anttioksanen sanoi:
Ylikuntoilija: Aika hurjalta kuulostaa, mikä sulla on leposyke ja verenpaine? Kiipeilystä sen verran, että mitä korkeammalle mennään sitä matalammaksi maksimisyke laskee. Kiipeillessä homma kaatuu siihen että hapenosapaine on vähäinen ja keuhkot eivät pysty hoitamaan omaa hommaansa. Sydämmellä sen sijaan olisi hyvinkin reservejä paljon kovempaan rasitukseen, mutta siitä ei ole korkealla mitään hyötyä. Samoin leposyke nousee. Eli se reservi mikä on käytössä muuhun kuin paikallaan oleskeluun pienenee. Mulla on ollut joku 130 bpm nukkumaan mennessä n. 6500 metrissä (normaalisti alle 50). Nestehukka ja kirkas aurinko aiheuttaa vuoristotautia (AMS) jonka eka oire on päänsärky. Kirkas aurinko aiheuttaa lumisokeutta, jonka oire on silmien särkeminen.
Toivoinkin, että asiaa tunteva kommentoisi
Alhaalta aloittaen, pointti oli siis siinä, että siinä missä muilla vuoristotaudin oireet alkoivat 4000 metrin paikkeilla, oma oireiluni alkoi vasta ylhäällä. Eli kyse ei ole kunnosta, vaan elimistöni tuntuu aklimatisoituvan helposti - ehkä siis elimistöni "temppuilusta", taipumus korkeaan sykkeeseen jne., on sitten jonkinlaisia etuja esimerkiksi korkeissa ilmanaloissa, kun alhaalla se on enemmänkin rasite.
Normaaliksi nimitän RR 140/80. Edellisen kerran kun (sphygmolla) paineet mitattiin, tulos oli 150/85, mikä sinänsä ei tullut yllätyksenä jo siksi, että saan lievää stressiä kaikista mittauksista ja syke nousee helposti. Respiratorinen arytmia, kuten hienosti sanotaan, on hyvin korostunutta. Urheilulääkäri taisi kommentoida jotain harvinaisen tiiviistä yhteistyöstä mitä tulee keuhko-sydän blokkiin. "Paras" tulokseni oli aikoinaan 168/88, jolloin taisi leposykekin olla 110-120. Tilan varmaan arvaatkin. Nyt leposyke laskee levossa 70-75, mutta käy vielä rutiinomaisesti arkiaskareissa sadan paikkeilla, joskus ylikin. Tämä ei siis mielestäni ole kovinkaan rauhoittavaa, vaikka olen kuullut, että voi olla normaaliakin ylikunnon jälkeen.
Mäkisprinttikokemuksesta vielä sen verran, että ennen kyseistä tempausta olin ollut juoksematta yli vuoden ja olin rapakunnossa. Olen edelleen huonommassa kunnossa kuin toivoisin, ja edelleen sykkeet huolettavat, vaikka lääkärit ovat todellakin urheilun sallineet, tietenkin järjellä ja seurannalla. Tällä hetkellä jossain vaiheessa puhjenneen astman hoito on käynnissä, ja samalla seurataan syketason muutoksia. Keuhkot paremmat hoitolääkityksen jälkeen, edelleen tosin tuntuu juuri hengityselimistön kunto juoksua rajoittavan. Lenkki huomenna suunnitelmissa, yritän muistaa ottaa sykevyön messiin.
Mitä muuten sanot PEFistä 730 l/min? Olen vetänyt kotioloissa jopa ilman avaavaa lääkitystä vaikuttamassa 720-730 toistuvasti ja miettinyt, että onkohan virhemarginaalille aihetta. Tietokoneistetussa spirometriassa arvot ovat yli keskiarvon tai normaaleja muualla kuin pienissä hengitysteissä, joissa siis hiukan tukkoisuutta. Ymmärrän PEFin perusmerkityksen ja siihen vaikuttavat tekijät, mutta voiko tuolla tavalla ylimenevistä arvoista olla jotain haittaa, jos siis kyse ei ole mittalaitteen virheestä? Edellisessä laitteessa arvot loppuivat 700 joten äkkiä alkoi viisari lyödä kattoon. Uudemmassa menee 800 l/min asti, tuskin tuota rajaa kuitenkaan ylitän, ja sillä siis mitattu kaikki nämä mainitut seurantatulokset.
Ei ole urheilijalla tervettä päivää, ei. :haart: :whip: