Testosteronitasonne?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Radar
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Testosteronitasonne – arvot ja kokemukset

Meta description: Ketju testosteronitasoista: veriarvot, oireet, elämäntavat, treeni, ravinto ja käyttäjien omat kokemukset tasojen vaihtelusta.


Elintavoilla kustu testotaso on usein lievästi alhainen (kokonaistesto luokkaa 7-10). Tuota alhaisemmilla arvoilla tulee tutkia sitten myös aivolisäkehormonien pitoisuudet. Selvässä hypogonadismissa (kokonaistesto luokkaa alle 7-8) testokorvaushoito on syystä ja mekanismista riippumatta yleensä aiheellinen. Jos testot ovat viitealueella, korvaushoito on harvoin aiheellinen. Käytännösä ongelma ovat nämä joilla hypogonadismi on toistetuissa mittauksissa todennettavissa mutta lievänä. Usein ovat läskejä keski-ikäisiä tai vanhempia äijiä, tuolloin kyllä useimmiten oikea ratkaisu on elintaparemontti ja painonpudotus eikä korvaushoito. Eri asia sitten jos joku 30v urheilullinen jätkä jolla lievä hypogonadismi ja selvät siihen liitettävät oireet, tuolloin ainakin hoitokokeilu voi olla hyvin aiheellinen, toki riittävien syyselvitysten jälkeen yleensä. On myös hyvä muistaa että arvot vaihtelevat sil reilusti päivien välillä, joten yksittäinen mittaus harvoin on riittävä hoitoa mahd mietettäessä etenkään ellei se ole selvästi matala.

Jos Pulkkis on lääkäri, niin hänellä näyttää olevan aika erilainen näkemys siitä, milloin ja kenen kannattaa kokeilla tai siirtyä korvaushoitoon, kuin omalla, aiheeseen melko laajasti perehtyneellä lääkärillä.
 
Jos Pulkkis on lääkäri, niin hänellä näyttää olevan aika erilainen näkemys siitä, milloin ja kenen kannattaa kokeilla tai siirtyä korvaushoitoon, kuin omalla, aiheeseen melko laajasti perehtyneellä lääkärillä.
Se toki riippuu mikä oman lääkärisi näkemys asiaan on? Ja tietenkin mielipiteissä ja ihan hoitokäytännöissäkin voi olla eroja, tutkimusnäyttö ei ole erityisen vahvaa suuntaan tai toiseen tässä kapittelissa. Toinen painottaa ”ennustenäyttöä” ja hoidosta mahdollisesti seuraavia haittoja, toinen painottaa enemmän oireita ja niiden mahdollista paranemista jne. Ei sitä ihan oikeasti voi sanoa kuka näissä asioissa on ”oikeassa”, vaan parasta arvausta etsitään ja sen mukaan hoidetaan. Riskien ja hyötyjen punnitseminen on avainasemassa. Näin yleiset suuntaviivat kuitenkin (julkisella) menevät. Vähän jo eroaa kun vertaa privaattipuoleen. Olettaisin että oma mielipiteesi on enemmän suuntaa se että jokaiselle vähänkään alakanttisen testotason omaavalle tulee korvaushoito aloittaa suoraan? Nuorella potilaalla korvaushoito aloitetaan toki herkästi, lisäksi siis toki vaikuttavat oireet, muut sairaudet, vapaan teston määrä, mahdollinen lihavuus jne. Ikääntyvillä vaarat lisääntyvät ja hoitoa tulee punnita tarkkaan. Myöskään normaalien testoarvojen lääkitsemiselle väsymysoireen tms perusteella ei ole kyllä yleensä perustetta. Testohoito ei myöskään käytänössä laihduta, mutta laihduttaminen nostaa testotasoja.

Voinee arvella myös että pakkiksella pyörivä porukka on pääosin enemmän tuota nuorta urheilevaa normaalipainoista, melko hyvillä elämäntavoilla elävää porukkaa. Tästä otannasta varmasti suurin osa lievästäkin hypogonadismista hyötyy korvaushoidosta. Mutta ainakin julkisella puolella tavallinen potilas on läski, tupakoiva ja dokaava potilas, ja lääkäriltä vaaditaan oman (tietenkin tarvittaessa tarkkaankin ohjatun) elämäntaparemontin ja asioihin tarttumisen sijasta tutkimuksia, lääkehoitoja jne asioihin, joiden perimmäinen syy on ylipainossa, huonossa elämänhallinnastaan ja esim päihteiden käytössä.
 
Viimeksi muokattu:
Se toki riippuu mikä oman lääkärisi näkemys asiaan on?

No lyhyesti voisi sanoa, että labrakokeista ja potilaan kuuntelusta muodostuva kokonaistilanne on ratkaiseva tekijä. Labratuloksiin ei kuitenkaan pilkuntarkasti hirttäydytä kiinni, vaan ne suhteutetaan myös potilaan omaan hyvinnivoinnin kokemukseen. Mutta toisaalta, pelkästään huonoilla labra-arvoilla ja hyvällä puheella ei hoitoon pääse, vaan tilanne täytyy ensin kartoittaa laajemmin, koska testohoito ei aina ole tarpeen ja on muitakin vaihtoehtoja.

Ei sitä ihan oikeasti voi sanoa kuka näissä asioissa on ”oikeassa”, vaan parasta arvausta etsitään ja sen mukaan hoidetaan.

Itse sanoisin, että lopputulos ratkaisee, mutta jotkut lääkärit tyrmäävät koko hoitokokeilunkin.

Riskien ja hyötyjen punnitseminen on avainasemassa. Näin yleiset suuntaviivat kuitenkin (julkisella) menevät. Vähän jo eroaa kun vertaa privaattipuoleen.

Riskien ja hyötyjen suhteen lääkärien mielipiteet tuntuvat myös jakautuvan ja joillekin koko testohoito tuntuu olevan mietön ajatatus. Itse olen ollut yksityisen puolen asiakas, muutta viimeisten tietojen mukaan testohoitoni on hyväksytty jatkettavaksi myös julkisellakin puolella. Testohoitoon päästyäni en itse ole julkisella puolella törmännyt testovastaisuuten, vaan pikemminkin asiallisuuteen ja avuliasuuteen.

Olettaisin että oma mielipiteesi on enemmän suuntaa se että jokaiselle vähänkään alakanttisen testotason omaavalle tulee korvaushoito aloittaa suoraan?

Oletuksesi on väärä. Tuota mieltä en käytännössä todellakaan ole. Mutta teoriassa ajatus voi kyllä olla mielenkiintoinen. Nimittäin The Male Hormone (1945) kirjan kirjoittaja, itsekin korvaushoidossa ollut mikrobiologi Paul de Kruif pohdiskeli aikoinaan olisiko yleinen teston käyttö hyödyllistä koko populaatiolle?

Mutta ainakin julkisella puolella tavallinen potilas on läski, tupakoiva ja dokaava potilas, ja lääkäriltä vaaditaan oman (tietenkin tarvittaessa tarkkaankin ohjatun) elämäntaparemontin ja asioihin tarttumisen sijasta tutkimuksia, lääkehoitoja jne asioihin, joiden perimmäinen syy on ylipainossa, huonossa elämänhallinnastaan ja esim päihteiden käytössä.

Itse olen sitä mieltä - käsittääkseni myös hoitava lääkärini -, että elämäntapamuutokset onnistuvat yleensä helpommin silloin, jos testosot ovat ensin saatu kuntoon. Tosin eivät ne silloinkaan, jos milloinkaan ole kovin helpoja toteuttaa. Vaatii kovaa motivaatiota. Mahdollinen päihdepuoli täytyy toki hoitaa erikseen. Toisaalta, miksi testovajeesta kärsivältä pitäisi vaatia täydellistä elämäntaparemonttia jos muiltakaan potilailta ei sitä vaadita (mikä olisikin eettisesti täysin kestämätöntä)? Mitä jos sydänsairaalle sanottaisiin, että ei tule lääkkeitä, jos et ensin tee täydellistä elämäntaparemonttia ja laihduta 20kg?
 
Paljonkohan noita keski-ikäisiä paskamahoja eläköityy tai poistuu työelämästä masennuksen ja matalien testojen kanssa? Ne vaan melko monella menee käsi kädessä.
Onneksi hoidot osataan kohdistaa oikein nuoriin kovakuntoisiin miehiin.
Minusta tervettä ei pitäisi lääkitä paremman fiiliksen toivossa eikä sitä oikeasti sairasta pitäisi jättää hoitamatta.
 
Siinäpä riittää lääkäreillä miettimistä, koska matala mieliala voi vaikuttaa alentavasti testosteronitasoon ja matala testosteronitaso voi myötävaikuttaa matalaan mielialaan. Toki minun mielestäni jokaisen keski-ikäisen tulisi seurata omia veriarvojaan myös testosteronin osalta ja elintaparemonttia tuskin kukaan voi olla suosittelematta sitä tarvitsevalle, oli testot mitä tahansa.

Nuoret hyväkuntoiset saavat helpommin hoitoa, koska ovat valveutuneempia niitä omia veriarvojaan mittailemaan ja sitä kautta hakeutumaan hoitoon. Treenikulttuurikin on nykyisin äärimmillään sitä tuplatreeniä triplasarjoilla pudotuksineen ja pakkotoistoineen, pitää olla pyykkilauta ja ollaan dieetillä puolet vuodesta. On se kumma, että edellä mainitulla tavalla naturaalin testotasot laskee. Nykyisin tuijotellaan aivan liikaa sitä veriarvoa, kuten on jo useaan kertaan todettu.
 
Nuoret hyväkuntoiset saavat helpommin hoitoa, koska ovat valveutuneempia niitä omia veriarvojaan mittailemaan ja sitä kautta hakeutumaan hoitoon.

En tiedä saavatko nuoret testohoitoa helpommin kuin vanhemmat ukot, mutta heillä ei ainakaan ole sitä neuroottista (doping)stigmaa testoa kohtaan, mikä on osalla lääkärikuntaa ja usein myös vanhemmalla väestöllä. Vanhemmilla ukoilla on tämän johdosta osittain myös suurempi kynnys lähteä hakemaan apua, kuin nuoremmilla, joilta löytyy myös enemmän tietoa, kokeilunhalua ja vertaistukea omassa kaveriporukassaan.

Treenikulttuurikin on nykyisin äärimmillään sitä tuplatreeniä triplasarjoilla pudotuksineen ja pakkotoistoineen, pitää olla pyykkilauta ja ollaan dieetillä puolet vuodesta. On se kumma, että edellä mainitulla tavalla naturaalin testotasot laskee.

Naturaalin kannalta tuollaisessa treenitavassa ei ole mitään järkeä. Ja siinä on ainoa suunta alaspäin. Tila on itse aiheutettu, eikä vaadi korvaushoitoa, vaan harjoittelun vähentämistä ja ravintomäärän lisäämistä kohti optimaalia. Itsekin olen nuorena natikkana kokeillut tuollaisia systeemejä, mutta eihän niistä mitään hyvää seurannut. Onneksi ymmärsin melko pian palata vanhoihin ja toimiviin systeemiin. Vähemmän oli enemmän. Kehityksen kannalta siinä ei ole mitään etua, että ajaa itsensä ensin testovajeesta kärsivän asemaan ja sitten yritää paikata huonoa mielialaansa, alhaista libidoa ja katabolista tilaansa korvaustestolla. Muille sitten kerrotaan, että on pakko vetää testoa, koska kovista treeneistä ei muuten palaudu. Kaikki varmasti ymmärtävat kaverin "pakkotilanteen". Ja hetken päästä huomataankin, että se korvaustesto ei taida okein riittää niihin koviin treeneihin, joten...
 
