- Liittynyt
- 16.1.2014
- Viestejä
- 782
Eilen sattui olemaan TV5 auki just sopivasti kun SWAT Firefight-elokuva alkoi. Aluksi ajattelin että ei perse, taas tällanen matalabudjettirymistely, mutta päätin että no, katonpa nyt ainakin kunnes Walking Dead alkaa. Ja jossain vaihessa huomasin, että taidan jättää Walking Deadin ainakin osittain väliin...
Jos satuitte katsomaan kyseisen elkouvan, niin eihän se hyvä ollut, mutta ainekset olivat kohdillaan. Miehinen sankari (vaikka olikin vegaani), hottis psykologipimu, karjut työkaverit, huutava pomo...ja yhtäkkiä mulle tapahtui pienimuotoinen valaistuminen:
Miksi yleensä (miehet) katsomme toimintaelokuvia?
Juoni on yleensä aika paska (esim. joku Fast & Furious), näytteleminen ei ole A-luokka, one-linereita vilisee tiuhaan jne. Omalla kohdallani syy taitaa olla se, että toimintaleffoissa elämä on yleensä niin kun sen PITÄISI olla. Nopeita autoja, hyvännäköisiä naisia, kaikki ongelmat ratkotaan joko nyrkeillä tai aseilla, ja päivän päätteeksi nauretaan ja vedetään pää täyteen ja sama homma jatkuu seuraavana päivänä.
Tää ylläoleva nyt ei ole varmaan mikään uutinen, mutta itse en ole ennen tällä tavalla näitä leffoja kokenut. Useimmilla meistä elämä jotenkin jumittuu raiteilleen, on työ, perhe ja mahdolliset lapset, säännöllinen rytmi, rutiinit. Eskapismi on kiva juttu, ja toimintaleffat tarjoavat just sitä. Ihminen on luonnostaan saalistaja ja elämyshakuinen, ja jollei nyt sitten yöelämässä "toteuta itseään" tai työn puolesta elä toimintasankarin elämää, niin näin saa ainakin jollain (hieman säälittävällä, mutta kuitenkin) tavalla ne vietit tyydytettyä.
Ranskalaiset taide-elokuvat ja muut vastaavat ovat perseestä, Vin Dieseliä kehiin vaan.
Jos satuitte katsomaan kyseisen elkouvan, niin eihän se hyvä ollut, mutta ainekset olivat kohdillaan. Miehinen sankari (vaikka olikin vegaani), hottis psykologipimu, karjut työkaverit, huutava pomo...ja yhtäkkiä mulle tapahtui pienimuotoinen valaistuminen:
Miksi yleensä (miehet) katsomme toimintaelokuvia?
Juoni on yleensä aika paska (esim. joku Fast & Furious), näytteleminen ei ole A-luokka, one-linereita vilisee tiuhaan jne. Omalla kohdallani syy taitaa olla se, että toimintaleffoissa elämä on yleensä niin kun sen PITÄISI olla. Nopeita autoja, hyvännäköisiä naisia, kaikki ongelmat ratkotaan joko nyrkeillä tai aseilla, ja päivän päätteeksi nauretaan ja vedetään pää täyteen ja sama homma jatkuu seuraavana päivänä.
Tää ylläoleva nyt ei ole varmaan mikään uutinen, mutta itse en ole ennen tällä tavalla näitä leffoja kokenut. Useimmilla meistä elämä jotenkin jumittuu raiteilleen, on työ, perhe ja mahdolliset lapset, säännöllinen rytmi, rutiinit. Eskapismi on kiva juttu, ja toimintaleffat tarjoavat just sitä. Ihminen on luonnostaan saalistaja ja elämyshakuinen, ja jollei nyt sitten yöelämässä "toteuta itseään" tai työn puolesta elä toimintasankarin elämää, niin näin saa ainakin jollain (hieman säälittävällä, mutta kuitenkin) tavalla ne vietit tyydytettyä.
Ranskalaiset taide-elokuvat ja muut vastaavat ovat perseestä, Vin Dieseliä kehiin vaan.
