- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Pekka pääministerinä ja aluekomentajat ministereinä ei olisi ainakaan huonompi hallitus kuin Rinteen vihervasurikommarikokoonpano.
Suuri Pekka Siitoin-Juhlaketju
- Keskustelun aloittaja no-body
- Aloitettu
Pekka pääministerinä ja aluekomentajat ministereinä ei olisi ainakaan huonompi hallitus kuin Rinteen vihervasurikommarikokoonpano.
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 29.8.2006
- Viestejä
- 17 020
- Ikä
- 38
Ei todellakaan. Ja hallitus yhteistyön rakoilemisesta ei olisi mitään pelkoa, koska kulttuuriministeri Kristian Arje toteaisi asiaa epäileville:
"Nää asiat täytyy laittaa kuntoon. Niin me, johtaja Pekka Siitoin, on ainoa joka saa ne kuntoon. Mä olen hänen alamainen - hautaan asti."
- Liittynyt
- 30.4.2008
- Viestejä
- 34 428
Onko tuo kuva jostain henkilökohtaisesta arkistosta?
Sniffari
Äitisi valinta
Eipä kyllä ollunna.
Muunlaisessa linnassa sitten tulikin oltua.
Sinne ei lähetetä kutsua vaan tullaan tarvittaessa jopa hakemaan.
Muunlaisessa linnassa sitten tulikin oltua.
Sinne ei lähetetä kutsua vaan tullaan tarvittaessa jopa hakemaan.
Tuossa kuvassa Pekka ollut vielä hoikka. Työ kommunismia vastaan ja "homman vieminen eteenpäin" otti veronsa.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Tuli lukaistua läpi Mike Pohjolan toimittama kirjanen "Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?", jossa useat Johtajan tunteneet henkilöt kertovat muistojaan ja näkemyksiään tästä. Mielenkiintoiseksi kirjan tekee se, että kertojat eivät pääosin ole itse ainakaan pahimpia hörhöjä ja siksi se antaa erilaista lähestymiskulmaa kuin Johtajan vain ohimennen tavanneiden tai tämän omaan kylähullupiiriin kuuluneiden kertomukset. Eniten pisti ehkä silmään Merja Hermosen kirjoittama luku. Merja Hermonen on vihreä naispappi, joka kirjoitti väitöskirjan 90-luvun satanismista ja haastatteli siksi Siitointa useita kertoja tämän viimeisinä vuosina. Siis aatteellisesti täysin toisella puolella aitaa oleva henkilö, jolla on kuitenkin tutkijana keskivertohenkilöä enemmän valmiuksia objektiiviseen havainnointiin. Toisin kuin odottaisi, Hermonen kirjoittaa Siitoimesta jopa lämpimästi ja säälivästi ja suoranaisesti kehuu heidän keskustelutuokioitaan.
Oikeastaan jokainen kirjoittaja, myös mainittu Hermonen, tuntuu joko suoraan tai rivien välissä olevan sitä mieltä, että Johtajan toiminta oli pohjimmiltaan suurta performanssia tai elämäntaidetta, joka perustui itsetarkoitukselliseen provosointiin sekä pikkuporvarillisuuden ja kaiken sovinnaisuuden vastustamiseen ja natseilu sekä Luciferin kanssa hengailu olivat enemmän välineitä tähän kuin itsetarkoituksellisesti Johtajan toiminnan perusta - Siitoin oli aivan riittävän älykäs henkilö tietääkseen alusta saakka, että hänen valitsemansa lähestymistapa olisi täysin väärä, mikäli tarkoitus olisi tosissaan kerätä kannatusta ja vaikutusmahdollisuuksia.
Vaikka Johtajalla olikin aina silmäkulmassaan ilmeistä pilkettä, jonka ansiosta tämän loukkaavimmistakin lausunnoista on voinut ainakin postuumisti tulla laajaa kansansuosiota nauttivia heittoja siinä missä jonkun tosikkohenkilön ilmeisen vakavissaan lausumina juuri kukaan ei niille haluaisi, tai ainakaan julkisesti uskaltaisi, nauraa, niin silti kirjan luettua alkaa epäilemään, ettei ehkä itsekään ole ymmärtänyt, kuinka suuren luokan tarkoituksellisesta elämäntaideperformanssista Siitoimen toiminnassa on pohjimmiltaan ollut kyse.
Oikeastaan jokainen kirjoittaja, myös mainittu Hermonen, tuntuu joko suoraan tai rivien välissä olevan sitä mieltä, että Johtajan toiminta oli pohjimmiltaan suurta performanssia tai elämäntaidetta, joka perustui itsetarkoitukselliseen provosointiin sekä pikkuporvarillisuuden ja kaiken sovinnaisuuden vastustamiseen ja natseilu sekä Luciferin kanssa hengailu olivat enemmän välineitä tähän kuin itsetarkoituksellisesti Johtajan toiminnan perusta - Siitoin oli aivan riittävän älykäs henkilö tietääkseen alusta saakka, että hänen valitsemansa lähestymistapa olisi täysin väärä, mikäli tarkoitus olisi tosissaan kerätä kannatusta ja vaikutusmahdollisuuksia.
Vaikka Johtajalla olikin aina silmäkulmassaan ilmeistä pilkettä, jonka ansiosta tämän loukkaavimmistakin lausunnoista on voinut ainakin postuumisti tulla laajaa kansansuosiota nauttivia heittoja siinä missä jonkun tosikkohenkilön ilmeisen vakavissaan lausumina juuri kukaan ei niille haluaisi, tai ainakaan julkisesti uskaltaisi, nauraa, niin silti kirjan luettua alkaa epäilemään, ettei ehkä itsekään ole ymmärtänyt, kuinka suuren luokan tarkoituksellisesta elämäntaideperformanssista Siitoimen toiminnassa on pohjimmiltaan ollut kyse.
- Liittynyt
- 18.4.2019
- Viestejä
- 17 355
Mä en kyllä ole tajunnut koko touhun tarkoitusta.
Tuo performanssi kyllä sopii minustakin hyvin kun enempi näyttää pitkään jatkuneelta umpipöljältä Englantilaiselta 70-luvun komediasarjalta joka on vain ollut tosi-tv sellaista.
E: Otanpa oluen ja perehdyn herraan tarkemmin.
Tuo performanssi kyllä sopii minustakin hyvin kun enempi näyttää pitkään jatkuneelta umpipöljältä Englantilaiselta 70-luvun komediasarjalta joka on vain ollut tosi-tv sellaista.
E: Otanpa oluen ja perehdyn herraan tarkemmin.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Saman tien mäyris napaan, niin pääset paremmin oikealle aallonpituudelle.
Deleted member 43228
Aukesiko siinä kirjassa, mikä oli taas näiden muiden Pekan ympärillä hääränneiden ajatuksen juoksun taso?
Jos se oli Pekalle performanssi, niin varmasti osa sakista on ollut aivan suu vaahdossa ja tosissaan?
Jos se oli Pekalle performanssi, niin varmasti osa sakista on ollut aivan suu vaahdossa ja tosissaan?
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Tämähän ei ole mitenkään raflaava kirja tai sisällä mitään erityisen huvittavia uutuuksia, osa luvuista on jopa puuduttavia ja osittain pääaiheen vierestä, mutta jos hengentieteen ja kansallisdemokratian taustoihin on akateemista mielenkiintoa hieman välitöntä viihdearvoa syvemmällekin, niin muutama luku kirjasta antavat pohdittavaa.
Ei, mitä nyt muutamasta kohdasta käy ilmi vanhastaan tunnettu seikka, että aktiivinen porukka on ollut todellisuudessa varsin ohut.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Onneksi Hesari kirjoittaa välillä tärkeistäkin asioista kaiken Korona-bullshitin keskellä:
www.hs.fi
Artikkeli perussettiä, mutta pääasia että Johtajaa muistetaan.
