- Liittynyt
- 4.5.2007
- Viestejä
- 1 607
Eli, lyhyesti: Minulla on käsittämättömän huono kunto, eikä se tunnu nousevan.
Ja koko kertomus:
Olen melko urheilullinen ihminen ollut pienen elämäni aikana. 6-vuotiaasta 12-vuotiaaseen asti harrastin jalkapalloa. Lajin harrastus loppui muuton takia, ehken vian uskaltautunut hakeutua uuteen joukkueeseen. Pärjäsin suht. hyvin ko. lajissa. 12&13-vuotiaana en tehnyt oikeen mitään... Muutakun randomilla kävin palloa potkimassa kentällä. Tämän jälkeen huomasin kuntoni menevän todella huonosti... Jaksoin hölkätä noin 50-100 metriä. Siis joo, HÖLKÄTÄ VAIN 50-100 metriä. Kylkeen alkoi pistämään/happi loppui/ei vain jaksanut...
14-vuotiaana alkoi salilla käynti noin 2-4 kertaa viikossa. Lihasmassaa tuli jonkun verran, ei ehkä tarpeeksi omia tavotteita kohti, mutta jonkun verran kuitenkin. Kuitenkin jo tällöin hengästyin esim. penkkipunnerruksessa, ym. liikkeissä pahasti. 16-vuotiaana lenkkeilin salin lisäksi noin 1-2 kertaa viikossa. Puolen vuoden jälkeen aloin käymään seuraavan puolen vuoden ajan säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa yölenkeillä. Olen yöihminen, mikään ei ole parempaa kuin yöllä tyhjässä kaupungissa vaeltelu ja musiikin kuuntelu. Tämä selittänee yöllisen ajankohdan...
Kuitenkin, koko tuon vuoden aikana kunto pysyi edelleen todella surkeana. Jaksoin hölkätä tasaista, perus hölkkävauhtia noin 200-300 metriä... 17-vuotiaana jaksoin noin 300-400 metriä. Mikä on kun ei vaan kuntoa tullut vaikka lopuksi puolen vuoden ajan kävinkin säännöllisesti? Puoli vuotta ei pitkä aika ole, mutta c´mon, 300-400 metriä? Sucks.
Tämän jälkeen kiinnostus lopahti, lenkkeiltyä tuli "silloin kuin huvitti". Välillä tuli kausia, kestivät ehkä kuukauden kun jaksoin pari, kolme kertaa viikossa käydä lenkillä mutta pikkuhiljaa motivaatio hiipui.
Tämän jälkeen päätin kuitenki että jotain on nyt tehtävä itselleni. Salila pitäisi alkaa käymään, pitäisi lenkkeillä. Pääsin harrastelija vapaaottelu porukkaan mukaan ja treeneissä oli mahtavaa vaikka kunto loppuikin kesken. Olen nyt treeneissä käynyt puolisen vuotta, ja harmittaa kovasti kun treenit nykyään ovat noin 2-3 kertaa kuukaudessa kun kukaan ei jaksa/halua tulla enää... Ja täällä kun ei näy salejakaan olevan (Kalajoki)
Motivaatio ei enää riitä yksin kotona treenaamiseen/lenkkeilyyn... Tänään ihme kyllä (juuri äskön) kävin lenkillä, ja jälleen sama... Höölkkäsin niin kauan kunnes en enää jaksanut (~300 metriä... -.-), jonka jälkeen kävelin, sitten taas hölkkäsin ja kävelin jne. Yhteensä hölkkäsin noin 4-5 kertaa. Lenkillä sain idean vihdoin tehdä tämä threadi...
Unelmana olisi siis joskus otella vapaaottelussa, edes amatöörinä. En usko ikinä tienaavani rahaa lajista jota rakastan, mutta haluaisin edes kokeilla ottelemista. Mutta harmittaa kun kunto on esteenä tässäkin (ja oikean seurankin tarvisi), ei ole mukavaa nyrkkeilyä/potkunyrkkeilyä treenata kun minuutin päästä loppuu kunto ja kädet putoaa alhaalle ja iskut torjutaan päällä...
No mutta, johan tuli tilitystä... Noh, tarkoitus oli kuitenkin kysyä että miksei kunto kehity vaikka kuinka yrittää? Pitäisikö olla vain kärsivällisempi?
Ja vielä miten tuon kivun saisi pois? joka kerta hölkätessä, oli alusta mikä tahansa, asfaltti, metsä, pururata... Oli kengät mitkä hyvänsä.. Aina samat ongelmat. Alaselkä kipeytyy ja jalat ovat vielä pahemmat. Kantapohjia pistelee, pohkeita polttelee, tuntuu kuin jalat pettäisivät alta 100 metrin jälkeen... Olen venytellyt ja lämmitellyt kävellen aina ennen lenkkeilyä. Mutta silti...
