töiden hoitaminen kisavalmistelujen ohessa

[emiliana]

Kuinkas jaksatte käydä töissä tai koulussa dietti aikana?Onko joku joutunut ottamaan vähemmän työtunteja tai tekemään muutoksia työpäiviin?
Itse suunnittelin, jos diettiäni olisin jatkanaut, että olisin tiputtanut viikotyötuntimäärääni 40tunnista 30:een.Olsin tehnyt viikossa vain 3 10h:n yövuoroa. Viimisen viikon ennen kisaa olisin pitänyt virkavapaata. Lopetin diettini siinä vaiheessa, että vielä jaksoi työt hoitaa ihan hyvin.

VoimiA treeneihin ja muutenkin!!Tulen katsomaan varmasti kisoja keväällä.

 

[vilma-liina]

Ihmeen hyvin sitä jaksoi silloin jokunen vuosi sitten painaa, vaikka oli kova väsy ja nälkä, ja tuntui, että kaikki aika menee aerobisissa, treeneissä, lihashuollossa, dietin suunnittelussa ja eväitten pakkailuissa ja valmisteluissa sekä asujen kanssa puljatessa. Itse olin asennoitunut niin, että kun kerran olen omasta vapaasti tahdostani hommaan ryhtynyt, niin työt ja ihmissuhteet eivät saa kärsiä kisailusta. Ainoastaan kisoja edeltävän perjantain olin poissa töistä. Ja minun työni lastenhuoltolaitoksen erityisopena ei ehkä ole niitä kaikkein leppoisempia eikä iiseimpiä.

Tilanne noista ajoista on muuttunut sen verran, että nyt tuohon päivän ohjelmaan pitäisi myös mahtua laatuaikaa meidän juniorin kanssa. Tän kevään kisasuunnitelmat karahtivat siihen, että yksinkertaisesti ei vaan ole aikaa tehdä diettiä niin täysillä, kuin haluaisin. Palasin työnantajan pyynnöstä aiottua aikaisemmin työelämään ja samaan aikaan teen myös jatko-opintoja. Kiirettä pukkaa, ja tuntuu, ettei edes raaskisi treenaamaan lähteä, kun yhteinen aika lapsen kanssa typistyisi sitten reiluun kahteen tuntiin päivässä. Ja kaksi tuntia on ihan liian vähän. Ihmetellä kyllä täytyy näitä useammankin pienen lapsen äitejä, jotka kisaavat aktiivisesti. Mistä ihmeestä he repivät kisavalmisteluihin tarvittavan ajan? Vaikka omasta mielestäni olen aika tehokas aikataulujen ja asioiden organisoinnissa, niin tää tuntuu kyllä olevan ylitsepääsemätön yhtälö.

 

[fitnesspimu]

Oon tehnyt työni ihan kunnialla loppuun asti dietistä huolimatta. Mulla on samanlainen ajatusmaailma kuin Vilmikselläkin siitä, että kun kerran olen omasta vapaasta tahdostani hommaan ryhtynyt, niin työt ja ihmissuhteet eivät saa kärsiä dietistä.

Jotenkin itsestä tuntuisi ihan luuseri-meiningiltä, jos kisavalmistelujen takia jättäytyisin pois töistä. Onhan se totta, että valmistelut vievät paljon aikaa...mutta en halua tehdä kisoista mitään suurta numeroa ainakaan työpaikallani, ehkä sitten kotona ihan pikkuisen :D

Kyllähän sitä on töissä sattunut joitakin hauskoja "kommelluksia" esim. tyhjennyspäivinä, kun aivot ovat hiukan jumissa ;)

 

[camu]

Mulla kans periaatteena se, että työt tehdään kuten normaalistikin. Käytännössä mun vuorot vaihtelee, treenit suunnittelen työvuorojen mukaan. Mulla on aina lauantait töitä ja harvoin tuplavapaita(viikonloppu). On päiviä jolloin työpäivän pituus voi olla 10 tuntia ja toisinaan taas vain 6. Ei säännöllistä mutta jatkuvaa työtä kuitenkin. Ei ole menoa haitannut kun priorisoi asiat. Olisihan se ihan ideaali tilanne jos tekis aina säännöllistä työtä ja viikonloput olis vapaat, dietinkin kannalta. Pari päivää olen aina järjestänyt vapaaksi ennen kisoja ja kisojen jälkeisen päivän jos mahdollista.

 

[Pinja]

tuntuu välillä, että hässäkkää on aika paljon, mutta hyvin olen tähän asti jaksanut. Käyn dieetin ohessa koulua, pyöritän omaa PT-yritystä, vedän jumppia, teen salipäivystyksiä ja olen yhden yön töissä viikonloppuisin. Täytyy vaan jättää kaikki ylimääräinen härdelli pois. Aika pitkiä päiviä kyllä joutuu tekemään. Toisaalta dieetti tuo määrätynlaista järjestysrä elämään.

 

[Aivi]

Tilanteeni on siinä mielessä hyvä, että opiskelen yliopistossa jossa luentoja on suht vähän ja ne eivät kaikki ole pakollisia. Tietenkin on paljon tehtäviä joita pitää tehdä sitten esim kotona. Mutta pystyn itse järkkäilemään koska ne teen. Toisaalta olen niin uppoutunut vaan treeniin ja diettiin, että opiskelu on jäänyt syrjään, ja tekemättömät tehtävät rassaavat mieltä... Töitä teen vain osa-aikaisesti viikonloppuisin 3-5h/päivä. Syksyn vedin jumppia, mutta onneksi ne jäivät pois...liika on liikaa. Ei silti parane valittaa tohun kun on lähtenyt mukaan Mielestäni myöskään avomieheni ja perheeni eivät ainakaan vielä kovasti ole kärsineet...Paitsi pienestä äkäisyydestä silloin tällöin

 

[Kia]

Mulla tuntuu, et koulu vie kaiken ajan ja diettailuun, treenaamiseen ja muuhun kisatouhuun ehtii keskittymään ihan liian vähän vaikka sinkku oonkii. En pysty millään ymmärtää kuinka perheellisellä riittää aikaa kisailemaan, hatun noston arvonen homma
Onneks kohta tulee taas kesä ja tarttee tehä töitä vaa 40 tuntii viikossa ja kaiken muun ajan voi käyttää treenailuun :D

 

[BlueSun]

Anteeksi, että kaivan :wanha: :n threadin esiin...
Mua kovasti mietityttää, kuinka paljon kisaan valmistautuminen vie voimia ja aikaa? Nyt suunnitelmissa ois omat häät ja ihka ensimmäinen kisani (BF-puolelle ajattelin) melkein samaan aikaan, häät ois n.1kk ennen kisoja. Häämatkalle menen suosiolla vasta kisan jälkeen, niin saa löhöillä ja syödä kaikkia ihania ruokia hyvällä omatunnolla :D .

 

[Ärrä]

Enpäs nyt tiedä kuin hyvä oon tähän vastaamaan, ku nimenomaan jätin dietin kesken duunin takia... Mutta mun tilanne oli siis tällanen

-2- ja 4-vuotiaat tytöt
-mies yksityisyrittäjä(töissä ma-pe n.7:30-17:30)
-miehellä tottakai myös omia harrastuksia mm. ralli
-kisaamispäätöstä tehdessäni olin vielä kotona lasten kanssa, mutta ajatuksissa oli jo siirtyminen takaisin työelämään
-diettiä jo takana jonkunverran ku yhtäkkiä päätin ottaa vastaan yksinkertaisen tehdasduunin (ei tarvinnut paljon ajatuksia, mutta täydet tunnit tuli)
-lapset tarhaan ja arki rullas milestäni ok, diettikin edistyi (fotojahan voi katsella, jos nyt kiinnostaa:D tuolta punttimimmien kuvat osiolta)

-Sit tarjottiin työmaata, siis kolme viikkoo ennen karsintoja, jossa nykyään työskentelen ja VIIHDYN! Ei mitää ydinfyysikon hommaa, todellakaan, mutta paljon uutta opittavaa ja samalla siis asikaspalvelua.
-mun ainut ja oikee ratkasu oli laittaa leikki kesken. Siirtää tavotteita tällä saralla.

Nyt ku mä katon taaksepäin , ni oikein tein, mutta voin myös sanoo sen, et jos ei olis tullu tollasta mullistusta, ni olis sen pystyny hoitaan.

Olihan se aika hektistä aikaa, mutta ku suunnittelee, ni kaiken saa kyl pelaan

 

[Faidra]

Uudessa Body-lehdessä Minna Paler kertoo hyvin miten hän hoitaa kolmivuorotyön ja dieetin yhtä aikaa. Siitä saa jo nostaa hattua, ei varmaan multa onnistuis! Kannattaa lukea.

Mun kevään ja syksyn dieetit on olleet hiukan erilaisia: kevään dieetillä olin suurimman osan ajasta oloneuvoksena (asuttiin Arizonassa, ei voinut olla siellä töissä ja Suomeen tullessa jouduin hakemaan töitä 3kk ennenkuin tärppäsi). En kyllä silti mitenkään laakereillani lepäillyt, vaan tein kaikenlaista muuta puuhaa siinä dieetin ohessa. Toki treenien suunnittelu oli superhelppoa, kun ei ollut pakottavia aikatauluja. Sitten n. 1kk ennen kevään kisaa sain vihdoin diplomityöpaikan ja menin täysipäiväisesti töihin. Työ on ollut onneksi melko vapaata (olen tehnyt välillä hommia myös etänä kotoa käsin), mutta vaatii kuitenkin sitä että järki juoksee eikä töissä oikein viitsi olla ihan nollat taulussa. Semmoista ongelmaa ei onneksi juurikaan ole ollut, vaan mulle dieetti ennemminkin on mukavaa ja helppoa, koska aikataulut on organisoitu ja etukäteen mietitty.

Toisin sanoen tämä syksyn dieetti meni sitten aika erilaisissa merkeissä, koska aamulenkit ja treenit piti jaksottaa tietysti töiden mukaan. Vielä nyt syksyllä Turun karsintojen viikolla vedin firman yksiköiden johtoryhmille parit tilaisuudet ja siinähän ne meni tankkausruuista haaveillessa. :D Mun mielestä se on enemmän tahtomisesta kiinni kuin siitä, että pystyykö siihen konkreettisesti. Kyllä siihen pystyy. Pitää vaan pitää aikataulut hyvin käsissä ja suunnitella viikot etukäteen niin, ettei aikaa mene turhuuksiin vaan saa ne tärkeimmät asiat tehtyä ennen sitä ketarat ojollaan loikoilua. Niin ja tarkoitus ei siis ole mitenkään yrittää sanoa, että hei-olen-superihminen - koska en ole! Vaan siihen pystyy kyllä ihan kuka tahansa, joka kykenee vaan pitämään kalenterin ja kynän kädessä ja tekemään järkevästi aikataulut etukäteen valmiiksi.

Tuossa tuo mun d-työ on edennyt kisadieettien ohessa ja valmistuminen häämöttää - dippatyö alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis!

edit: Eri asia olis jos olis vielä lapsia... Ärrä se on kyllä melkoinen. Mulla varmaan siinä vaiheessa on kyllä kisailut käyty jos pitää hoitaa sinappikoneita, pitää parisuhdetta yllä ja käydä lisäksi töissä. :lol2:

 

[Claudia]

Ei työn, työn ohessa opiskelun, parisuhteen, lasten ja koirien kanssa elon yhteen sovittaminen ole mulle ainakaan mikään ongelma! Tuntuu että muut näkee sen paljon suurempana ongelmana eli esim. mun äitini, joka pitää mua ihan pimeenä :D

Lapset eivät ole koskaan valittaneet mun treenaamisestani, johtuu varmaan siitä että he itsekin kovin aktiivisesti harrastelevat kaikenlaista. Urheilullinen elämäntapa tarttuu! Miehen kanssa käydään yhdessä treenaamassa, joten siinähän sitä laatuaikaa parisuhteelle tulee vähän liikaakin Ja esim. aamulenkit ei häiritse ketään kun kaikki nukkuu ja iltavuoropäivinä laitan lapset aina kouluun ennen lenkille menoa. Salille mennään vasta kasin maissa illalla eli kotona ollaan lapsia varten, jollei ne ole omissa harrastuksissaan. Siis meidän skidithän on jo vähän isompia, mikä tietty helpottaa asiaa eli 17v, 15v ja 10v.

Mä teen täysin epäsäännöllistä kolmivuorotyötä enkä silti koe kisatouhuiluja liian rasittaviksi. Ainoastaan siitä olen tarkka, ettei yövuoroja ole kahdella viimeisellä viikolla ennen kisoja, koska ne sekoittevat rytmin ja keräävät hirmuisesti nestettä kehoon. Ja kaikkee jaksaa mitä haluaa, asioista ei pidä tehdä liian vaikeita!!!

 

[BlueSun]

Huhhuh, hikihän tässä tulee kun lukee teijän elämää ! Kyllä mä uskon pystyväni vetämään vaikka pelkällä sisulla treenit, mutta enempi askarrutti, paljonko aikaa vie muut askareet treenien lisäksi.. asujen ja kenkien hankinta yms. Toisaalta luulis kisadieetinkin sujuvan kivemmin, kun on koko ajan jotain muuta ajateltavaa kuin ruoka ;) .

 

[BlueSun]

-lapset tarhaan ja arki rullas milestäni ok, diettikin edistyi (fotojahan voi katsella, jos nyt kiinnostaa:D tuolta punttimimmien kuvat osiolta)

Juu, kirjottaudun VIPiksi, niin pääsen katselemaan motivoivia kuvianne ! PS. Hattua kyllä nostan teille supernaisille!

 

[SENNI HIETANEN]

Juu se on rankka yhtälö tuo lapset (2-v, 5-v), kolmivuorotyö (samassa duunissa kuin Palerin Minna), arjen pyörittäminen, ja parisuhde dieetin aikana. Mulla kusi jälkimmäinen!!! Olin pitkällä kisakunnon kannalta. Ei ole kuvia näytettäväksi, mutta olin pirun tyytyväinen, mitä olin saanut aikaiseksi. Mutta sitten kotona hajos pää täydellisesti. Nyt myöhemmin olen ajatellut asian niin, että dieetti avasi miun silmät. Huomasin, minkäläisen ukon kanssa koitan alämää ja arkea hoitaa, enkä todellakaan pitänyt näkemästäni. Ei mitään apua missään, ei mitään!!!

Nyt taas elämä on alkanut nostaa suupieliään. Ukko muuttaa pois. Yh:na arki ei varmasti tule helpottamaan, mutta onpa jatkuva paska olo poissa! Kisaamaan lähden viimeistään ensi syksynä, koska on tosi kova hinku päästä näkemään, mihin yllän 12vuoden kovalla treenillä.

Tunteja saisi todellakin olla vuorokaudessa muutama lisää!! huonoa omatuntoa olen potenut useampaankin otteeseen treenaamiseen menevän ajan takia, mutta en voisi mitenkään kuvitella lopettavani! Toivottavasti lapset ovat sitten myöhemmin ylpeitä äiskän mahdollisesta menestyksestä...

 

[vilma-liina]

Ja kaikkee jaksaa mitä haluaa, asioista ei pidä tehdä liian vaikeita!!!

Kyllä vain, tosin toki joskus elämä voi olla sellaista, että on viisaampaa keskittyä niihin muihin juttuihin, kun kisaamiseen. Ite ainakin olen huomannut, että olen (ja monet muutkin ovat) sellaisessa omassa kuplassa lähes koko kisadieetin ajan, ja varsinkin loppuvaiheessa. Ajatukset pyörivät vähän turhankin paljon oman navan, dieetin, treenien, syömisten ja aikataulujen suunnittelujen parissa. Ja kaikki muu oheissälä, kuten mm. hieronnat, solariumit ja asujen teot vievät nekin oman aikansa siitä yhteisestä ajasta perheen kanssa.

Itelläni arkipäivät meni dieetillä karkeasti aikataulutettuna kutakuinkin näin:

klo 5 herätys, vaatetta niskaan ja salille tekemään aamupuntti ja aerobinen
(palautumisjuoma)

klo 6.50 kotiin, suihku, (aamupala), lapsukainen hereille ja vaatetta niskaan, illalla tehdyt eväät kassiin ja menoks kaikkine treeni- hoito- ja työkasseineen.

klo 7.40 lähtö töihin ja tiputan lapsukaisen matkan varrelle hoitoon.

klo 8.00 Työt alkaa ja työpäivä on semmonen putki, minkä aikana ei juuri kerkeä omia ajatuksia ajattelemaan.

klo 11 ruokaa

klo 14 ruokaa

klo 15.15 Töistä suoraan salille, jossa puntti ja aerobinen ja venyttelyt, suihkussa ei kerkee salilla käymään Ja juoksu jalkaa autolle.. (palautumisjuoma)

klo16.00-16.30 Lapsi hoidosta, kenties siitä suoraan markettiin.

klo 17.00 kotona, ruokaa lapselle ja miehelle

klo 17.20 Pikku Kakkonen alkaa, joten mulla aikaa tehdä töitä kotona ja suunnitella seuraavan päivän työjutut, tarkastaa kokeita jne.

klo 18 (sapuskaa) kenties käydään ulkoilemassa juniorin kanssa tai sitten juniori mummolle kylään ja ite raksalle touhuilemaan


(klo 19.30 joskus lapsi katsoi Salkkareita ja tein samalla fillarilla päivän kolmannen, kevyehkön aerobisen)

klo 20 lapselle iltapalat ja sadut ja hampaidenpesut ja päätä tyynyyn.

klo 20.45 seuraavan päivän eväiden kokkaus ja koko päivän aikataulutus.

klo 21.30 iltapala ja maate

Sillai ne päivät vaan meni... pikkasen onkin kyllä sumun peitossa koko mennyt syksy :D

 

[BlueSun]

Kyllä vain, tosin toki joskus elämä voi olla sellaista, että on viisaampaa keskittyä niihin muihin juttuihin, kun kisaamiseen. Ite ainakin olen huomannut, että olen (ja monet muutkin ovat) sellaisessa omassa kuplassa lähes koko kisadieetin ajan, ja varsinkin loppuvaiheessa. Ajatukset pyörivät vähän turhankin paljon oman navan, dieetin, treenien, syömisten ja aikataulujen suunnittelujen parissa. Ja kaikki muu oheissälä, kuten mm. hieronnat, solariumit ja asujen teot vievät nekin oman aikansa siitä yhteisestä ajasta perheen kanssa.

Oikeastaan tuo oli se, mitä hain. Oon luonteeltani sellainen, et hurahdan helposti yhteen asiaan. Pelkään juuri sitä, et ajatukset pyörii oman navan ja kisojen ympärillä, vaikka haluaisin ottaa kaiken irti häätunnelmasta ja antaa erityisen paljon huomiota ja hellyyttä siipalleni. Jotenkin pelkää, että en pysty nauttimaan molemmista kohokohdista yhtäaikaa.

 

[LuomuPorkkana]

Nyt myöhemmin olen ajatellut asian niin, että dieetti avasi miun silmät. Huomasin, minkäläisen ukon kanssa koitan alämää ja arkea hoitaa, enkä todellakaan pitänyt näkemästäni. Ei mitään apua missään, ei mitään!!!

Nyt taas elämä on alkanut nostaa suupieliään. Ukko muuttaa pois. Yh:na arki ei varmasti tule helpottamaan, mutta onpa jatkuva paska olo poissa! Kisaamaan lähden viimeistään ensi syksynä, koska on tosi kova hinku päästä näkemään, mihin yllän 12vuoden kovalla treenillä.

Tunteja saisi todellakin olla vuorokaudessa muutama lisää!! huonoa omatuntoa olen potenut useampaankin otteeseen treenaamiseen menevän ajan takia, mutta en voisi mitenkään kuvitella lopettavani! Toivottavasti lapset ovat sitten myöhemmin ylpeitä äiskän mahdollisesta menestyksestä...

viisas päätös kuitenkin.ei ole terveellistä kärvistellä huonossa suhteessa jos kummallakaan ei ole kivaa ja hommat nakitetaan vaan toiselle.

hirmuisesti voimia sulle!!!
:haart:

 

[Claudia]

Vilma-Liinalle; kolme kertaa päivässä treeni??? Apua, no joo, tohon en mä pystyisi ikinä eikä mun kroppanikaan kestäisi moista rääkkiä! Mulla dieetin edistyminen tyssää heti, jos ei ole tarpeeksi aikaa palautumiselle. Mä kävin salilla enintään neljä kertaa viikossa, ihan lopussa viisi. Aerobisia aloittaen kolmesta lopun kuuteen kertaan viikossa. Se on jo perhetilanteen takia maksimi, ja etenkin kun mun paikat ei vaan kestä enempää. Välillä aamulenkille lähdin aamuneljältä ja toisaalta iltavuoropäivinä vasta kymmeneltäkin. Vaikka kyllähän mun paksuista jaloistani näki, että olisi sitä voinut vähän enemmän aerobista harrastella tai vaikka syödä vähemmän :D

Kaikista ärsyttävintä mun mielestäni kisavalmisteluissa on solariumissa käynti. Hiki virtaa niin pirusti, että meinaa lätäkön mukana lattialle tippua ja on tosi typerää maata 20min paikallaan, yök!! Mieletöntä ajan haaskausta!

Ja kuten sanoin, on ehkä hieman eri asia kun mulla on noin isot lapset. Ei tartte miettiä hoitoon viemisiä tms. Aamulenkeistä tulikin mieleeni; teini-ikäinen tyttäreni tuli usein kesällä lenkille mukaan ja silloin kyllä päästiin äidin ja tyttären välisissä keskusteluissa sellaisiin syvyyksiin ettei ikinä olisi muuten päästy. Naamat hikisinä puhuttiin todella syvällisiä, kun muut perheenjäsenet eivät olleet kuulemassa. Välillä tosin karjuttiinkin toisillemme naamat punaisina, kun oli vähän erimielisyyksiä :D helvetin hienoja lenkkejä! Ja nuorin tuli tietty mikaan usein ja silloin sain kuulla viimeiset käänteet Pokemonista ja kaikki Aku Ankan ja Karvisen tarinat

Toisaalta kun on perhettä ja työtä tehtävänä, niin ei ehdi kovinkaan paljon omaan napaansa tuijottelemaan. Voin kuvitella että sellaiseen lipsahtaminen on kovin helppoa. Ja jos vähänkään tuntuu siltä ettei ehkä dieetistä selviäisi, niin musta kisasuunnitelmia voi varsin hyvin siirtää vähän myöhäisemmäksi, parempaan ajankohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä...

ja Ninulille; Harmillista että parisuhteellesi kävi noin, mutta ymmärrän sinua oikein hyvin. Itse en kyllä tätä harrastelisi päivääkään ilman mieheni tukea ja kannustusta, niin järjetön tuki toisen tsemppaamisesta on matkan varrella. Aina kun tulee eteen niitä päiviä kun on valmis heittämään pyyhkeen kehiin!

 

[lellutin]

Itse mietiskelen koko ajan että miten sitten pystyn hoitamaan treenin, työn, dietin, parisuhteen ja vielä opiskelun..Mutta kun luen näitä teidän juttuja niin kyllä sitä alkaa uskoa löytymään!!Kiitos siitä!!=)Motivaatio nimittäin vaan kasvaa!!

 

[BlueSun]

Toisaalta kun on perhettä ja työtä tehtävänä, niin ei ehdi kovinkaan paljon omaan napaansa tuijottelemaan. Voin kuvitella että sellaiseen lipsahtaminen on kovin helppoa. Ja jos vähänkään tuntuu siltä ettei ehkä dieetistä selviäisi, niin musta kisasuunnitelmia voi varsin hyvin siirtää vähän myöhäisemmäksi, parempaan ajankohtaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä...

Totta tuokin. Oon jotenkin ajatellut, että nyt ois viimeinen aika alkaa kisaamaan, jos ylipäätänsä meinaan. Sitten naimisiinmenon jälkeen ois lasten aika ja kisahaaveet romukopassa. Mut täällä on kyllä niin monta todistetta, että mammatkin voivat kisailla ja näyttää todella upeille!!! Ärrä ainakin näyttää mielettömän hyvälle, tällä hetellä mä vain voin haaveilla tuollaisesta kunnosta. Käyn katsomassa muidenkin kuvia kunhan kerkeen.. . Niin ja Ninnulle voimia!