HS Helsinki | Uusnatsi vei pommin kirjapainoon ja sytytti talon palamaan Lauttasaaressa 1977 – Taustalta paljastui äärioikeistolainen saatananpalvoja, joka oli aikansa omituisimpia hahmoja
Valtakunnanjohtajaksi itsensä nimittänyt Pekka Siitoin sai viisi vuotta vankeutta, kun hänen toverinsa sytytti kommunistien kirjapainon Veneentekijäntie 2:ssa.
www.hs.fi
Artikkeli perussettiä, mutta pääasia että Johtajaa muistetaan.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Suuri kulttuuriteko. Nippu Johtajan omia teoksia on vapaasti ladattavissa ja jokaisella on nyt mahdollisuus syventää erityisesti hengentieteen ymmärrystään lukemalla Johtajan kirjallista tuotantoa.
- Liittynyt
- 5.10.2004
- Viestejä
- 11 149
Johtajasta on jälleen ilmestynyt uusi teos, Jiri Kerosen "Pekka Siitoin Teoriassa ja käytännössä":
jirikeronen.com
Itse olin hieman epäileväinen sen suhteen, vieläkö aiheesta löytyy jotain uutta, painojulkaisun ansaitsevaa kirjoitettavaa vai kalutaanko tässä vain viimeisiä jämiä loppuunkalutuista aiheista ja vitseistä.
Oli erittäin positiivinen yllätys, että kyllä löytyi eikä kirja ollut vanhan toistoa. Keronen on nimittäin keskittynyt tekemään yhteenvedon nimenomaan Siitoimen ajattelusta ja filosofiasta, sekä hengentieteellisestä että poliittisesta puolesta ja näiden muodostamasta kokonaisuudesta, ja tehnyt sen antaumuksella. Johtajan julkaisuista ja haastatteluista on hyvin pyritty erottelemaan todelliset ideologiset kannanotot ja niiden pitkällä ajalla muodostamat linjaukset, sekä toisaalta eniten julkisuusarvoa saavuttanut, mutta isommin mihinkään varsinaiseen ideologiseen ajatteluun perustumaton itsetarkoituksellinen provosointi ja trollaus. Ensinmainitusta materiaalista jäljelle jää yhdistelmä vanhoja hengentieteellisiä, filosofisia ja uskonnollisia aatteita, joista Pekka seosti oman yksityiskohdiltaan sekavan ja vaihtelevan, mutta isossa mittakaavassa kuitenkin koherentin versionsa, sekä poliittisesti lähinnä francolaista oikeistolaisuutta. Vaikka Siitoin tunnetaankin juuri natsiunivormustaan, niin missään asiallisissa kommenteissa hän ei juuri ihannoinut kolmatta valtakuntaa tai Hitleriä, joiden katsoi epäonnistuneen ja ihan omasta syystään, vaan nimenomaan Franco oli se hahmo, jonka meininkiä Siitoin arvosti. Natsivermeet olivat enemmänkin tapa erottumiseen ja äärimmäiseen provokaatioon kuin poliittinen kannanotto, samoin kuin toisinaan sopivissa tilanteissa tai humalassa heitellyt Hitlerin tai natsismin ylistämiset. Kun huomioidaan satanistisista ja okkultistisista aatesuunnista tuleva ajatus äärimmäisestä ja kokonaisvaltaisesta itsensä toteuttamisesta ja orjamoraalin sekä sovinnaisuuden vastustamisesta, niin politiikka ei ollut Siitoimelle mitenkään hengentieteestä erillinen asia vaan päinvastoin tapa toteuttaa hänen hengentieteellistä näkemystään itsensä kehittämisestä ja hyvästä elämästä. Pornoilu, irstailu ja ahkera ryyppääminen siinä sivussa kuuluivat osina samaan pakettiin.
Jopa käytäntöosuus Mustan Messun kaavoineen ja kiljunkeitto-ohjeineen nivoutuu yllättävän hyvin havainnollistamaan teoriaosuuden aiheita jäämättä irralliseksi sekoiluohjeistoksi.
Mitään olennaisen uutta tai yllättävää kirja ei sisällä Siitoimeen ennestään perehtyneelle, mutta erityisesti taustoitusta Pekan hengentieteelliselle aatemaailmalle on tehty niin kiitettävä määrä, että väkisinkin oppii uutta jollei satu osaamaan okkultismin ja satanismin historiaa ja merkkiteoksia ulkoa paljon syvemmältä ja paremmin kuin esim. minä. Tältä pohjalta on myös silloitettu hengentieteilyn ja poliittisen toiminnan yhteyttä ja niiden muodostamaa henkilökohtaista kokonaisuutta varmasti pidemmälle kuin missään muussa lähteessä. Siitoimen kaltaisen hahmon tapauksessahan lopullisia totuuksia siitä, mitä tämän päässä on liikkunut, on enemmän kuin vaikea mallintaa eikä tässäkään teoksessa ole varmasti siinä virheettömästi tai kaikenkattavasti onnistuttu, mutta yritys on uskoakseni lähellä niin hyvää kuin olemassa olevalla tiedolla mahdollista.
Vitsejä ja lentäviä lauseita on mukana vain se minimimäärä, joka on väistämätön Siitoimesta kirjoitettaessa, mutta hyvä niin että kaikkien ulkoa osaamien juttujen toistaminen on jätetty väliin. Sitä myöten kirjaa ei myöskään, helppolukuisuudesta huolimatta, kannata lähteä lukemaan pelkkänä hupilukemisena ilman syvempää mielenkiintoa Siitoimen ainutlaatuisen vekkulihahmon syvemmästä taustasta.
Kirjoja
Täältä löydät kirjoja, joita olen kirjoittanut tai joissa on artikkelejani.Pekka Siitoin Teoriassa ja käytännössäKiuas kustannus, 2020, ISBN 978-952-7197-21-9 Pekka Siitoin oli mielipiteitä jakava …
jirikeronen.com
Itse olin hieman epäileväinen sen suhteen, vieläkö aiheesta löytyy jotain uutta, painojulkaisun ansaitsevaa kirjoitettavaa vai kalutaanko tässä vain viimeisiä jämiä loppuunkalutuista aiheista ja vitseistä.
Oli erittäin positiivinen yllätys, että kyllä löytyi eikä kirja ollut vanhan toistoa. Keronen on nimittäin keskittynyt tekemään yhteenvedon nimenomaan Siitoimen ajattelusta ja filosofiasta, sekä hengentieteellisestä että poliittisesta puolesta ja näiden muodostamasta kokonaisuudesta, ja tehnyt sen antaumuksella. Johtajan julkaisuista ja haastatteluista on hyvin pyritty erottelemaan todelliset ideologiset kannanotot ja niiden pitkällä ajalla muodostamat linjaukset, sekä toisaalta eniten julkisuusarvoa saavuttanut, mutta isommin mihinkään varsinaiseen ideologiseen ajatteluun perustumaton itsetarkoituksellinen provosointi ja trollaus. Ensinmainitusta materiaalista jäljelle jää yhdistelmä vanhoja hengentieteellisiä, filosofisia ja uskonnollisia aatteita, joista Pekka seosti oman yksityiskohdiltaan sekavan ja vaihtelevan, mutta isossa mittakaavassa kuitenkin koherentin versionsa, sekä poliittisesti lähinnä francolaista oikeistolaisuutta. Vaikka Siitoin tunnetaankin juuri natsiunivormustaan, niin missään asiallisissa kommenteissa hän ei juuri ihannoinut kolmatta valtakuntaa tai Hitleriä, joiden katsoi epäonnistuneen ja ihan omasta syystään, vaan nimenomaan Franco oli se hahmo, jonka meininkiä Siitoin arvosti. Natsivermeet olivat enemmänkin tapa erottumiseen ja äärimmäiseen provokaatioon kuin poliittinen kannanotto, samoin kuin toisinaan sopivissa tilanteissa tai humalassa heitellyt Hitlerin tai natsismin ylistämiset. Kun huomioidaan satanistisista ja okkultistisista aatesuunnista tuleva ajatus äärimmäisestä ja kokonaisvaltaisesta itsensä toteuttamisesta ja orjamoraalin sekä sovinnaisuuden vastustamisesta, niin politiikka ei ollut Siitoimelle mitenkään hengentieteestä erillinen asia vaan päinvastoin tapa toteuttaa hänen hengentieteellistä näkemystään itsensä kehittämisestä ja hyvästä elämästä. Pornoilu, irstailu ja ahkera ryyppääminen siinä sivussa kuuluivat osina samaan pakettiin.
