee sopivasti ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jolla YLE pyrkii taas kerran jalkauttamaan edes pienen osan vasemmistolaisäänestäjäkunnasta uurnille...näinhän kävi mm. edellisten presidentinvaalien alla.