Ja anteeksi tolkuttoman pitkä threadi, on tylsää..
Hyvää joulua.
Ja koko kertomus:
Olen melko urheilullinen ihminen ollut pienen elämäni aikana. 6-vuotiaasta 12-vuotiaaseen asti harrastin jalkapalloa. Lajin harrastus loppui muuton takia, ehken vian uskaltautunut hakeutua uuteen joukkueeseen. Pärjäsin suht. hyvin ko. lajissa. 12&13-vuotiaana en tehnyt oikeen mitään... Muutakun randomilla kävin palloa potkimassa kentällä. Tämän jälkeen huomasin kuntoni menevän todella huonosti... Jaksoin hölkätä noin 50-100 metriä. Siis joo, HÖLKÄTÄ VAIN 50-100 metriä. Kylkeen alkoi pistämään/happi loppui/ei vain jaksanut...
14-vuotiaana alkoi salilla käynti noin 2-4 kertaa viikossa. Lihasmassaa tuli jonkun verran, ei ehkä tarpeeksi omia tavotteita kohti, mutta jonkun verran kuitenkin. Kuitenkin jo tällöin hengästyin esim. penkkipunnerruksessa, ym. liikkeissä pahasti. 16-vuotiaana lenkkeilin salin lisäksi noin 1-2 kertaa viikossa. Puolen vuoden jälkeen aloin käymään seuraavan puolen vuoden ajan säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa yölenkeillä. Olen yöihminen, mikään ei ole parempaa kuin yöllä tyhjässä kaupungissa vaeltelu ja musiikin kuuntelu. Tämä selittänee yöllisen ajankohdan...
Kuitenkin, koko tuon vuoden aikana kunto pysyi edelleen todella surkeana. Jaksoin hölkätä tasaista, perus hölkkävauhtia noin 200-300 metriä... 17-vuotiaana jaksoin noin 300-400 metriä. Mikä on kun ei vaan kuntoa tullut vaikka lopuksi puolen vuoden ajan kävinkin säännöllisesti? Puoli vuotta ei pitkä aika ole, mutta c´mon, 300-400 metriä? Sucks.
Tämän jälkeen kiinnostus lopahti, lenkkeiltyä tuli "silloin kuin huvitti". Välillä tuli kausia, kestivät ehkä kuukauden kun jaksoin pari, kolme kertaa viikossa käydä lenkillä mutta pikkuhiljaa motivaatio hiipui.
Tämän jälkeen päätin kuitenki että jotain on nyt tehtävä itselleni. Salila pitäisi alkaa käymään, pitäisi lenkkeillä. Pääsin harrastelija vapaaottelu porukkaan mukaan ja treeneissä oli mahtavaa vaikka kunto loppuikin kesken. Olen nyt treeneissä käynyt puolisen vuotta, ja harmittaa kovasti kun treenit nykyään ovat noin 2-3 kertaa kuukaudessa kun kukaan ei jaksa/halua tulla enää... Ja täällä kun ei näy salejakaan olevan (Kalajoki)
Motivaatio ei enää riitä yksin kotona treenaamiseen/lenkkeilyyn... Tänään ihme kyllä (juuri äskön) kävin lenkillä, ja jälleen sama... Höölkkäsin niin kauan kunnes en enää jaksanut (~300 metriä... -.-), jonka jälkeen kävelin, sitten taas hölkkäsin ja kävelin jne. Yhteensä hölkkäsin noin 4-5 kertaa. Lenkillä sain idean vihdoin tehdä tämä threadi...
Unelmana olisi siis joskus otella vapaaottelussa, edes amatöörinä. En usko ikinä tienaavani rahaa lajista jota rakastan, mutta haluaisin edes kokeilla ottelemista. Mutta harmittaa kun kunto on esteenä tässäkin (ja oikean seurankin tarvisi), ei ole mukavaa nyrkkeilyä/potkunyrkkeilyä treenata kun minuutin päästä loppuu kunto ja kädet putoaa alhaalle ja iskut torjutaan päällä...
No mutta, johan tuli tilitystä... Noh, tarkoitus oli kuitenkin kysyä että miksei kunto kehity vaikka kuinka yrittää? Pitäisikö olla vain kärsivällisempi?
Ja vielä miten tuon kivun saisi pois? joka kerta hölkätessä, oli alusta mikä tahansa, asfaltti, metsä, pururata... Oli kengät mitkä hyvänsä.. Aina samat ongelmat. Alaselkä kipeytyy ja jalat ovat vielä pahemmat. Kantapohjia pistelee, pohkeita polttelee, tuntuu kuin jalat pettäisivät alta 100 metrin jälkeen... Olen venytellyt ja lämmitellyt kävellen aina ennen lenkkeilyä. Mutta silti...
Ja anteeksi tolkuttoman pitkä threadi, on tylsää..
Hyvää joulua.