Suuri koirakuvaketju

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mike
  • Aloitettu Aloitettu
haha :D onko minkäälaisia kokemuksia että käyttäytyisivät aggressiivisesti tms? mielenkiintonen rotu kyllä olisi.

Ruokakipolla pari kertaa vähän ärhennelly ja näykänny staffia, mutta aika kevyesti. Pahimmat vammat on tullu kun sohii kuonollaan innoissaan eikä tajua kuinka pitkä se on. Kerran osui silmäkulmaan ja se vähän turposi....

e: noin vuoden alkaa olemaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse laskisin bullit tämmöisiksi "kiltiksi perhekoiriksi" mitä tätä meininkiä tässä nyt on jokusen vuoden katsellut. :D
Mutta aggressiivisia eivät kyllä ainakaan nää omat ole, ennemminkin yrittävät välttää ikäviä tilanteita mm. jos vastaan tulee
ärisevä koira niin Salli ainakin yrittää vaan päästä karkuun meiningillä "hyi harmeja!"

551840_10150945347713898_783957131_n.jpg
 
Ruokakipolla pari kertaa vähän ärhennelly ja näykänny staffia, mutta aika kevyesti. Pahimmat vammat on tullu kun sohii kuonollaan innoissaan eikä tajua kuinka pitkä se on. Kerran osui silmäkulmaan ja se vähän turposi....

e: noin vuoden alkaa olemaan.

sulla taitaa olla tuo mini bulli ? vähä räväkämmän olosia nämä pienemmät vissiin mutta sehä ei välttämätä ole huonokaan asia.
 
sulla taitaa olla tuo mini bulli ? vähä räväkämmän olosia nämä pienemmät vissiin mutta sehä ei välttämätä ole huonokaan asia.

Juu mini on. Tuolla bullterrier-ketjussa vähän enemmän juttua bulleista.
 
Niinhän ne yleensä sanoo et stantut on vähän löllömpiä ku minit, mutta on niitä poikkeuksiakin. Olen mm. törmännyt yhteen mini urokseen joka oli jo pentuna ihan lössykkä, paljon rennompi ku meiän palikat. :D
 
Niin siis bullterrieri.
Ihmisiä ja koiria rakastava paskapää joka tekee kaikkea mitä vaan haluaa. esim:
Repii vessasta kamaa olkkariin, koska sitä on kohdeltu "kaltoin".. Eli kostaa!
Syö kalusteita (ei syö leluja).
Ainiin ja kaukosäädinkin kelpaa
Kiipeilee kuin kissa. Välillä myös kielloista huolimatta kiipeää sohvan selkäpehmusteiden päälle ja valuu sieltä kainaloon. On myös yhtä kieron olonen kun kissat
Muutenkin vähän omalaatunen eläin:
Noi pienet viat jos kestää niin maailman paras rotu! Urokset on kuulemma ollu kyllä paljon helpompia, eikä yhtä kieroja. Kieroudesta esimerkkinä jos ollaan avokin kanssa samassa huoneessa ni koira kusee lattialle ihan väkisin, vaikka pari tippaa. Ainiin, ei muuten usko helpolla mitään, varsinkaan jos ympärillä tapahtuu jotain jännää, mm. jos puista tippuu lehtiä = koirasta tulee kuuro ja saa samalla ADHD-kohtauksen.´
Mä ehkä miettisin noiden "vikojen" syyksi jotain ihan muuta kuin rotua.
Kaikki noi sun laittamat on ihan oppikirja esimerkkejä huomionhakuisesta tuhoamisesta.
Koirat ei muuten kosta. Ne ei myöskään ajattele että "nyt ku äijä häipy, voin vittuillakseni tirauttaa kuset lattialle"
Koiralle joka hakee huomiota, myös negatiivinen huomio on huomiota. Kun se järsii, sä hermostut, kiellät, sulla nousee jotain tunteita pintaan ja koiralle se riittää.
Toisekseen jos koira ei usko helpolla mitään, se johtuu yleensä siitä että sä et ole uskottava.
Täytyy tehdä töitä sen eteen, että vaikka ulkona menis paraati ohi, ni jos sä avaat suusi, olet sille koiralle jännempi ja kiinnostavampi kuin mitä ympärillä tapahtuu.

