Tämä muutti elämäni

Alyssa sanoi:
^^ Katsoin videon, tosi hyvää tekstiä :)

Mun tähän astisen elämäni käännekohta oli ehdottomasti Suomesta muutto, mistä olen puhunut vähän liikaakin... Se oli kirjaimellisesti kohtalon armoille heittäytymistä ja uskomista siihen, että kaikki järjestyy kyllä. Kasvoin henkisesti puolessa vuodessa enemmän kuin ikinä ennen ja nykyään olen täysin eri ihminen kuin silloin aikoinaan lähtiessäni. En halua edes ajatella mitä olisi tapahtunut, ellen olisi kuunnellut itseäni ja uskaltanut jättää kaikkea taakseni niin kuin tein.
Click to expand...

Mun mielestä vaatii jonkun verran rohkeutta muuttaa ulkomaille.Sitä ollaan mekin joskus mietitty mutta pienten lasten kanssa se tuntuu vaikealta ja sit taaskun miettii et lapset olis vanhempia ni ulkomailla taas tuppaa koulut olee maksullisia.En tiedä sit onko vaan tekosyitä...
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Bulkviikinki sanoi:
Mun mielestä vaatii jonkun verran rohkeutta muuttaa ulkomaille.Sitä ollaan mekin joskus mietitty mutta pienten lasten kanssa se tuntuu vaikealta ja sit taaskun miettii et lapset olis vanhempia ni ulkomailla taas tuppaa koulut olee maksullisia.En tiedä sit onko vaan tekosyitä...
Click to expand...

Ei ole tekosyitä, se onkin syy miksi muutettiin takaisin Suomeen.
 
Suomesta pois muuttaminen muutti elämää kyllä aika radikaalisti. En ole enää tosin täysin vakuuttunut onko muutos ollut pelkästään positiivista.
 
Huppe sanoi:
Ei ole tekosyitä, se onkin syy miksi muutettiin takaisin Suomeen.
Click to expand...

Suomesta muutto muutti elämäni. Takaisin muutto vuosia myöhemmin muutti elämääni tosin vielä enemmän. Ei välttämättä silloin parempaan tai huonompaan, ottipahan vain elämä kokonaan uuden suunnan ja kaikki (parisuhde, asunto, työpaikka, koulutus) käytännössä muuttui entisestä. Nykyään voin kuitenkin olla tuohon muutokseen hemmetin tyytyväinen.
 
Kymmenisen vuotta meni ilman muuta päämäärää kuin saada pää sekaisin. Äidin kuolema sai mut tajuamaan, että jos hommat ei muutu, niin mä oon pian samassa kuopassa. Eräs upea nainen auttoi mua pääseen jaloilleni ja takaisin elävien kirjoihin. Jouduin opettelemaan kaiken alusta, koska mulla ei ollut mitään käsitystä siitä miten normaalielämää eletään tai mitä selvinpäin yleensäkään tehdään. Mä olin periaatteessa vasta lapsi, kun mä aloin hölmöileen ja nyt, melkein kolmikymppisenä, tuntuu että elämä on vasta alkanut. Toivoisin että äiti olis näkemässä, koska eläessään se ei mua onnellisena nähnyt.
 
Ei muuttanut elämääni, mutta ainut kerta kun olen vuodattanut kyyneleen televisiota katsellessani.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Elämä on muuttunut moneen otteeseen. Lukiossa paloin loppuun, mikä vaikutti seuraaviin vuosiin radikaalisti, koska kunnianhimoisesta energiapilleristä tuli sängyn pohjalla makaava rätti, joka jaksoi hädin tuskin vessassa käydä. Kun masennus alkoi helpottaa niin tapasin ihanan miehen. Se suhde ei ollutkaan kovin ihana. Suhteen seurauksena lähestulkoon koko sosiaalinen elämä meni moneksi vuodeksi jäihin ja minusta tuli todella arka ja pelokas ihminen. Sosiaalisesti hyvin passiivinen.

Kun pääsin tuosta suhteesta irti, se oli niin ihmeellistä ja ihanaa. Sain elämäni takaisin. Tosin aika vajavaisena, mutta olen niin onnellinen edelleen siitä vapaudesta, mikä elämässäni on.

