Ei nyt ole mitään vittuilua, koitan vain päästä teidän syömishäiriöisten sielunelämään paremmin kiinni... Laihdutatte siis ihan helvetin paljon (=alhaisiin painolukemiin) lyhyessä aikavälissä ja sitten kun koitatte nostaa painoa, niin siinä pelkäätte kokoajan että lähtee lapasesta ja yhtäkkiä ootte ihan vitun possuja? Tästä syystä siis vain maltillisia kalorimäärien nostoja ja samaan aikaan ihan helvetisti aerobista.
Eikö se kalorimäärän nosto kannattaisi mieltää siten, että nostatte kaloreita, sanotaan vaikka viikon välein +200kcal, siihen saakka kunnes se paino lähtee nousuun. Sitten lopetatte kalorimäärän noston, eli pidätte sen saman kalorimäärän joka päivä. Jos paino vieläkin nousee, niin laskette sitä vaikka viikon välein -100 kcal, kunnes paino lähtee laskemaan.
Tässä vaiheessa teillä on aika hyvä haarukka siitä, että millä kalorimäärällä lähtee nouseen ja millä laskemaan. Tällöin, jos pidätte vain ne kalorimäärät (ja tietysti liikuntamäärän) samoissa rajoissa, niin teidän painonne on täydellisesti teidän hallinnassanne, jolloin ei ole mitään syytä häiriösyömiselle. Ja vaikka joku aamu katsoisitte peilistä, että vittu mikä possu, niin mitä sitten? Historianne todistaa, että te osaatte "pakon" edessä laihduttaa hyvinkin nopealla syklillä. Lainausmerkit sen takia, että se pakko on vain teidän päässänne.
Vika on teillä päässä, ei kaloreissa, joten korjataa pää, älkää kaloreita. Ja edelleen, ei mitään vittuilua enkä syömishäiriöisen ajatusmaailmasta mitään tiedä. Näen vaan itse siten, että paino jos joku on asia, joka on kullakin yksilöllä aivan täysin omissa käsissä. Pitää vaan muistaa, että vasteaika voi olla vähän pidempi, eli ei auta "kaikki mulle heti nyt"-asenne laisinkaan. Vaikka vasteaika olisi vähän pidempi, ei se tarkoita sitä etteikö paino silti olisi teidän kontrollissanne.
Painon lisäys/pudotus yleensä menee satoja grammoja per viikko, joten ei vissiin kannata panikoida vielä vaikkei viikon sikabulkin jälkeen mitään tapahdukaan. Vaikka osaat kalorit laskea, niin ootko kuinka miettinyt ajoitusta? Täälläkin paljon puhetta siitä, että ajoitus olisi nykypäivänä aika turhaa, mutta eikös silläkin (viisaamma korjatkoon) ole jotain eroa että syökö 3000kcal kahdessa ateriassa päivän aikana vai esim. 6:ssa.
Eikö se kalorimäärän nosto kannattaisi mieltää siten, että nostatte kaloreita, sanotaan vaikka viikon välein +200kcal, siihen saakka kunnes se paino lähtee nousuun. Sitten lopetatte kalorimäärän noston, eli pidätte sen saman kalorimäärän joka päivä. Jos paino vieläkin nousee, niin laskette sitä vaikka viikon välein -100 kcal, kunnes paino lähtee laskemaan.
Tässä vaiheessa teillä on aika hyvä haarukka siitä, että millä kalorimäärällä lähtee nouseen ja millä laskemaan. Tällöin, jos pidätte vain ne kalorimäärät (ja tietysti liikuntamäärän) samoissa rajoissa, niin teidän painonne on täydellisesti teidän hallinnassanne, jolloin ei ole mitään syytä häiriösyömiselle. Ja vaikka joku aamu katsoisitte peilistä, että vittu mikä possu, niin mitä sitten? Historianne todistaa, että te osaatte "pakon" edessä laihduttaa hyvinkin nopealla syklillä. Lainausmerkit sen takia, että se pakko on vain teidän päässänne.
Vika on teillä päässä, ei kaloreissa, joten korjataa pää, älkää kaloreita. Ja edelleen, ei mitään vittuilua enkä syömishäiriöisen ajatusmaailmasta mitään tiedä. Näen vaan itse siten, että paino jos joku on asia, joka on kullakin yksilöllä aivan täysin omissa käsissä. Pitää vaan muistaa, että vasteaika voi olla vähän pidempi, eli ei auta "kaikki mulle heti nyt"-asenne laisinkaan. Vaikka vasteaika olisi vähän pidempi, ei se tarkoita sitä etteikö paino silti olisi teidän kontrollissanne.
Painon lisäys/pudotus yleensä menee satoja grammoja per viikko, joten ei vissiin kannata panikoida vielä vaikkei viikon sikabulkin jälkeen mitään tapahdukaan. Vaikka osaat kalorit laskea, niin ootko kuinka miettinyt ajoitusta? Täälläkin paljon puhetta siitä, että ajoitus olisi nykypäivänä aika turhaa, mutta eikös silläkin (viisaamma korjatkoon) ole jotain eroa että syökö 3000kcal kahdessa ateriassa päivän aikana vai esim. 6:ssa.
