Roiskeläppä pitää ymmärtää, että siitä voi nauttia. Sen hienostuneen maun ja erikoisen suutuntuman oppimisessa menee aikaa. Mutta kyseisen eineksen pinnan alla kytevän kulinaristisen nautinnon arvon oppii ymmärtämään, on vain taivas rajana makuelämyksille.
Jos haluaa mennä vielä syvemmälle, täytyy ymmärtää, ettei roiskeläpän syömisessä ole kyse niinkään nautinnon hakemisesta, vaan kulttuuriteosta. Roiskeläppä on suora linkki aikaan, jolloin Suomi todella aloitti nousunsa agraariyhteiskunnasta kohti modernia teollisuusvaltiota. Ah, kuinka monet ovatkaan hurranneet roiskeläpän jämät rinnuksillaan, kun Suomi on löylyttänyt svedupelleja. Kuinka moni pettymys on hukutettu halpaan lageriin ja roiskeläppään. Kuinka moni poika onkaan täyttänyt jääkaappinsa roiskeläpillä, kun vanhemmat ovat lähteneet viikonlopuksi maalle. Kuinka monelle 70-luvun lapselle roiskeläppä oli toivo jostain paremmasta - suuren maailman ruokakulttuurista.