Lasten syntymä vaikutti myös tosi paljon. Muutuin enemmän koti-ihmiseksi ja jostain kumman syystä intouduin keittiöihmiseksi. Äitini tuossa yksi päivä sanoi, että mun kokkaustaidot oli niin iso yllätys, että vähemmän hämmästyisi, jos mun koti olisi aina siisti :D

Kaippa se elämä ehtii muuttua vielä moneen otteeseen. Ei ehkä niin radikaalisti kuin nyt. Joku kiva mies voisi tietty elämääni tuoda uuden muutoksen.
 
Oman elämäni muutti se päivä kun heräsin aamulla yli 15 ja puolen vuoden aikaisesta liikkumattomuudesta ja laitoin lenkkitossut jalkaan ja lähdin juoksee. Tämän toistin joka toinen päivä kunnes 9kk myöhemmin juoksin yli 30 kilsaa putkeen. Myöhemmin juokseminen on jäänyt ja sali saanut enemmän sijaa mutta nyt vuodenvaihtuessa olis tarkoitus jatkaa juoksemista ja parantaa voimatasoja.
 
Metalgrip sanoi:
Oman elämäni muutti se päivä kun heräsin aamulla yli 15 ja puolen vuoden aikaisesta liikkumattomuudesta ja laitoin lenkkitossut jalkaan ja lähdin juoksee. Tämän toistin joka toinen päivä kunnes 9kk myöhemmin juoksin yli 30 kilsaa putkeen. Myöhemmin juokseminen on jäänyt ja sali saanut enemmän sijaa mutta nyt vuodenvaihtuessa olis tarkoitus jatkaa juoksemista ja parantaa voimatasoja.
Click to expand...

Kuulostaapas hurjalta. Mikä koko tarina on?
 
ADHD -diagnoosi ja lääkitys.

Tuon jälkeen elämä loksahti kohdalleen. Kaikki turha paska (mm. pakkiksella/netissä hengailu) jäi pois, suoraan oman alan töihin jne. Päämäärätön poukkoilu muuttui selviksi suunnitelmiksi ja tavoitteellisuudeksi.
 
Hippa sanoi:
Kuulostaapas hurjalta. Mikä koko tarina on?
Click to expand...

Joku nörtti joka on vain alkanut urheilemaan. Tuskin mikään "heräsin koomasta" -setti kuitenkaan. Mutta hienoa jokatapauksessa :thumbs:
 
nevahood sanoi:
ADHD -diagnoosi ja lääkitys.

Tuon jälkeen elämä loksahti kohdalleen. Kaikki turha paska (mm. pakkiksella/netissä hengailu) jäi pois, suoraan oman alan töihin jne. Päämäärätön poukkoilu muuttui selviksi suunnitelmiksi ja tavoitteellisuudeksi.
Click to expand...

Tää kyl pysäytti miettimään.. Oon ite miettiny monesti onkohan mulla joku helvetin adhd kun monesti tuntuu siltä ettei mistään tuu mitään ja vitun helpoissa ja suht nopeissakin askareissa hermot meinaa mennä kun on kiire mukamas muualle ja todellisuudessa tulen ja istun koneelle ja olen tässä sitten lopun päivää. Wikipediasta tutkiskelin oireita niin kyllähän sieltä sitten monta pysty "ruksittelemaan".. Pitäisköhän tässä tehdä asian eteen jotain.
 
Joskus yläasteen lopulla kun olin juuri eronnut tyttöystävästäni jonka kanssa olin seurustellut koko yläasteen. Olin tuolloin aika uskonnollinen. Olin kuitenkin töissä ja kaikki tuntui pirun pahalta joten päätin polvistua ja rukoilla jumalalta apua. Siinä rukoillessani koin sellaisen asian minkä uskonnollinen ihminen sanoisi olevan merkki jumalalta. Tajusin välittömästä tämän merkin jälkeen, kuinka ällistyttävä sattuma se oli että tuo tapahtui juuri tuolloin, mutta silti pelkkää sattumaa ja ymmärsin kuinka typeriä ihmiset ovat kun uskovat tälläisten asioiden olevan merkkejä jumalalta. Tästä päivästä eteenpäin olen ollut ateisti. Tästä päivästä eteenpäin olen ollut vapaa.
 
Hippa sanoi:
Kuulostaapas hurjalta. Mikä koko tarina on?
Click to expand...

