Tahdonvoima

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Nina
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
7.5.2003
Viestejä
23
Olisiko teillä mitään tahdonvoimavinkkejä ruoan suhteen? Lähinnä kiinnostaisivat vinkit vähempikalorisista ruoista, joitten olette huomanneet auttavan esim. sipsien himoon tai karkkihimoon.

Tarkoituksena olisi vähentää rasvaprossaa. Liikunnan määrää voin lisätä, mutta kokemus on osoittanut, että ruoka olisi se mihin pitäisi puuttua. Perusruokavalio on hyvä - en syö mitään rasvaista tai epäterveellistä noin perusruoka-aineita ajatellen. Ainoa ongelma on suklaa, karkki ja sipsit (lähinnä tulee syötyä ennen kuukautisia) sekä light-siiderit, jotka kaikki haluaisin eliminoida ruokavaliosta.

Kaikki ideat ovat tervetulleita!

Kiitos jo etukäteen. :)
 
Itselläni toimii sellainen pikakeino, että jos tekee kauheasti mieli jotain hyvää syön jotain tavallista (puuroa, leipää, hedelmän tms) ja kysyn sitten uudelleen tekeekö mieli. Useimmiten ei tee.

Olen itse ollut melkoinen karkki/suklaa-addikti ja asiaan auttoi vain se, että pikkuhiljaa vähensi turhat herkut pois. Nykyään hyvin harvoin tekee mitään mieli.

Light -tuotteet auttavat, jos on tosi akuutti tilanne ja on PAKKO saada jotain.

Ja kerran viikossa annan itselleni luvan herkutella.
 
Kiva kuulla, että on toivoa! :)

Mulla menee vähän niin kuin kausittain, eli joskus tekee ihan hillittömästi mieli jotain ja joskus ei lainkaan.

Nuorempana olin todella laiha (45 kg) ja vielä parisen vuotta sitten 48 kg. Liikunnan määrän lisääntyessä lisääntyi ruokahalukin ja sillä tiellä ollaan edelleen...Pari vuotta sitten aloin nimittäin nostamaan puntteja enemmän ja silloin tulleet kilot ovat pysyneet. Saan tosi helposti massaa jalkoihin ja se harmittaa - tahtoisin saada jaloistani enemmän virtaviivaiset, en pelkästään isot (mikä tuntuu olevan jaloille mieluisa suuntaus...).

Juuri edelläolevien syiden takia haluaisin keskittyä rasvaprossaan, sillä lihashan on kaunista, aina.
 
Omalla kohdalla toimii proteiinipainotteinen eväs,rahkaa höystettynä vaikka tuoreilla mansikoilla..salmiakkihimon taltutan sokerittomalla salmiakilla,esim.Pirkka.Loistava vaihtoehto sipseille on hedelmälautanen..viinirypäleitä,luumuja ja nektariinia paloina.
Tarpeeksi kauan kun on ollut vähärasvaisella ruokavaliolla ei tee enää mieli rasvaista-elimistökin nimittäin reagoi ainakin mulla pyöräyttämällä vatsan sekaisin..:urjo:
Jos oikein tiukka paikka tulee auttaa mielikuvaharjoittelu..voi ajatella että jokainen sipsi pakkautuu selluna reiteen:D
Joitakin vuosia sitten erilaiset mässykaudet riistäytyivät hallinnasta,mutta nykyisin sipsejä kuluu ehkä kerran vuodessa,suklaata pari kertaa vuodessa..kyllä sinäkin pystyt!:thumbs:
 
Jos ihan hulluna tekee mieli suklaata niin osta proteiinipatukoita. Jos silloin tällöin sellaisen nappaiset (varsinkin niitä pieniä) niin ei haittaa. Muistat vaan ottaa sen huomioon ruokavaliossa. Mulle tuo on myös tuttu ongelma josta pääsin jo hyvin eroon yhdessä vaiheessa, kunnes syystä tai toisesta havaitsin että mieli tekee herkkuja ja kauhean vaikea olla ostamatta. Yritän miettiä miksi niitä haluan, tuleeko parempi olo ja sitä miten hyvältä tuntuu kun en osta ja minä olen se joka päättää. Se on vaikeaa, tiedän.... Monista herkuista oppii pois kun ei niitä vähään aikaan syö ja keskittyy muuhun. Herätä himo johonkin muuhun. Nyt kesäaikaan yksi mainio kohde on vesimeloni. Ihanan makeaa herkkua ja voit syödä vapaasti niin paljon kuin jaksat. Fitkissin mainitsema rahkaherkku on sekin mainio. Itse olen siirtynyt siiderin suurkulutuksesta lightmehujen suurkuluttajaksi. Fun lightia ja eri makuisia Vichyjä sekaisin. NAM! Lightlimua menee myös jonniin verran varsinkin kesähelteillä.:rolleyes: Tsemppiä vaan! Joskus sitä kamppailun häviää mutta jos suurimman osan voittaa niin hyvä niin. Joskus pitää höllätä että jaksaa taas. Ei ole helppoa olla hyvännäköinen!;)
 
Hyvä idea tuo light -mehut ja vissy yhdessä! Pitääkin kokeilla!

En onneksi käy juurikaan baareissa tai ulkona yleensä (varmaan neljä kertaa vuodessa tai jotain), joten siidereitten tissuttelu tapahtuu yleensä kotona. Enkä muutenkaan koskaan vedä mitään perskännejä - lähinnä tykkään esim. upciderin passion -siiderin mausta. Joten jos löydän jonkun korvikkeen sekoittelemalla vissyä ja light -mehua, niin kaikki on hyvin!

Suklaan korvikkeeksi olen koittanut hankkia näin aluksi suklaavanukkaita ja Options -kaakaota. Katsotaan toimivatko pahimpaan hätään...
 
Mä en tiedä auttaako tämä muilla ja kuinka hyvin, mutta mä olen päässyt erilaisista himoista eroon sillä, että muutaman kerran vuodessa pidän sellaisen mässäilyviikonlopun (2-3 päivää), jolloin syön kaikkea epäterveellistä ja "kiellettyä" ja niin paljon, että enempää ei mahdu vaikka jalalla polkis tilaa... Muutaman päivän on sitten hiilareista semmonen "krapula" että ei _to_del_la_kaan_ tee mieli mitään ihmeellistä taas moneen kuukauteen. (Alkoholijuomat mulle on lakanneet maistumasta jokunen vuosi takaperin joten mun "dokaaminen" pari kertaa vuodessa rajottuu kolmeen pikkupullolliseen siideriä, viiniä saatan juoda kerran kuussa pari lasia ja nekin vedellä pidennettynä).

Viikonlopussa on kuitenkin mahdoton tankata niin paljoa kaloreita, että se varsinaisesti lihottais, ja kun elimistö tokenee ja (mun tapauksessa) juoksu alkaa taas kulkea niin huomaa, kuinka _paljon_ paremmat kicksit saa hyvästä juoksulenkistä.

Mä en siis varsinaisesti korvaa mitää mielitekoja toisilla mieliteoilla. Mutta toisaalta mä olen myös asennoitunut ruokaan niin, että nautin kaikista safkoista joita kitaan mätän. Hiljakseen ylimääräiset mieliteot vaan karisee pois, esim. pizzan hajukin jo ällöttää, saati että söisin moista löyhkälettua. Mulle vastapaistettu vehnäpatonginpala silloin tällöin on suurta herkkua, samoin perjantaitreeneillä "ansaittu" 100 g:n lakupussi, vähärasvaista jäätelöä syön hyvillä mielin kun siltä tuntuu ja kerran kuussa repäisen ja "mässytän" oikein kunnon spiceice-salmaritornadon. Jos jaksan raahautua kioskille....
 
sipsien himoon

auttaa hapankorput. Niille tekee kevyestä kermaviilistä tai rahkasta oikein vahvan mausteisen dipin. Meikäläiselle valkosipuli on ihan MUST! :kuola: Hapankorpuissa on enemmän pureskeltavaa, eikä oo liiemmin rasvaa ja suolaa. Lisäks tulee kuituja ihan kivasti. Itelläni tää on takuu varma keino.
 
Paras keino välttää sortumista synteihin on se, ettei mene koskaan kauppaan nälkäisenä/tyhjällä vatsalla. Sitten ne himot vasta iskeekin ja helposti tulee ostettua kaikkea epämääräistä. Eli kauppareissut aina vatsa pullollaan ni ei himota.
:D
Pidän ite jokakuun eka pv silleen että saan sortua. Se helpottaa =) Joskus tulee toki sorruttua mut siitäkin oppii..
 
Paras keino välttää sortumista synteihin on se, ettei mene koskaan kauppaan nälkäisenä/tyhjällä vatsalla.

Tuo on jännä ilmiö mulla, kun menen aika usein nälkäisenä -jopa ketoottisena hämärän rajamailla- hakeen kaupasta "jotain syötävää" ja sitten mulla saattaa mennä puoli tuntia kun tutkin paketteja enkä lopulta osta mitään koska "_kaikki_ on niin epäterveellistä eikä _mikään_ mahdu [muka] dieettiin". Korkeintaan "sorrun" sitten banaaniin... (Pateettista eikö totta...)

Tai joskus olen päättänyt mennä ostamaan jätskiä ja kun ei altaasta löydykään juuri _sitä_ jätskiä niin mieliteko menee ohi...

Viime aikoina olen lähtenyt siitä oletuksesta, että mulla on oikeesti jano eikä nälkä. Jos vesilasillisen jälkeenkin vielä tuntuu "jotenkin oudolta" niin tarkistan yleensä kellosta, että paljoko on päässyt aikaa vierähtään edellisestä ruuasta...
(todella pateettista..... ja minä vielä väitän ettei ruoka hallitse mun elämää.... ei muuten hallitsekaan. oikeesti...)
 
Miekin olen aina ollut - äidin sanoja lainatakseni - oikea herkkutakapuoli. Karkit, suklaa, jäätelö ja kaikenlaiset makeat kahvileivät ovat uponneet.

Suklaanhimosta olen päässyt eroon. Joskus harvoin kun tekee mieli, sallin sen itelleni, mutta jatkuvaa himoa ei ole. Joskus korvaan sen banaanilla (oikein keltaisella). Karkkia ostelen oppilaitten kioskista lähinnä kannatuksen vuoksi. Tarjoan kollegoille ja mässytän loput kerralla, niin ettei vähään aikaan tee mieli mitään makeaa. Jäätelö on hankalampi, kuten tuolla yleisellä puolella "Kolkuttaako omatunto" -threadissä selostelin. Talvella on helpompaa, joskus harvoin mässytän kasvisrasvajäätelöä. Kahvileipiä en uskalla pitää kotona. Niiden sijaan popsin kahvikuppini kera rinkelin tai pari.

Vihje limukkahimosta kärsiville. Eri hedelmämauilla terästetyt Vichyt ovat täysin limsan veroisia nameja, varmasti rasvattomia ja sokerittomia. Miun lemppari on karpalonmakuinen Vichy, mutta sitruuna ja päärynäkin menettelevät. Sitten vielä olen löytänyt kaupastani joitain "terveysvaikutteisia" Vichyjä, nekin eri makuisia. Niihin on kuulema lisätty tasapainoisessa suhteessa B-ryhmän vitamiineja ym. hivenaineita. Ei ole ainakaan haitannut. Viimeksi eilen kulautin saunajuomana sellaisen päärynänmakuisen. Ihan hyvää.
 
Ei siinä oikeen muuta ole kuin niskasta kiinni. Joutuuhan siinä välillä aika paljon taistelemaan, mutta kun sitten useita kertoja on kieltäytynyt herkuista, niin huomaa, ettei se vaikeaa ollut ja takuulla auttaa jaksamaan eteenpäin. Tärkeitä asioita on myös motivaatio ja tavoite. Ehkä on helpompi, jos on joku selkeä tavoite, jota kohti etenee (esim. joku kilomäärä painosta jne.).
Se on vain yksinkertaisesti omasta itsestä kaikki kiinni. Ei siihen mitään kummempia taikatemppuja ole.
 
Edellisessä postissani vain mainitsin, että olen päässyt suklaanhimostani eroon. Miten sen sitten tein?

Jo vuosikausia olen aina ennen sekä joulua että pääsiäistä pitänyt "paastoa" suklaasta (ja oluesta ym. alkoholista). Yksi motiivini on ollut se, että sitten juhlapäivinä kyseinen herkku maistuu paljon paremmalta. Toinen motiivini tulee vakaumuksestani. Yhtäkkiä viime joulun jälkeen totesin, että juhlien jälkeenkään ei enää tehnyt mieli tuota herkkua. Toki otan joskus patukan matkaevääksi ja syön kun tarjotaan.

Eli hanki joku tarpeeksi voimakas motiivi jostakin herkusta pidättäytymisellesi. Voisi esim. kertoa mahd. monelle henkilölle, että on "eroamassa" jostakin herkusta/paheesta. Ensiksi voisi kokeilla tuollaista määräaikaista pidättäytymistä. Sen jälkeen kun on todennut, että pärjää ihan hyvin ilmankin, on helpompi luopua kokonaan tai nautiskella vain satunnaisesti (sallin sen itselleni mässypäivänä -aatteella). Ympäristö ja sille annettu lupaus ovat hyviä kontrolloijia, ettei sorru paheeseen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom