- Liittynyt
- 27.5.2003
- Viestejä
- 18
- Ikä
- 44
SIMO SOPULI JA KADONNEEN PERHEEN ARVOITUS
Olipa kerran 9-vuotias sopuli nimeltä Simo. Simo oli aika vanttera sopuliksi, mutta se ei haitannut, koska Simo piti itse pulskasta olemuksestaan. Simo oli ihan tavallinen 9-vuotias sopuli. Hän eli rauhallista elämää perheensä kanssa pöllölaaksossa. Simolla oli pikkusisko nimeltään Sini, isä Sauli ja äiti Tyyne. Yhtenä päivänä Simon pikkusisko tuli Simon luokse. –Heikka Simo, miten siulla menee? Ihan hyvin vastasi Simo… YHTÄKKIÄ! ”Voi himputti huudahti Simo”. Simo pelasi parhaillaan pläykkärillä Idols peliä ja tuomarit olivat juuri pudottaneet hänet jatkosta. *HUTS* pläykkärin ohjain lensi hurjassa kaaressa seinään. –Miun mielestä sie lauloit tosi hyvin sanoi Sini. Simo ei sanonut mitään. Ja näin elämä jatkui rauhallisena pöllölaaksossa…
Eräänä aamuna tapahtui jotain joka tulisi muuttamaan Simon elämän. Simo heräsi kuten muinakin aamuna normaalisti kello 8.15 kun äiti Tyyne tuli herättämään hänet. –Herää Simo, puuro jäähtyy! – Vielä viisi minuuttia sanoi Simo ja käänsi kylkeä. Simo oli aamuisin todella kärttyinen joten Tyyne ei viitsinyt hätistellä Simoa enempää. Kun Simo vihdoin löntysteli aamiaispöytään oli yllättäen koko perhe kadonnut? Simo ihmetteli hetken mihin kaikki olivat kadonneet? Normaalisti Simon isä Sauli luki Pöllölaakson sanomia ennen töihin lähtöään, Tyyne hääräsi keittiössä ja Sini puuhasi omiaan. Sini oli vasta 2-vuotias. –Haloo, onko täällä ketään huusi Simo! Ei vastausta? Simo huusi toisen kerran… Ei vastausta! Yhtäkkiä Simo huomasi että puurokattila oli kadonnut??? –Nyt on joku todella pahasti vialla, sanoi Simo. –Tälle on varmasti hyvä selitys. Simo päätti mennä tutkimaan jääkaapin sisältöä, jospa sieltä löytyisi jotain purtavaa. Samalla, kun hän avasi jääkaapin oven kuului hirveä rasahdus *RAKS*. –Nyt tuli loppu huusi Simo kimakalla äänellä samalla kun syöksyi keittiön pöydän alle. Simo tunsi pääsään kolahduksen ja samalla silmissä sumeni.
Muutamaa minuuttia möyhemmin…
-Simo herää! kuului vaimea ääni. Simon päällä istui pienen pieni kilpikonna. –Heikka, sanoi kilpikonna. –Kuka sie olet kysyi Simo? Ja niin kilpikonna kertoi. -Mie oon Taavetti. Olen tullut auttamaan sinua. Pyydän anteeksi, että rysähdin päällesi. Katsos kun matkustan tälläisellä muhupulverilla ja enkä oikeín hallitse sitä vielä täysin. Taavetti selitti ja Simo kuunteli tarkkaavaisesti. –Perheesi on kaapattu ja viety autiolle saarelle jossain Malesiassa lähistöllä. –En tiedä sen tarkemmin kuka sen teki ja miksi mutta kuulemma heitä kidutetaan katsomalla Salattuja elämiä ja pelaamalla suomen Robinsonia? Simo oli ihan ymmällään… -Kuka tälläisä kauheuksia voi tehdä perheelleni? Ja miksi? Simon päässä pyöri lukuisia kysymyksiä. Simo kuitenkin päätti lähteä pelastamaan perheensä.