Hupen tulkinta meni niin lähelle kuin melkein vaan voi mennä. Eli ei mitään ihmeellistä... Ikinä urheillu, liikkunu tai harrastanu mitään. Liikuntatunneilla aina alimman riman alta. Sit alkoi vituttaa kun yläasteella kaikki vahvemmat ja isommat vähättelivät niitä jotka ei liikkunu tai harrastanu mitään. Vielä kun oli alipainoinen jäi helposti muiden jalkoihin jne. Siitä sit ysiltä päästyä, viikko juhannuksen jälkeen tossut jalkaan ja juokseen. Alku oli vaikeata kun ikinä hölkänny yli 500 metriä putkeen. Jaksoi kuitenkin yrittää ja kun välillä otti koiran mukaan juoksee ja se nyt tietenkin paremmin jakso ja välillä lisäs vitutusta kun koira juoksi mäen päälle ja läähätti(näytti kun se naurais mulle). no siitä pikkuhiljaa kunto nousi ja lukion alussa olin yksi hyväkuntoisemmista. Meni pari vuotta niin alkoi sali kiinnostamaan enemmän ja nyt on juokseminen jääny.
 
Ite tunsin kans pienen piston sydämessä ton keskittymisen kans, itse onneksi tiedostan että mun ongelma on facebook. Toi oireitten tunnistaminenhan on varmaa tuttua kaikille :D Otat jonku lääkärikirjan käteen ja luet sairauksien oireita, nii tuntuu että itellä on kaikki flunssan ja ruton välillä.

Ephemeral sanoi:
Tää kyl pysäytti miettimään.. Oon ite miettiny monesti onkohan mulla joku helvetin adhd kun monesti tuntuu siltä ettei mistään tuu mitään ja vitun helpoissa ja suht nopeissakin askareissa hermot meinaa mennä kun on kiire mukamas muualle ja todellisuudessa tulen ja istun koneelle ja olen tässä sitten lopun päivää. Wikipediasta tutkiskelin oireita niin kyllähän sieltä sitten monta pysty "ruksittelemaan".. Pitäisköhän tässä tehdä asian eteen jotain.
Click to expand...
 
nevahood sanoi:
ADHD -diagnoosi ja lääkitys.

Tuon jälkeen elämä loksahti kohdalleen. Kaikki turha paska (mm. pakkiksella/netissä hengailu) jäi pois, suoraan oman alan töihin jne. Päämäärätön poukkoilu muuttui selviksi suunnitelmiksi ja tavoitteellisuudeksi.
Click to expand...

Miten huomasit/epäilit että kärsit ADHD:sta ja miten lääkitys auttaa tähän?

Edit* Kysyn koska olen lähiaikoina alkanut epäillä ADHD:ta itselläni, olisi kiva saada selko asiaan.
 
Vakava sairaus (pari vuotta enemmän tai vähemmän yhtäjaksoista sairaalassa oloa/ asumista). Muutto ulkomaille. Muutto takaisin Suomeen. Pitkäaikainen itsensä tutkiskelu, jonka johdosta elämä ottanut paremman, järkevämmän, tavoitteellisemman suunnan.
 
Nyt on hakusessa tilanne/päätös joka muuttaisi elämäni. Oon tällä hetkellä todella täynnä omaa elämääni ja nyt asioisen on pakko muuttua. Millä tavalla tuollaista muutosta voi ruveta rakentamaan? Jossain ketjussa puhuttiin muukalaislegioonasta, mutta se ei vaikuta ihan omalta ratkaisulta. Elän tällä hetkellä elämää jossa kaikki on pintapuolisesti kunnossa, mutta asiat ovat menettäneet merkityksensä, mikään ei tunnu miltään. En viitsisi odotella sitä keuhkosyöpää jotta alkaisi taas elämä maistua, vaan haluaisin aktiivisesti muuttaa asioita siihen suuntaan, että elämä olisi muutakin kun eläkepäivien odottelua.

Kysyisin siis niiltä ihmisiltä jotka kokevat elävänsä täysillä, kuinka sen teette?
 
Koita irrottautua välillä perinteistä arjesta ja oravanpyörästä. Vaikka itsekkin olen taas mukana "systeemissä" niin se välillä tekee hyvää kun saa olla ja tehdä mitä itseä kiinnostaa. Ainut on, että rahaa pitää olla. Muutoin aika heikosti voi elää elämäänsä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom