Suomen itsemurhatilastot

[ZannaZ]

No jaah... Mä en ala nyt spekuloimaan miksi suomalaiset tekevät itsemurhia mutta mun mielestä itsemurhat on aika turhia. Tai siis tarkotan sitä että musta sillä voimalla millä pystyy tappamaan itsensä, pystyisi ihan hyvin sinnittelemään elämässä eteenkin päin. :haart: kuitenkin jokaista ihmistä täällä rakastetaan ja jäädään kaipaamaan jos se joku päättää riistää henkensä... itse en ole niin vahva että pystyisin painamaan liipaisinta, tosin ei kyllä ole tarvetakaan.

tsemppiä vain kaikille elämän ja kuoleman rajalla taiteileville. Minusta elämä voittaa :thumbs:

 

[Dee]

Originally posted by HooEee
mitä tulee noihin itsemurhiin, niin miksi ihmeessä kaikki se tehneet tai yrittäneet leimataan/luokitellan aina jollain tapaa mielisairaiksi. Toisille itsemurha on puhdas vaihtoehto ilman minkäänlaista mielensairautta tai jäkkymistä.

Hienoa, että joku muukin ajattelee tätä asiaa myös tältä kantilta!

Minä en myöskään ole sitä mieltä, että KAIKKI itsemurhaan päätyvät ovat jossain määrin masentuneita surkimuksia, jotka eivät osaa hakea apua ajoissa (... vaikka varmasti suurin osa tähän ryhmään saattaa kuuluakin). Mielestäni tätä asiaa voi kuitenkin ajatella myös siltä kannalta, että täysin rationaalisin perustein joku saattaa päätyä ottamaan hengen itseltään. Onhan sekin yksi valinta muiden joukossa. Se, että mitkä nämä "perusteet" sitten ovat tai kuinka itsekästä sellainen toiminta on (suremaan jääneitä omaisia ajatellen) onkin sitten vaikeampi kysymys.

Joskus aikanaan tuli tv:stä dokumentti jostain nuoresta miehestä, joka oli skimbaopettaja sekä muutenkin koko elämänsä aktiiviselle urheilulle antanut. Hänelle sitten kävi joku onnettomuus, jonka seurauksena oli täysi neliraajahalvaus. Kyseinen henkilö päätti ottaa hengen itseltään ja puhui siitä tyynen rauhallisesti myös etukäteen, tietoisena valinnastaan sekä asiaa omaisilleen pohjustaen. Vaikka kyseinen ihmiskohtalo olikin kovin järkyttävää kuunneltavaa, olen silti sitä mieltä että esim. tässä tapauksessa henkilö teki tietoisen ja harkitun ratkaisun. Ja minä ainakin ymmärsin häntä täysin.

 

[Pain]

Originally posted by [ZannaZ]
No jaah... Mä en ala nyt spekuloimaan miksi suomalaiset tekevät itsemurhia mutta mun mielestä itsemurhat on aika turhia. Tai siis tarkotan sitä että musta sillä voimalla millä pystyy tappamaan itsensä, pystyisi ihan hyvin sinnittelemään elämässä eteenkin päin. :haart: kuitenkin jokaista ihmistä täällä rakastetaan ja jäädään kaipaamaan jos se joku päättää riistää henkensä... itse en ole niin vahva että pystyisin painamaan liipaisinta, tosin ei kyllä ole tarvetakaan.

tsemppiä vain kaikille elämän ja kuoleman rajalla taiteileville. Minusta elämä voittaa :thumbs:

Itsemurhassa vaan ei vältämättä ole kyse siitä, ettei JAKSA elää, vaan siitä että ei HALUA elää. Varsinkin jos on ajatusmaailmaltaan aivan täysi ateisti, itsemurha on mielestäni melko helppo ymmärtää. Mikäli ateistisesta lähtökohdasta lähdetään, niin itsemurhahan koskettaa lopulta kaikkia muita henkilöitä paitsi itsemurhan tehnyttä. Hänelle se on vain Loppu, eikä tekoja punnita nahkurin orsilla. Myöskään läheisten suru ei itsemurhan tehnyttä enää itsemurhan jälkeen kosketa, sillä hän on auttamattomasti ja lopullisesti kuollut. Itsemurhaa ajatteleva saattaa myös järkeillä, että "okei, voin elää tässä kurjuudessa vaikka seuraavat sata vuotta, mutta minkä takia? Let's just skip to the end."


Lynkatkaa vaan kun sanon tämän, mutta itse kannatan jokaisen ihmisen oikeutta itsemurhaan. Olen monta kertaa miettinyt, että itsemurha on oikeastaan ainoa asia joka aivan varmasti erottaa ihmisen muista eläimistä. Kyky tietoisesti päättää oma elämänsä vaati melko syvällistä ymmärrystä omasta olemassaolostaan.


Nämä olivat siis vain asiaa harvinaisen läheltä seuranneen omia mielipiteitä.

 

[Dragon]

Uutta tutkimustietoa

Työikäisten miesten itsemurhien määrä väheni edellisestä vuodesta noin 16 prosenttia. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen kuolemansyytilastosta.

Miesten itsemurhien määrä on yhä laskussa, kertoo Tilastokeskus. Viime vuonna itsemurhan teki 824 miestä, joista 83 prosenttia oli työikäisiä eli 15-64-vuotiaita. Työikäisten miesten itsemurhien määrä väheni edellisestä vuodesta noin 16 prosenttia.

Viime vuonna miesten itsemurhien määrä laski 1960-luvun lopun tasolle. Laskusuunnan uskotaan johtuvan itsemurhien yleisimmän riskitekijän, masennustilan, parantuneesta hoidosta ja itsemurhien ehkäisyn tehostumisesta.

Silti miesten itsemurhakuolleisuus Suomessa on huomattavan korkea verrattuna muihin Länsi-Euroopan maihin.

Lähde: MTV3.fi

 

[horroroso]

No jaah... Mä en ala nyt spekuloimaan miksi suomalaiset tekevät itsemurhia mutta mun mielestä itsemurhat on aika turhia. Tai siis tarkotan sitä että musta sillä voimalla millä pystyy tappamaan itsensä, pystyisi ihan hyvin sinnittelemään elämässä eteenkin päin. kuitenkin jokaista ihmistä täällä rakastetaan ja jäädään kaipaamaan jos se joku päättää riistää henkensä... itse en ole niin vahva että pystyisin painamaan liipaisinta, tosin ei kyllä ole tarvetakaan.

Uskallanpa kuitenkin väittää, että itsemurhan tehneiden joukosta löytyy yllättävän monta jotka ovat todella niin syrjäytyneitä, että heillä ei ole ketään ja ainakin niitä jotka näin tuntevat.

Itsemurhassa vaan ei vältämättä ole kyse siitä, ettei JAKSA elää, vaan siitä että ei HALUA elää. Varsinkin jos on ajatusmaailmaltaan aivan täysi ateisti, itsemurha on mielestäni melko helppo ymmärtää. Mikäli ateistisesta lähtökohdasta lähdetään, niin itsemurhahan koskettaa lopulta kaikkia muita henkilöitä paitsi itsemurhan tehnyttä. Hänelle se on vain Loppu, eikä tekoja punnita nahkurin orsilla. Myöskään läheisten suru ei itsemurhan tehnyttä enää itsemurhan jälkeen kosketa, sillä hän on auttamattomasti ja lopullisesti kuollut. Itsemurhaa ajatteleva saattaa myös järkeillä, että "okei, voin elää tässä kurjuudessa vaikka seuraavat sata vuotta, mutta minkä takia? Let's just skip to the end."

Itsekin on tullut joskus harrastettua samanlaista pohdiskelua ja niin järkeenkäyvältä kuin se kuullostaakin, niin teoria ja käytäntö ovat tällaisessa asiassa kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.

Itsemurhakandidaatti voi selittää itselleen ja läheisilleen toimivansa kylmän harkitusti, mutta on vaikea uskoa, että hänen sisällään ei H-hetken lähestyessä velloisi rankemman puoleinen puolesta/vastaan-tunnemyrsky.

Sitäpaitsi, jos järkeillään hieman lisää niin hengissä pysyminen tai itsemurha ei pelkällä järjellä ajateltuna ole sen parempi vaihtoehto ja koska ihmisellä on voimakas hengissäpysymisvaisto, niin itsemurhaan johtavaan pohdiskeluun tarvitaan välttämättä mausteeksi tunneperäinen syy.

Lynkatkaa vaan kun sanon tämän, mutta itse kannatan jokaisen ihmisen oikeutta itsemurhaan. Olen monta kertaa miettinyt, että itsemurha on oikeastaan ainoa asia joka aivan varmasti erottaa ihmisen muista eläimistä. Kyky tietoisesti päättää oma elämänsä vaati melko syvällistä ymmärrystä omasta olemassaolostaan.


Nämä olivat siis vain asiaa harvinaisen läheltä seuranneen omia mielipiteitä.

En lynkkaa ja tottakai ihmisellä pitää olla oikeus tappaa itsensä.

 

[D.W.A.M]

Ihmisellä on vapaus tappaa itsensä, koska ihmisellä on vapaus valita kaikesta muustakin.

En kylläkään kannata itsemurhaa valintana tai vaihtoehtona.

 

[Baarikello]

Originally posted by D.W.A.M
Ihmisellä on vapaus tappaa itsensä, koska ihmisellä on vapaus valita kaikesta muustakin.

Korjataan lause realistiseksi:

...., koska ihmisellä pitäisi olla oikeus valita kaikesta muustakin. :arvi:

 

[Grimmer]

Originally posted by horroroso
Uskallanpa kuitenkin väittää, että itsemurhan tehneiden joukosta löytyy yllättävän monta jotka ovat todella niin syrjäytyneitä, että heillä ei ole ketään ja ainakin niitä jotka näin tuntevat.

Itse uskoisin myös, että syrjäytyminen nostaa riskiä kuolla itsemurhaan huomattavasti.

Miksi?

Esimerkki 1.

Matti on työtön suomalainen mies. Matilla ei ole ystäviä, ei perhettä ja sukulaisiinkaan ei ole tullut pidettyä yhteyttä vuosiin. Dokaamisen lisäksi hänellä ei ole muita harrastuksia.Aluksi Matti hakee aktiiivisesti työtä mutta kymmenien torjuntojen jälkeen hän huomaa, että työtä on lähes mahdoton saada. Joten Matti jää makaamaan sohvalle. Hän ymmärtää, että hänelle ei ole paikkaa tässä yhteiskunnassa. Hän tuskin tulee saamaan koskaan töitä, ystäviä tai perhettä. (näin hän ainakin ajattelee). Maattuaan muutaman kuukauden sohvalla Matti on jo niin masentunut, että ei enään jaksa nousta edes sängystä. Lopulta Matti saa itsensä ylös sängystä ja vetää narun kaulaan.

Esimerkki 2.

Ville on menestyvä IT-asiantuntija. Hän työskentelee globaalissa suuryrityksessä korkea palkkaisena asiantuntijana. Vaikka hänen ulkoiset puitteensa ovatkin hienommat kuin Matilla. On hänellä sama ongelma. Raha ei tuo sisältöä muuten köyhään elämään. Kaikki päivät Ville työskentelee myöhään töissä. Eräänä jouluaattona istuessan yksin tietokoneen ääressä hän huomaa tyhjyyden sisällään. Hänellä ei ole oikeita ystäviä. Työpaikalla olevilla kavereilla on omat kiireensä, ja suhteet heihin ovat jääneet pinnallisiksi. Harrastaa Ville ei ehdi, joten hän ei tee juuri muuta kuin nukkuu ja käyttää tietokonetta. Ville huomaa, että ei ole koskaan edes seurustellut, eikä luultavasti tule koskaan edes tapaamaan ketään. Eihän hänellä olisi edes aikaa seurustella. Ja kun hän tulee illalla kotiin on hän niin väsynyt, että menee suoraan nukkumaan. Mietittyään elämäänsä hetken hän tajuaa kuinka kurjaa se oikeasti on. Onko elämä edes elämisen arvoista jos sitä ei oikeasti elä ? Masentuneena elämäänsä ville menee ja nappaa purkillisen särkylääkkeitä, huuhtelee ne pakkasnesteellä alas, ja menee tyytyväisenä kouristelle nukkumaan, ikuista untaan.

Veikkaisin että "Villen" ja "Matin" kaltaisia syrjäytyneitä on itsemurhan tekevistä yllättävän moni.