Terve.Tulin muuten vain kattelemaan mitä tänne kuuluu, kun ohimennen suunnittelin verikokeisiin menemistä jälleen taudin vuoksi. Tuli vaan mieleen, että koska mulla on dokaamalla ansaittu maksakirroosi, niin otan aina kaikki mahdolliset verikokeet, mainitsen myös testosteronin (joka johdatteli tänne googlella) mittauksen erikseen ihan huvikseni, koska mittaus aina ilmainen siinä missä muidenkin arvojen. Sponsored by kela. Kaikki ihan ok, noin muuten, kattoo nyt taas ensi kertaa mutta ensimmäisellä kerralla testosteroniarvo oli lääkärin iloisesti ilmoittamana 27. En tienny edes mitä se tarkoittaa ja se sanoi että se on aika helvetin hyvin kun kattoo sun historiaa noin lääketieteellisesti ja että mitä on tapahtunut. Tämä about 3kk sen jälkeen kun olin sairaalasta päässyt, minne meinas tosin kyllä kuollakin. Kuitenkin: En treenaa aktiivisesti, dieetit heitän roskiin. Laihdun ja lihon halutessani suht nopeasti ja saan lihasta suht helposti ihan himassa treenailemalla. Ton ekan mittauksen jälkeen kävin uudelleen, olin innostunut jopa paskan kondiksen (koska maksapoks) treenaamaan ihan ookoo. Sano että testosteroni oli nyt noussut taas, että liiku vaan lisää niin paljon kun mahdollista. Enpä tiiä, ikää 40v, en juurikaan tee mitään tuottavaa, maksakirroosi, treenaan satunnaisesti ja saan helposti tuloksia. Onko sitten normia vai ei, haittaa ei kuulemma ole ainakaan, siis treenailusta. Mutta voi vittu, sen voin kertoa että noi eri neuvot sen syömisen suhteen on yhtä sekasotkua. Ei niistä ota pirukaan selvää, etenkään jos on enempi asiantuntijoita. Syö sitä, ÄLÄ syö sitä nimenomaan, nähty ja kuunneltu muutamankin ravintoterapeutin ymsjnetms mitä onkaan asiantuntijoiden täysin vastakkaisia mielipiteitä ravitsemuksesta. Proteiinin saanti oli sitten jonkun mielestä erittäin tärkeää ja joku taas dumas esim proteiinijauheen käytön (koska ilmotin että ruokavalio on ihan paska ja proteiinijauhetta on kyllä kotona josta teen joskus drinkkejä, en käytä aktiivisesti), toinen siinä taas sitten ilmotti että proteiini on erittäin hyvä ja niin edelleen.Sanoi että jos ei muuten saa tarpeeksi ruokavaliolla proteiinia niin jauhe on hyvä lisä, ei haittaa. Ja siitä lisää vääntöä niiden kesken, putosin kärryiltä ja katoin parhaaks olla jäävi siin vaihees. Kattelin ja kuuntelin siin miettien et noitten ämmien testotasot on varmaan jossain reippaasti 70 hujakoilla ja menkat päällä kun näin, miten sen nyt sanois, "vakavasti ja henkilökohtaisesti" otetaan aiheeksi potilaan testoarvot ja ruokailu yms. Ei siinä, tunsin oloni jopa imarrelluksi miltei tästä huomiosta. Toinen syy miksi lueskelin niin oli juuri noi muiden arvot ja miten vaikuttaa mihinkin. Itse kun en oikein tiedä juurikaan. Mutta niin tai näin, jokatapauksessa: Kesät kaikille ja hyviä treenejä!
 
Kaikki ihan ok, noin muuten, kattoo nyt taas ensi kertaa mutta ensimmäisellä kerralla testosteroniarvo oli lääkärin iloisesti ilmoittamana 27. En tienny edes mitä se tarkoittaa ja se sanoi että se on aika helvetin hyvin kun kattoo sun historiaa noin lääketieteellisesti ja että mitä on tapahtunut.
Tuo on ihan hyvä kokonaistestosteroniarvo, mutta se on se vapaa testosteroni mikä vaikuttaa. Jos SHBG:ta ei mitattu niin emme tiedä sitä. Jos ei se ole erityisen korkea, niin vapaakin on varmaan ihan hyvä. Turha miettiä jos kerta lihasta karttuu helposti.
Ois varmaan itekin pitänyt dokata enemmän jos sillä saa tollasen arvon. Vaan ei taida mennä niin. Lue tuota dopingosiota jos aihe enemmän kiinnostaa. Älä tipu kaninkoloon siellä.
 
Kiitti vastauksesta. On varmaankin mainitsemasi SHBG jossain mitattuna, ainakin uskoisin, niin tarkkaan käyty kaikki verestä läpi, en jaksa nyt alkaa omakantaan kirjautua ja turha varmaan niitä on laittaakaan tänne. Ja ei, dokaamalla käsittääkseni ne arvot ei juurikaan nouse, joten tää oli mullekin ihmettelyn aihe että on edes ollenkaan testosteronia. Tosin ilmeisesti on ja kuten sanoit, turha sitä on miettiä liikoja Sen voisin kysästä vielä, että paljonko sen SHBG:n määrä yleensä on, että sen voisi katsoa vaikkapa "normaalia korkeammaksi" tms? Jos nyt siis unohdetaan tällä kertaa suurimmilta osin se, että jokainen on yksilö. vaan puhutaan yleisellä tasolla.
 
Perun SHBG kysymyksen, koska osasin jopa auttaa itseäni. Tosin jätin aikalailla kesken googlettamisen perusteella tehdyn selvittelyn tältä erää, koska noi viitearvot ja kauttaviivat yms on tavan tallaajalle melko hepreaa kirjain/numeroyhdistelmineen ja esimerkkeineen.
 
Perun SHBG kysymyksen, koska osasin jopa auttaa itseäni. Tosin jätin aikalailla kesken googlettamisen perusteella tehdyn selvittelyn tältä erää, koska noi viitearvot ja kauttaviivat yms on tavan tallaajalle melko hepreaa kirjain/numeroyhdistelmineen ja esimerkkeineen.

Jos sulla on S-testo 27 nmol/L niin testot on kunnossa.
 
Back
Ylös Bottom