Taavetti ja Simo alkoivat suunnittella pelastusoperaatiota. Simo oli huolissaan koska hän ei ollut kovinkaan rohkea eikä omasta mielestään osannut juuri mitään. Taavetti lupasi opettaa Simolle intialaista sumopainia ja erilaisia loitsuja jotka hän oli oppinut Kalalammen kilpikonnavelhojen koulussa. Ja niin alkoi kova harjoitteleminen. Aikaa ei ollut hukattavaksi, koska Salatut elämät vie hyvin nopeasti kaiken elämänilon. Kuten Taavetti oli osannut odottaa oli Simo erittäin hyvä intialaisessa sumopainissa. Taavetti joka ei ollut kovin nopea käänteissään joutui jo parin päivän kulutta altavastaajan asemaan. Olihan Simo aika pulskassa kunnossa ja siksi sumopaini sopi hänelle kuin valettu. Simo treenasi kuin hullu, yötä päivää. Hän punnersi naisten punneruksia veti leukoja Taavetin pienellä avustuksella ja juoksi keittiön ympäri, ja hiki virtasi. Simo sanoikin parin päivän harjoittelun jälkeen Taavetille. –Miehän oon melkein ku Rocky! Kummatkin nauroivat Simon hassulle lausahdukselle.
Simon mieltä painoi muukin kuin perheensä katoaminen. Simo oli selvästi allapäin. –Missä se puurokattila mahtaa olla? -En ole saanut puuroa moneen päivään ja kohta riudun sinun kokoiseksi sintiksi sanoi Simo Taavetille. Tästä huomautuksesta Taavetti ei pitänyt lainkaan. Taavetti otti kilpensä sisältä taikakauhan ja kohdisti sen Simoon. –Peru sanasi huusi Taavetti tuohtuneena. Simo meni hetkeksi hämilleen mutta sitten yhtäkkiä häntä rupesikin naurattamaan hirvittävästi. –Miksi sie naurat kysyi Taavetti vihaisesti? –Anteeksi, en voi sille mitään. On vain huvittavan näköistä katsoa kun pienen vaahtosammuttimen kokoinen kilpikonna huutaa naama punaisena puurokauha kädessä. –Eihän kilpikonnat voi tietääkseni edes punastua? –PERU SANASI!, huusi Taavetti vielä tuohtuneempana. –TÄMÄ EI OLE PUUROKAUHA! TÄMÄ ON TAIKAKAUHA JA ITE OOT TYHMÄ! Simo ei voinut lopettaa nauramista vaikka olisi halunnut. –Anteeksi, anteeksi sanoi Simo hytkyen. –En tiedä mikä miulla on, ihan kuin oisin jonkun riivaama, en pysty lopettamaan. Taavetilta meni totaalisesti hermot. Taavetti syöksyi taikakauha kädessä Simon kimpuun ja junttasi hänet sumo-otteella maahan. *POKS*
Hetkeä myöhemmin Simo heräsi jälleen keittiön lattialta hieman pyörryksissä. Ja taas Simo kuuli saman hempeän äänen sanovan. –Herää Simo herää... –Mitä tapahtui kysyi Simo? –Anteeksi mutta miun oli pakko käyttää voimakeinoja, joku oli ilmeisesti kironnut siut nauramus kirouksella? –Ilmankos en voinut lopettaa nauramista? Anteeksi Taavetti, ei ollut tarkoitus loukata sinuu, sanoi Simo. -Ei se mitään sanoi Taavetti, sie oot hyvä sopuli. –Niin sieki, siis kilpikonna, ja kyllä sie oikeesti oot tosi ison vaahtosammuttimen kokoinen. –Kumpaakin hymyilytti. Ja niin toverit rävähtivät jälleen heleään nauruun.
Ilta tuli ja kaverukset rupesivat jo valmistautumaan nukkumaan menoa. Taavetti oli jo kiipeämässä Sinin sänkyyn kun yhtäkkiä Simon matkapuhelin ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä. *TUUT* *TUUT*, *TUUT* *TUUT* –Kukakohan miulle viestin tähän aikaan lähettää ihmetteli Simo? –No lue nyt se viesti sanoi Taavetti kärsimättömänä. Simo rupesi lukemaan, se oli hänen isältään Saulilta. Viesti oli lyhyt: ”Jasper Pääkkönen= MURHA! Emme kestä enää kauaa, tämä on epäinhimillistä. Tule nopeasti ja varo apinoita!” *VIESTI LOPPU*. Viestistä huokui selvä epätoivo ja ahdistus. Salatut elämät ja etenkin Jasper Pääkkösen tappavat roolisuoritukset oli jo selvästi alkanut imeä elämänenergiaa Simon perheestä. Sopulit olivat usein todella vahvoja ja kestivät mitä vaan, mutta tämä oli jo liikaa jopa Saulille joka oli töissä kaupan lihatiskillä.
-Kuka sadisti tälläistä tekee? Simo ei ymmärtänyt lainkaan miksi hänen perheensä oli viety autiolle saarelle Malesiaan. – Ja mitä ihmeen apinoita? Simo mietti hetken. –Entäs jos isälläsi on pelivelkoja tsuluapinoille jotka kuuluivat pahamaineeseen Los Apinos mafialiigaan? Simo ja Taavetti katseli toisiaan. –Ei isä pelaa sanoi Simo vihaiseen sävyyn, paitsi välillä hedelmäpeliä kaupassa. Simo mietti hetken. -Isä on kyllä tosi myöhään töissä ja tulee usein vasta yöllä kotiin. –Onko kumminkin mahdollista että siun… ehti Taavetti sanoa kun Simo jo vihaisesti vastasi. –EI!!! Asiasta ei keskusteltu enää. Simo mietti itsekseen oliko tämä sittenkin mahdollista? –Ei voi olla, miun isä pelikierteessä. Simon mielessä pyöri erilaisia ajatuksia.
-Saanko kysyä sinulta yhtä asiaa sanoi Simo yllättäen Taavetille. –Tottakai saat, vastasi Taavetti joka oli jo nukahtamaisillaan. Simo kysyi Taavetilta yllättävän kysymksen. Taavetti ei ollenkaan osannut odottaa sellaista kysymystä. –Olenko mie siun mielestä lihava? kysyi Simo. Taavetti ihmetteli hetken miksi Simo kysyi sellaisen kysymyksen kun heillä oli muutakin mietittävää mutta vastasi kumminkin. –Et sie ole yhtään lihava ehkä vähän pyöreä, ei muuta. Sitä paitsi siulla on täydellinen ruuminrakenne intialaiseen sumopainiin. Taavetti jatkoi: -Simo älä sie murehi, siehän oot viime päivinä laihtunu ihan silmissä. –Keittiöjuoksu on selvästi tehnyt siulle hyvää. –Olenko oikeasti, kysyi Simo hymyillen. Simo oli onnellinen Taavetin kommentista. –Ihan oikeasti, vastasi Taavetti. –Mie haluaisin samanlaisen sixpakin ku siulla on sanoi Simo vähän kateellisena. –Sitten sinun pitää treenata kovemmin. –Joo, sanoi Simo. Mie teen huomenna ainakin 20 vatsalihasliikettä. –Taavetti oli hyvin ylpeä Simon asenteesta. Kaverukset toivottivat toisilleen hyvää yötä. Taavetti nukahti heti mutta Simo jäi vielä miettimään perhettään. Simo rupesi kumminkin pilkkimään hyvin nopeasti ja lopulta Simo puhalsi oman öljylyhdyn sammuksiin.