Jopa käytäntöosuus Mustan Messun kaavoineen ja kiljunkeitto-ohjeineen nivoutuu yllättävän hyvin havainnollistamaan teoriaosuuden aiheita jäämättä irralliseksi sekoiluohjeistoksi.
Mitään olennaisen uutta tai yllättävää kirja ei sisällä Siitoimeen ennestään perehtyneelle, mutta erityisesti taustoitusta Pekan hengentieteelliselle aatemaailmalle on tehty niin kiitettävä määrä, että väkisinkin oppii uutta jollei satu osaamaan okkultismin ja satanismin historiaa ja merkkiteoksia ulkoa paljon syvemmältä ja paremmin kuin esim. minä. Tältä pohjalta on myös silloitettu hengentieteilyn ja poliittisen toiminnan yhteyttä ja niiden muodostamaa henkilökohtaista kokonaisuutta varmasti pidemmälle kuin missään muussa lähteessä. Siitoimen kaltaisen hahmon tapauksessahan lopullisia totuuksia siitä, mitä tämän päässä on liikkunut, on enemmän kuin vaikea mallintaa eikä tässäkään teoksessa ole varmasti siinä virheettömästi tai kaikenkattavasti onnistuttu, mutta yritys on uskoakseni lähellä niin hyvää kuin olemassa olevalla tiedolla mahdollista.
Vitsejä ja lentäviä lauseita on mukana vain se minimimäärä, joka on väistämätön Siitoimesta kirjoitettaessa, mutta hyvä niin että kaikkien ulkoa osaamien juttujen toistaminen on jätetty väliin. Sitä myöten kirjaa ei myöskään, helppolukuisuudesta huolimatta, kannata lähteä lukemaan pelkkänä hupilukemisena ilman syvempää mielenkiintoa Siitoimen ainutlaatuisen vekkulihahmon syvemmästä taustasta.
- Liittynyt
- 30.4.2008
- Viestejä
- 34 428
Tuosta kyseisestä tempauksesta löytyy maininta myös Juha Rautaheimon työurasta kertovasta Murharyhmän mies-kirjasta jonka luin äskettäin.Onneksi Hesari kirjoittaa välillä tärkeistäkin asioista kaiken Korona-bullshitin keskellä:
HS Helsinki | Uusnatsi vei pommin kirjapainoon ja sytytti talon palamaan Lauttasaaressa 1977 – Taustalta paljastui äärioikeistolainen saatananpalvoja, joka oli aikansa omituisimpia hahmoja
Valtakunnanjohtajaksi itsensä nimittänyt Pekka Siitoin sai viisi vuotta vankeutta, kun hänen toverinsa sytytti kommunistien kirjapainon Veneentekijäntie 2:ssa.
Artikkeli perussettiä, mutta pääasia että Johtajaa muistetaan.
Hermo : Murharyhmän mies (Juha Rautaheimo) | Kirjavinkit
Arvostelussa Hermo : Murharyhmän mies, jossa rikosylikomisario Juha Rautaheimo kertoo 40 työvuodestaan Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä.
www.kirjavinkit.fi