Mä en kattelis päivääkään tuollaista käytöstä aikuiselta koiralta. On meilläkin pennut aluksi jotain pientä pahaa tehneet, mut ei mulla ole ikinä tuhottu mitään huonekaluja, kaukosäätimiä yms... Pentuna se jo selväksi on tehty mihin saa hampaita käyttää. Ja kyllä meillä saa koirat tulla sohvalle, mut jos ne sohvalla kiipeilis tai tekee jotain muuta kuin makoilee niin lentävät heti lattialle takasin.
edit. Ja en sano et mun koirat kävelis aina rinnalla tiukan katsekontaktin pitäessä, mut siihen me pyritään :)
 
Täytyy tehdä töitä sen eteen, että vaikka ulkona menis paraati ohi, ni jos sä avaat suusi, olet sille koiralle jännempi ja kiinnostavampi kuin mitä ympärillä tapahtuu.

Näitten kanssa se on kyllä aika usein pään hakkaamista seinään, varsinkin tämän oman yksilöni kanssa näin hyvänä esimerkkinä. Yhdeltä lempinimeltään vihannes eli tätä neitiä ei kiinnosta juuri mikään. Himassa vaan nukkuu ja makoilee, ei tee mitään. Joskus ehkä suostuu lenkille kun "väkisin raahaan" sen ulos. Mut ei kiinnosta lelut, eikä namit. Ainoastaan cashew pähkinät tai banaani on kova juttu :confused: mutta... vaikka ne maistuukin sisätiloissa neidille oikein hyvin ja joskus tanssisi vaikka balettia kun vaan pyytäisi, niin auta armias kun pihalla se keksii jotain mielenkiintosempaa niin sillon jää kaikki herkut kakkoseksi. Kokeiltu on, ei auta. Parhaiten toimii kun on itse vaan ihan hiljaa, ei kiinnitä mitään huomiota ja jatkaa matkaansa.

Vammanen otus sanon minä. :jahas:
 
Mä ehkä miettisin noiden "vikojen" syyksi jotain ihan muuta kuin rotua.
Kaikki noi sun laittamat on ihan oppikirja esimerkkejä huomionhakuisesta tuhoamisesta.
Koirat ei muuten kosta. Ne ei myöskään ajattele että "nyt ku äijä häipy, voin vittuillakseni tirauttaa kuset lattialle"
Koiralle joka hakee huomiota, myös negatiivinen huomio on huomiota. Kun se järsii, sä hermostut, kiellät, sulla nousee jotain tunteita pintaan ja koiralle se riittää.
Toisekseen jos koira ei usko helpolla mitään, se johtuu yleensä siitä että sä et ole uskottava.
Täytyy tehdä töitä sen eteen, että vaikka ulkona menis paraati ohi, ni jos sä avaat suusi, olet sille koiralle jännempi ja kiinnostavampi kuin mitä ympärillä tapahtuu.

Mä en kattelis päivääkään tuollaista käytöstä aikuiselta koiralta. On meilläkin pennut aluksi jotain pientä pahaa tehneet, mut ei mulla ole ikinä tuhottu mitään huonekaluja, kaukosäätimiä yms... Pentuna se jo selväksi on tehty mihin saa hampaita käyttää. Ja kyllä meillä saa koirat tulla sohvalle, mut jos ne sohvalla kiipeilis tai tekee jotain muuta kuin makoilee niin lentävät heti lattialle takasin.
edit. Ja en sano et mun koirat kävelis aina rinnalla tiukan katsekontaktin pitäessä, mut siihen me pyritään :)

Ei oikein Espanjassa jaksanut vastata tähän, niin kirjottelen vasta nyt.

Siis koirahan uskoo nykyään ihan hyvin, kauan siihen tosin menikin.... Pennusta asti on osannut odottaa ruokakipon äärellä ruokaansa, paitsi että oli myös hetkiä kun ei vaan kiinnostanut odottaa. Sisällä uskoo hyvin kieltoja, mutta koko ajan pitää kokeilla "josko nyt saisi"... esim. hypätä sohvalle. Tai sitten odottaa vain että me unohdetaan koirat kun esim. katsotaan telkkaria, ja sitten koira valuukin jo selkänojan päältä hylkeenä pään päälle... Koirat ei myöskään saa tulla keittiöön kerjäämään herkkupaloja, kun tehdään ruokaa ym.. Nykyään jos huomaan että koira on vähän turhan lähellä rajojaan riittää että siirrän katseeni koiraan niin se juoksee pakoon. Ja jos olen ihan paikoillani ja tuijotan koiraa, se ymmärtää että jotain on pahasti vialla.

Ehkä vaikein opetettava on ollut ulkona käyttäytyminen, kun siellä on niin paljon kaikkea jännää. Koira tulee kyllä vapaanakin luokse kun sitä huutaa, mutta ei todellakaan jos näkee esim. toisen koiran tai lapsen -> alkaa järjetön pyöriminen, vetäminen (välillä väärinpäinkin että pääsisi pannasta irti) ja pomppiminen. Koiran saa pidettyä kyllä sivulla suht hyvin, mutta se pitää aloittaa hyvissä ajoin ennenkun toinen koira tulee lähelle, lisäksi ei meinaa lähteä yleensä ääntä sen jälkeen. Samoin välillä kun vetää ihan muutenvaan, huudan että sivulle niin ymmärtää ihan hyvin ja tulee vierelle noin 2-10sekunniksi, jonka jälkeen alkaa taas kokeileminen, josko voisi vähän alkaa vetää. Kunnolla kun karjasen niin koira vähän säikähtää ja pysyy paremmin vierellä seuraten mun jalkoja koko ajan, että pysyy tahdissa. Joskus namipaloilla treenattiin sivulla olemista, mutta ei niin hyvin vielä huomioinut omaa nimeään että olisi ottanut katsekontaktin jne. Nykyään vähän paremmin, paitsi jos jotain jännää sattuu näkemään, silloin jos komennan koiraa ja vaikka pysähdytään -> koira muuttuu patsaaksi, eikä värähdäkkään vaikka huutaisin 5cm päästä korvaan. Olen jopa miettinyt jos pitäisin megafonia mukana ja kokeilisin sillä, kun välillä koira muuttuu niin "kuuroksi". Parhaiten huomion yleensä saa näykkäämällä kädellä etulapojen kohdalta.

Tarkkaavaisuushäiriötä oon muistaakseni joskus lukenut varsinkin minibulleilla olevan..

Ja ylläolevat kuvat on aika pentuikäisenä otettuja. Nykyään ei enään tuhoa.
 
Kuva02581.jpg

Koirapoika iloisena. :)
 
Ei oikein Espanjassa jaksanut vastata tähän, niin kirjottelen vasta nyt.

Siis koirahan uskoo nykyään ihan hyvin, kauan siihen tosin menikin.... Pennusta asti on osannut odottaa ruokakipon äärellä ruokaansa, paitsi että oli myös hetkiä kun ei vaan kiinnostanut odottaa. Sisällä uskoo hyvin kieltoja, mutta koko ajan pitää kokeilla "josko nyt saisi"... esim. hypätä sohvalle. Tai sitten odottaa vain että me unohdetaan koirat kun esim. katsotaan telkkaria, ja sitten koira valuukin jo selkänojan päältä hylkeenä pään päälle... Koirat ei myöskään saa tulla keittiöön kerjäämään herkkupaloja, kun tehdään ruokaa ym.. Nykyään jos huomaan että koira on vähän turhan lähellä rajojaan riittää että siirrän katseeni koiraan niin se juoksee pakoon. Ja jos olen ihan paikoillani ja tuijotan koiraa, se ymmärtää että jotain on pahasti vialla.

Bulli = tuhannen toiston koira (jos sekään riittää) :D
Meilläkin menee ihan samalla tavalla tuo että munapää kyllä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei, mut ai jumalauta kun on aina ja joka kerta ihan pakko kokeilla että jos tänään oliskin toisin. Bullin logiikka. :wall:
Mut mikään ei ole niin palkitsevaa kuin se että saat jonkun opin iskostettua tuohon umpiluiseen kalloon.

Itse pahuus:
735217_10151312236588898_2016269199_n.jpg
 
Tutun näköinen ilme! :D
 
Vanhempi herra

IMG_3066_zps7d53f4b2.jpg

Ja nuorempi

IMG_2929-2_zps0d6fad0b.jpg
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom