Turhan harvoinhan sitä tulee suutuspäissään kyseenalaistettua niitä reaktioita. Tulee vaan mentyä apinana-robottina eteenpäin sen kummemmin välittämättä siitä millasta jälkeä nää vittuuntuneisuuden ilmaisut saavat aikaan. Ei sitä jaksa alkaa pohtimaan ylimääräsiä, kun on näissä lihaksissakin jo ihan tarpeeks ylimäärästä hommaa muutenkin. Ja sitäpaitsi, ei se oo mun vastuulla jos joku heikko yksilö murtuu mun sanojen takia. Jos on jyrä, niin sillon kuuluu jyrätä! Ja lujaa, ***kele!
Sillä aikaa kun treenaan neuroottisesti itestäni sen näköstä että kadulla mulle naureskellaan (kun näytän niin jälkeenjääneeltä), skeittijäbät chillaa puistoissa kauniiden tyttöjen ympäröiminä. Missä oikeus?