- Liittynyt
- 24.7.2011
- Viestejä
- 262
Koen aiheen sen verran surulliseksi, että avaan sille oman ketjun.
Esimerkki: poljin tänään leppoisasti lyhyen matkan keskustaan ja kävelin kaikessa rauhassa paikalliseen citymarkettiin ostamaan uutta näppäimistöä. ATK-hyllyille päästyäni rekisteröin alitajuisesti runsaan väenpaljouden ja helvetilliset kassajonot, jotka eivät tunnetusti vedä. Hetken noin kolmea eri näppisvaihtoehtoa zoomailtuani tunsin tutun lämpöaallon kehittyvän kropassani ja vitutuskäyrän nousevan täydellisessä korrelaatiossa. Ajattelin, että vitut, haen näppiksen joku toinen päivä. Tässä vaiheessa kainaloiden hikiläikkiin ei välttämättä kuvaus "dallasit" enää riittänyt.
Rauhoittelin itseäni ja käppäilin kaupan läpi, jonojen ohi ja viereiseen Alkoon valitsemaan lahjapulloa kaverin tupareihin. No näitä viinejähän on luonnollisesti seitsemän miljoonaa laatua per hylly ja kun viinitietämykseni rajoittuu aika pitkälti värin tunnistamiseen, alkoi tuskanhiki olla jo häiritsevää. T-paita alkoi kostua edestä ja takaa ja otsa kiilsi kuin Keskisen Vesalla suorassa lähetyksessä. Lisäksi kauppaan ravasi jatkuvasti jengiä perjantai-illan kiilto silmissä ja jonot kasvoivat, joten päätin jättää valitsemisen huomiselle ja jatkoin suoraan kämpille.
Paita oli kotiin päästyäni liimautunut selkään siten, että jouduin sen yltäni poistaakseni suorittamaan kaikille lapsuudesta tutun, pitkälti paniikin vallassa tehtävän kropan venkutuksen ja repimisen. Tuloksena siis nolla näppäimistöä ja yhtä monta viinipulloa + järjetön hiki ja vitutus.
Täällä siis harmittelemme ja keskustelemme hikoilemisestamme salin ulkopuolella. En ole kreatiinkuurilla tai muutenkaan bulkilla, ruokavalioni on enemmän karppausta kuin hiilari-ihannointia ja en ole valtava läski, jolle pelkkä hengittäminen vaatii fyysisiä ponnisteluja. Kyse on geeneistä, ahdistumisesta ihmispaljoudessa ja jossain määrin heikosta itsevarmuudesta. Yksikään tutuistani ei hikoile näin silmiinpistävästi; dallasit kainaloissa ovat arkipäivää ja pelkkä luennolla istuminen ahdistaa niin paljon, että paita menee väkisin vaihtoon/pesuun lyhyenkin koulupäivän jälkeen.
Kohtalontovereita?
Esimerkki: poljin tänään leppoisasti lyhyen matkan keskustaan ja kävelin kaikessa rauhassa paikalliseen citymarkettiin ostamaan uutta näppäimistöä. ATK-hyllyille päästyäni rekisteröin alitajuisesti runsaan väenpaljouden ja helvetilliset kassajonot, jotka eivät tunnetusti vedä. Hetken noin kolmea eri näppisvaihtoehtoa zoomailtuani tunsin tutun lämpöaallon kehittyvän kropassani ja vitutuskäyrän nousevan täydellisessä korrelaatiossa. Ajattelin, että vitut, haen näppiksen joku toinen päivä. Tässä vaiheessa kainaloiden hikiläikkiin ei välttämättä kuvaus "dallasit" enää riittänyt.
Rauhoittelin itseäni ja käppäilin kaupan läpi, jonojen ohi ja viereiseen Alkoon valitsemaan lahjapulloa kaverin tupareihin. No näitä viinejähän on luonnollisesti seitsemän miljoonaa laatua per hylly ja kun viinitietämykseni rajoittuu aika pitkälti värin tunnistamiseen, alkoi tuskanhiki olla jo häiritsevää. T-paita alkoi kostua edestä ja takaa ja otsa kiilsi kuin Keskisen Vesalla suorassa lähetyksessä. Lisäksi kauppaan ravasi jatkuvasti jengiä perjantai-illan kiilto silmissä ja jonot kasvoivat, joten päätin jättää valitsemisen huomiselle ja jatkoin suoraan kämpille.
Paita oli kotiin päästyäni liimautunut selkään siten, että jouduin sen yltäni poistaakseni suorittamaan kaikille lapsuudesta tutun, pitkälti paniikin vallassa tehtävän kropan venkutuksen ja repimisen. Tuloksena siis nolla näppäimistöä ja yhtä monta viinipulloa + järjetön hiki ja vitutus.
Täällä siis harmittelemme ja keskustelemme hikoilemisestamme salin ulkopuolella. En ole kreatiinkuurilla tai muutenkaan bulkilla, ruokavalioni on enemmän karppausta kuin hiilari-ihannointia ja en ole valtava läski, jolle pelkkä hengittäminen vaatii fyysisiä ponnisteluja. Kyse on geeneistä, ahdistumisesta ihmispaljoudessa ja jossain määrin heikosta itsevarmuudesta. Yksikään tutuistani ei hikoile näin silmiinpistävästi; dallasit kainaloissa ovat arkipäivää ja pelkkä luennolla istuminen ahdistaa niin paljon, että paita menee väkisin vaihtoon/pesuun lyhyenkin koulupäivän jälkeen.
Kohtalontovereita?
