Kyllä, tuo viesti oli lähinnä muille läskeille tarkoitettu. Intissä kun oppii ymmärtämään hieman omia rajojaan ja tunnistamaan sen eron kun on vain todella väsynyt ja kun ei oikeasti enää pysty enää jatkamaan. Jälkimmäistä ei tapahtunutkaan ja tajusin itse, ettei mistään ylikunnosta tarvitse olla ihan älyttömän huolissaan vaikka olisikin koko viikon sykkinyt täysillä eikä ole saanut tarpeeksi syötyä/nukuttua. Sen väsymyksen kun pystyi kuittaamaan ottamalla yhden päivän sleebeniä ja syömällä silloin hyvin.
Isoin asia tuossa kunnon kasvamisessa on varmaan hapenottokyky. En minä jaksanu juosta intissä, varsinkaan alussa paljoa yhtään ja tuntuihan se raskaalta ihan loppuun asti, mutta se kasvaa yllättävän nopeasti kun vaan liikkuu tosissaan.
Punainen lanka tässä meikäläisen tilityksessä on varmaan itsekurin löytäminen. Kun itse olen ollut Jabba the hut koko ikäni, on varmaan sanomattakin selvää, ettei sitä itsekuria oikein löydy. Siksi kaikkien kynnelle kykenevien läskien kannattaisi rohkeasti mennä inttiin, koska siellä on "pakko" sykkiä muiden mukana eikä selitykset auta. Siellä ainakin voi saada elämän pikkuhiljaa raiteilleen ja jotain rotia omaan elämäntyyliin. Jos ja kun sinne menette niin ei mennä jumalauta aina sieltä missä rima on matalin, eli hakeuduta "lepi" hommiin pelkästään sen keveyden takia ja moveteta leirejä ja harjoituksia.
Kaikki meistä läskikasoista ja mätisäkeistä ei kuitenkaan saa mahdollisuutta inttiin menoon C:n papereiden tai jonkin muun asian takia. Heille voi vaan toivottaa tsemppiä, ei se läskin polttaminen/kunnon kohottaminen ole mitään rakettitiedettä. Ihan turhaa hifistellä täysillä ravinteiden kanssa ja laskea kaloreita ihan perkeleen tarkkaan koko ajan kun semmoinen voi varmasti syödä innostusta, kun sitä tulee ajatelleeksi niin paljon joka päivä. Itselläni ainakin tuo oli iso ropleema jos yritin omin päin laihduttaa. Täältä pakkotoistolta foorumin luonteen mukaisesti saa ohjeita parhaiten punttien veivailuun, mutta kyllä se läskin itsetunnolle tekee helvetin hyvää kun yllättäen jaksaakin juosta. Kannattaa siis valita, rupeaako harrastamaan jokailtaista hölkkä/kävelylenkkiä vai rupeaako harrastamaan salihommia. Lupaan, että tuo lenkkeily on ainakin kymmenen kertaa helpompaa, kävelet vaan ja juokset niin paljon kuin jaksat, turha tehdä asioista liian monimutkaisia. Harrastat vaan jokusen kuukauden niin on ihan uusi vaihde päällä kun ei puuskutakkaan niin maan perkeleesti muutaman sadan metrin jälkeen. Ja ei pidä pelätä vetää verenmaku suussa, oma keho kiittää kyllä aikanaan kaikesta siitä hapotuksesta.