Ja näin kului viikko erilaisten harjoitusten parissa. Simo oppi erilaisia ninjatekniikoita ja loitsuja jotka tulisivat varmasti tarpeeseen tosi paikan tullen. Vaikka Simo oli aika vanttera oli hän kumminkin Taavetin mielestä suhtkoht ketterä. Kun Taavetti pyysi näyttämään miten Simo oli edistynyt puuhunkiipeämisessä oli Simo silmänräpäyksessä kiivennyt Tarzanin lailla isoon hopeakoivuun. Simo hyppi innosta puunoksalla. Simo oli erittäin tyytyväinen itseensä. –Näit sie Taavetti miten mie kiipesin. Ihan niinku Spiderman. –Hyvä hyvä sanoi Taavetti vaikka hän oli tarkottanut että Simo kiipeäisi ilman tikkaita puuhun. Taavetti ei kumminkaan viitsinyt pilata Simon suunnatonta onnistumisen iloa.
Päivällä Simo ehdotti että he keksisivät yhteisen taistelulaulun jota he voisivat sitten voiton kunniaksi laulaa. Taavetti sanoi ettei hän osaa laulaa yhtään. –En usko sanoi Simo. –Eiku en mie oikeesti osaa laulaa yhtään sanoi Taavetti. Simo päätti sanoa Taavetille pari rohkaisevaa sanaa. –Ajattele positiivisesti. Et sie voi olla huonompi kun se Idolsin Antti. –No se on kyllä varmaan maailman surkein sanoi Taavetti. Näistä sanoista Taavetti sai sen verran itseluottamusta että hän suostui. Ja niin he rupesivat keksimään laulua. Laulun sanat menivät suunnilleen näin:
Heikka, täältä tulee sankarit Taavetti ja Simo
Emme pelkää ketään, tämän jälkeen maikkarikin Salkkareilta lähetysajan evää
Kansa hurraa! Kohta on Jasperi työtön kun Simo ja Taavetti katkaisee TV:stä virran syötön
Joo, joo joo. Simo ja Tavetti jyrää apinat takaisin eläintarhaan
Ei yksikään apina pääse meiltä karkaan
Simo ja Taavetti. Hurjimmat sankarit jotka maan päällä kantaa
Ei ole pakko, mutta voi meille mitalit tästä kaikesta antaa
Puun takaa Simo hyökkää Taavetti nyökkää ja apinoilta banaanit väärään kurkkuun lyöttää
Ei mikään Simoa ja Taavettia voi satuttaa koska sitten rupeaa taikakauhat viuhumaan ja silloin rupee Jasperiki itkemään.
Joo, joo joo. Simo ja Tavetti jyrää apinat takaisin eläintarhaan
Ei yksikään apina pääse meiltä karkaan
Simo ja Taavetti. Hurjimmat sankarit jotka maan päällä kantaa
Ei ole pakko mutta voi meille mitalit tästä kaikesta antaa
Simo ja Taavetti olivat kummatkin suhteellisen tyytyväisiä tuotokseensa. Taavetti ehdotti että hän voisi räpätä laulun, koska siinä oli hänen mielestään niin iskeviä riimejä. Simon mielestä se oli loistava idea. –Hei, mehän voitais tehä levy yhessä ehdotti Simo. Sen nimeks vois tulla vaikka Simo ja Taavetti: Räp räp jou räp jou. Taavetti innostu ideasta. –Siehän oot Simo nero. –Mie oon kaikkien sopuleitten Hanna Pakarinen… ja taas kaverit purskahtivat nauruun.
Samaan aikaan jossain Maleisan saaristossa…
EI ENÄÄ… ARMOA!!!! MIE EN KESTÄ ENÄÄ! Tyyne huusi ja purskahti itkuun. Sauli, Simon isä oli jo turta eikä enää pystynyt kunnolla puhumaan. Aivot ei pystyneet tuottamaan mitään enää mitään järkevää. Sini leikki sulkapallon kanssa jonka hän oli löytänyt rannalta. Sini oli piirtänyt sulkapallolle silmät ja suun sekä antanut tälle nimeksi Wilson. Näemmä apinat olivat sairaita sadisteja koska heille ei riittänyt kidutuskeinoksi että sopulit joutuivat katsomaan koko ensimmäisen kauden jaksot salkkareista putkeen köytettyinä tuoleihin. Öisin sopuleille laitettiin korvalappustereoista soimaan Antti Tuiskun esikoisalbumi: ”Kyl mie ossoon laullaa”.
Jatkuu...
Olipa kerran 9-vuotias sopuli nimeltä Simo. Simo oli aika vanttera sopuliksi, mutta se ei haitannut, koska Simo piti itse pulskasta olemuksestaan. Simo oli ihan tavallinen 9-vuotias sopuli. Hän eli rauhallista elämää perheensä kanssa pöllölaaksossa. Simolla oli pikkusisko nimeltään Sini, isä Sauli ja äiti Tyyne. Yhtenä päivänä Simon pikkusisko tuli Simon luokse. –Heikka Simo, miten siulla menee? Ihan hyvin vastasi Simo… YHTÄKKIÄ! ”Voi himputti huudahti Simo”. Simo pelasi parhaillaan pläykkärillä Idols peliä ja tuomarit olivat juuri pudottaneet hänet jatkosta. *HUTS* pläykkärin ohjain lensi hurjassa kaaressa seinään. –Miun mielestä sie lauloit tosi hyvin sanoi Sini. Simo ei sanonut mitään. Ja näin elämä jatkui rauhallisena pöllölaaksossa…
Eräänä aamuna tapahtui jotain joka tulisi muuttamaan Simon elämän. Simo heräsi kuten muinakin aamuna normaalisti kello 8.15 kun äiti Tyyne tuli herättämään hänet. –Herää Simo, puuro jäähtyy! – Vielä viisi minuuttia sanoi Simo ja käänsi kylkeä. Simo oli aamuisin todella kärttyinen joten Tyyne ei viitsinyt hätistellä Simoa enempää. Kun Simo vihdoin löntysteli aamiaispöytään oli yllättäen koko perhe kadonnut? Simo ihmetteli hetken mihin kaikki olivat kadonneet? Normaalisti Simon isä Sauli luki Pöllölaakson sanomia ennen töihin lähtöään, Tyyne hääräsi keittiössä ja Sini puuhasi omiaan. Sini oli vasta 2-vuotias. –Haloo, onko täällä ketään huusi Simo! Ei vastausta? Simo huusi toisen kerran… Ei vastausta! Yhtäkkiä Simo huomasi että puurokattila oli kadonnut??? –Nyt on joku todella pahasti vialla, sanoi Simo. –Tälle on varmasti hyvä selitys. Simo päätti mennä tutkimaan jääkaapin sisältöä, jospa sieltä löytyisi jotain purtavaa. Samalla, kun hän avasi jääkaapin oven kuului hirveä rasahdus *RAKS*. –Nyt tuli loppu huusi Simo kimakalla äänellä samalla kun syöksyi keittiön pöydän alle. Simo tunsi pääsään kolahduksen ja samalla silmissä sumeni.
Muutamaa minuuttia möyhemmin…
-Simo herää! kuului vaimea ääni. Simon päällä istui pienen pieni kilpikonna. –Heikka, sanoi kilpikonna. –Kuka sie olet kysyi Simo? Ja niin kilpikonna kertoi. -Mie oon Taavetti. Olen tullut auttamaan sinua. Pyydän anteeksi, että rysähdin päällesi. Katsos kun matkustan tälläisellä muhupulverilla ja enkä oikeín hallitse sitä vielä täysin. Taavetti selitti ja Simo kuunteli tarkkaavaisesti. –Perheesi on kaapattu ja viety autiolle saarelle jossain Malesiassa lähistöllä. –En tiedä sen tarkemmin kuka sen teki ja miksi mutta kuulemma heitä kidutetaan katsomalla Salattuja elämiä ja pelaamalla suomen Robinsonia? Simo oli ihan ymmällään… -Kuka tälläisä kauheuksia voi tehdä perheelleni? Ja miksi? Simon päässä pyöri lukuisia kysymyksiä. Simo kuitenkin päätti lähteä pelastamaan perheensä.
Taavetti ja Simo alkoivat suunnittella pelastusoperaatiota. Simo oli huolissaan koska hän ei ollut kovinkaan rohkea eikä omasta mielestään osannut juuri mitään. Taavetti lupasi opettaa Simolle intialaista sumopainia ja erilaisia loitsuja jotka hän oli oppinut Kalalammen kilpikonnavelhojen koulussa. Ja niin alkoi kova harjoitteleminen. Aikaa ei ollut hukattavaksi, koska Salatut elämät vie hyvin nopeasti kaiken elämänilon. Kuten Taavetti oli osannut odottaa oli Simo erittäin hyvä intialaisessa sumopainissa. Taavetti joka ei ollut kovin nopea käänteissään joutui jo parin päivän kulutta altavastaajan asemaan. Olihan Simo aika pulskassa kunnossa ja siksi sumopaini sopi hänelle kuin valettu. Simo treenasi kuin hullu, yötä päivää. Hän punnersi naisten punneruksia veti leukoja Taavetin pienellä avustuksella ja juoksi keittiön ympäri, ja hiki virtasi. Simo sanoikin parin päivän harjoittelun jälkeen Taavetille. –Miehän oon melkein ku Rocky! Kummatkin nauroivat Simon hassulle lausahdukselle.
Simon mieltä painoi muukin kuin perheensä katoaminen. Simo oli selvästi allapäin. –Missä se puurokattila mahtaa olla? -En ole saanut puuroa moneen päivään ja kohta riudun sinun kokoiseksi sintiksi sanoi Simo Taavetille. Tästä huomautuksesta Taavetti ei pitänyt lainkaan. Taavetti otti kilpensä sisältä taikakauhan ja kohdisti sen Simoon. –Peru sanasi huusi Taavetti tuohtuneena. Simo meni hetkeksi hämilleen mutta sitten yhtäkkiä häntä rupesikin naurattamaan hirvittävästi. –Miksi sie naurat kysyi Taavetti vihaisesti? –Anteeksi, en voi sille mitään. On vain huvittavan näköistä katsoa kun pienen vaahtosammuttimen kokoinen kilpikonna huutaa naama punaisena puurokauha kädessä. –Eihän kilpikonnat voi tietääkseni edes punastua? –PERU SANASI!, huusi Taavetti vielä tuohtuneempana. –TÄMÄ EI OLE PUUROKAUHA! TÄMÄ ON TAIKAKAUHA JA ITE OOT TYHMÄ! Simo ei voinut lopettaa nauramista vaikka olisi halunnut. –Anteeksi, anteeksi sanoi Simo hytkyen. –En tiedä mikä miulla on, ihan kuin oisin jonkun riivaama, en pysty lopettamaan. Taavetilta meni totaalisesti hermot. Taavetti syöksyi taikakauha kädessä Simon kimpuun ja junttasi hänet sumo-otteella maahan. *POKS*
Hetkeä myöhemmin Simo heräsi jälleen keittiön lattialta hieman pyörryksissä. Ja taas Simo kuuli saman hempeän äänen sanovan. –Herää Simo herää... –Mitä tapahtui kysyi Simo? –Anteeksi mutta miun oli pakko käyttää voimakeinoja, joku oli ilmeisesti kironnut siut nauramus kirouksella? –Ilmankos en voinut lopettaa nauramista? Anteeksi Taavetti, ei ollut tarkoitus loukata sinuu, sanoi Simo. -Ei se mitään sanoi Taavetti, sie oot hyvä sopuli. –Niin sieki, siis kilpikonna, ja kyllä sie oikeesti oot tosi ison vaahtosammuttimen kokoinen. –Kumpaakin hymyilytti. Ja niin toverit rävähtivät jälleen heleään nauruun.
Ilta tuli ja kaverukset rupesivat jo valmistautumaan nukkumaan menoa. Taavetti oli jo kiipeämässä Sinin sänkyyn kun yhtäkkiä Simon matkapuhelin ilmoitti saapuneesta tekstiviestistä. *TUUT* *TUUT*, *TUUT* *TUUT* –Kukakohan miulle viestin tähän aikaan lähettää ihmetteli Simo? –No lue nyt se viesti sanoi Taavetti kärsimättömänä. Simo rupesi lukemaan, se oli hänen isältään Saulilta. Viesti oli lyhyt: ”Jasper Pääkkönen= MURHA! Emme kestä enää kauaa, tämä on epäinhimillistä. Tule nopeasti ja varo apinoita!” *VIESTI LOPPU*. Viestistä huokui selvä epätoivo ja ahdistus. Salatut elämät ja etenkin Jasper Pääkkösen tappavat roolisuoritukset oli jo selvästi alkanut imeä elämänenergiaa Simon perheestä. Sopulit olivat usein todella vahvoja ja kestivät mitä vaan, mutta tämä oli jo liikaa jopa Saulille joka oli töissä kaupan lihatiskillä.
-Kuka sadisti tälläistä tekee? Simo ei ymmärtänyt lainkaan miksi hänen perheensä oli viety autiolle saarelle Malesiaan. – Ja mitä ihmeen apinoita? Simo mietti hetken. –Entäs jos isälläsi on pelivelkoja tsuluapinoille jotka kuuluivat pahamaineeseen Los Apinos mafialiigaan? Simo ja Taavetti katseli toisiaan. –Ei isä pelaa sanoi Simo vihaiseen sävyyn, paitsi välillä hedelmäpeliä kaupassa. Simo mietti hetken. -Isä on kyllä tosi myöhään töissä ja tulee usein vasta yöllä kotiin. –Onko kumminkin mahdollista että siun… ehti Taavetti sanoa kun Simo jo vihaisesti vastasi. –EI!!! Asiasta ei keskusteltu enää. Simo mietti itsekseen oliko tämä sittenkin mahdollista? –Ei voi olla, miun isä pelikierteessä. Simon mielessä pyöri erilaisia ajatuksia.
-Saanko kysyä sinulta yhtä asiaa sanoi Simo yllättäen Taavetille. –Tottakai saat, vastasi Taavetti joka oli jo nukahtamaisillaan. Simo kysyi Taavetilta yllättävän kysymksen. Taavetti ei ollenkaan osannut odottaa sellaista kysymystä. –Olenko mie siun mielestä lihava? kysyi Simo. Taavetti ihmetteli hetken miksi Simo kysyi sellaisen kysymyksen kun heillä oli muutakin mietittävää mutta vastasi kumminkin. –Et sie ole yhtään lihava ehkä vähän pyöreä, ei muuta. Sitä paitsi siulla on täydellinen ruuminrakenne intialaiseen sumopainiin. Taavetti jatkoi: -Simo älä sie murehi, siehän oot viime päivinä laihtunu ihan silmissä. –Keittiöjuoksu on selvästi tehnyt siulle hyvää. –Olenko oikeasti, kysyi Simo hymyillen. Simo oli onnellinen Taavetin kommentista. –Ihan oikeasti, vastasi Taavetti. –Mie haluaisin samanlaisen sixpakin ku siulla on sanoi Simo vähän kateellisena. –Sitten sinun pitää treenata kovemmin. –Joo, sanoi Simo. Mie teen huomenna ainakin 20 vatsalihasliikettä. –Taavetti oli hyvin ylpeä Simon asenteesta. Kaverukset toivottivat toisilleen hyvää yötä. Taavetti nukahti heti mutta Simo jäi vielä miettimään perhettään. Simo rupesi kumminkin pilkkimään hyvin nopeasti ja lopulta Simo puhalsi oman öljylyhdyn sammuksiin.
Ja näin kului viikko erilaisten harjoitusten parissa. Simo oppi erilaisia ninjatekniikoita ja loitsuja jotka tulisivat varmasti tarpeeseen tosi paikan tullen. Vaikka Simo oli aika vanttera oli hän kumminkin Taavetin mielestä suhtkoht ketterä. Kun Taavetti pyysi näyttämään miten Simo oli edistynyt puuhunkiipeämisessä oli Simo silmänräpäyksessä kiivennyt Tarzanin lailla isoon hopeakoivuun. Simo hyppi innosta puunoksalla. Simo oli erittäin tyytyväinen itseensä. –Näit sie Taavetti miten mie kiipesin. Ihan niinku Spiderman. –Hyvä hyvä sanoi Taavetti vaikka hän oli tarkottanut että Simo kiipeäisi ilman tikkaita puuhun. Taavetti ei kumminkaan viitsinyt pilata Simon suunnatonta onnistumisen iloa.
Päivällä Simo ehdotti että he keksisivät yhteisen taistelulaulun jota he voisivat sitten voiton kunniaksi laulaa. Taavetti sanoi ettei hän osaa laulaa yhtään. –En usko sanoi Simo. –Eiku en mie oikeesti osaa laulaa yhtään sanoi Taavetti. Simo päätti sanoa Taavetille pari rohkaisevaa sanaa. –Ajattele positiivisesti. Et sie voi olla huonompi kun se Idolsin Antti. –No se on kyllä varmaan maailman surkein sanoi Taavetti. Näistä sanoista Taavetti sai sen verran itseluottamusta että hän suostui. Ja niin he rupesivat keksimään laulua. Laulun sanat menivät suunnilleen näin:
Heikka, täältä tulee sankarit Taavetti ja Simo
Emme pelkää ketään, tämän jälkeen maikkarikin Salkkareilta lähetysajan evää
Kansa hurraa! Kohta on Jasperi työtön kun Simo ja Taavetti katkaisee TV:stä virran syötön
Joo, joo joo. Simo ja Tavetti jyrää apinat takaisin eläintarhaan
Ei yksikään apina pääse meiltä karkaan
Simo ja Taavetti. Hurjimmat sankarit jotka maan päällä kantaa
Ei ole pakko, mutta voi meille mitalit tästä kaikesta antaa
Puun takaa Simo hyökkää Taavetti nyökkää ja apinoilta banaanit väärään kurkkuun lyöttää
Ei mikään Simoa ja Taavettia voi satuttaa koska sitten rupeaa taikakauhat viuhumaan ja silloin rupee Jasperiki itkemään.
Joo, joo joo. Simo ja Tavetti jyrää apinat takaisin eläintarhaan
Ei yksikään apina pääse meiltä karkaan
Simo ja Taavetti. Hurjimmat sankarit jotka maan päällä kantaa
Ei ole pakko mutta voi meille mitalit tästä kaikesta antaa
Simo ja Taavetti olivat kummatkin suhteellisen tyytyväisiä tuotokseensa. Taavetti ehdotti että hän voisi räpätä laulun, koska siinä oli hänen mielestään niin iskeviä riimejä. Simon mielestä se oli loistava idea. –Hei, mehän voitais tehä levy yhessä ehdotti Simo. Sen nimeks vois tulla vaikka Simo ja Taavetti: Räp räp jou räp jou. Taavetti innostu ideasta. –Siehän oot Simo nero. –Mie oon kaikkien sopuleitten Hanna Pakarinen… ja taas kaverit purskahtivat nauruun.
Samaan aikaan jossain Maleisan saaristossa…
EI ENÄÄ… ARMOA!!!! MIE EN KESTÄ ENÄÄ! Tyyne huusi ja purskahti itkuun. Sauli, Simon isä oli jo turta eikä enää pystynyt kunnolla puhumaan. Aivot ei pystyneet tuottamaan mitään enää mitään järkevää. Sini leikki sulkapallon kanssa jonka hän oli löytänyt rannalta. Sini oli piirtänyt sulkapallolle silmät ja suun sekä antanut tälle nimeksi Wilson. Näemmä apinat olivat sairaita sadisteja koska heille ei riittänyt kidutuskeinoksi että sopulit joutuivat katsomaan koko ensimmäisen kauden jaksot salkkareista putkeen köytettyinä tuoleihin. Öisin sopuleille laitettiin korvalappustereoista soimaan Antti Tuiskun esikoisalbumi: ”Kyl mie ossoon laullaa”.
Jatkuu...
