Suomalainen vapaaottelu

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vaikkakin AMK-insinöörin elämä on varmaan lepposempaa kuin vapaaotteöijan, niin en ihan tyytyis tuohonkaan vastaukseen. Muualla maailmassa kyllä nousee on noussut ihan turvallisista olosuhteista ihmisiä ketkä ei ole nälkäkuoleman vaarassa.

Toki tämä varmasti motivoi treenaamaan jos ei muita vaihtoehtoja ole.

Vapaaottelu on pieni laji jossa liikkuu vähän rahan. Suomalaisilla ei ole oikein mahiksia kehittyä kotimaassa.
 
Hoitsu87 sanoi:
Vapaaottelu on pieni laji jossa liikkuu vähän rahan. Suomalaisilla ei ole oikein mahiksia kehittyä kotimaassa.
Click to expand...
No tuo nyt ei pidä yhtään paikkaansa. Jos tuohon uskoo, niin sitten valmentajat eivät osaa asiaansa yhtään. Esim. suomalaisen vapaaotteluhistorian ehkä kovin päänahka, Niinimäen voitto Yahyasta, saavutettiin ihan kotisalilla treenaamalla. Alamäki alkoi, kun lähdettiin rapakon taakse lihamyllyyn.

Asian vierestä, eikä vain hoitsulle suunnattuna:
En ole ikinä tajunnut valittajia, joita suomalaisen vapaaottelukeskustelun ympärillä riittää. Valittaminen ei auta yhtään, korkeintaan auttaa kestämään ja käsittelemään omia epäonnistumisia ja saamattomuutta vähän paremmin. Mutta ei se "voivoi, kun suomalaiset eivät pärjää" -ulina vie mitään asioita eteenpäin. Jos haluaa pistää energiaa vinkumiseen, niin kannattaa yrittää samantien tehdä asialle jotain ihan omin pikku kätösin. Lähtekää vaikka paikalliselle vapaaottelusalille ja kysykää miten voisitte auttaa, että saataisiin homma nousuun Feenix-linnun lailla. Pahaa oloa netissä purkamalla ei mikään asia muutu paremmaksi. Se on vain säälittävää.
 
Ok. Siis itse kyllä arvostan kaikkia jotka uhraa aikaansa scenelle ja toivon että menestystä olisi enemmän ja jokaisesta menestyksestä olen iloinen. Mutta jos nyt katsoo menestystä viimeisen vaikka 5 vuoden ajalta, on aika helppo todeta että jonkin sortin lasikatto on saavutettu.

Ja koska suomalaiset vapaaottelijat treenaa kotimaassa on aika loogista mielestäni todeta, ettei kotimaassa kehitytä tarpeeksi. Otanta ulkomaille lähteneistä on melko pieni ja siitä onko se hyvä vai huono ratkaisu on vaikea sanoa mitään absoluuttista.

Toinen homma tietenkin olisi myös se, että olosuhteet kotimaassa kehittyisi. Asiaa varmasti helpottaisi jos laji olisi isompi, näkyvämpi ja noiden kautta rahakkaampi. Se miten kasvua saavutetaan on asia josta minulla ei ole hajuakaan, sen myönnän. Mutta saahan sitä haaveilla. Voin toki luvata, että jos Eurojacpotissa pamahataa päävoitto, sysään lajiin niin perkuleesti fyffeä.

Yksi asia mikä myös tulee mieleen on kotimaisten iltojen vähyys ja sitä kautta esim kasvunpaikat kotimaisille ottelijoille on vähissä. Iltojen vöhyys johtuu varmaan siitä, että tapahtumien järkkääminen ei suomessa ole kovin hyvää bisnestä. Onhan meillä toki cage ja cegen oma rosterinsa, mutta moni jää sen ulkopuolelle. Ei paljoa auta kehittymistä, jos saat matsin kerran vuoteen careliassa, vaikka Careliakin hiton hieno tapahtuma.

Ja ei, tämä ei ole lopullinen totuus, vaan yksinäisten iltojen pähkäilyjen tulos. Saa toki kertoa miten asiat oikeasti on. Sitä yksitääm en vaan jaksa kelpuuttaa syyksi, että suomessa on liian hyvä olla, kun niin on monin paikkoin muuallakin maailmassa.

Edit: Niin ja toki voidaan todeta, että nyt on hyvä ja turha keskustelupalstalla asioita on spekuloida.
 
Viimeksi muokattu:
Se on kyllä älyllistä epärehellisyyttä selittää, että Suomi on liian rikas ja hyvinvoiva maa, että täältä voisi tulla hyviä kamppailu-urheilijoita.

Ruotsi on Suomea selvästi rikkaampi maa ja pesee Suomen melkeinpä lajissa kuin lajissa ja vapaaottelussa nyt ainakin. Ja Hollannistakin on muutama kohtuullinen nyrkkisankari tullut, vaikkei sekään ihan kehitysmaa ole; samoin Irlannista ja esimerkkejä voisi luetella enemmänkin.

Ei ole mitään syytä, miksi Suomi ei voisi kehittyä asukaslukuunsa nähden todella kovaksi kamppailu-urheilumaaksi. Yhdysvaltojen tai Venäjän kaltaisten suurvaltojen kokonaismenestystä Suomi ei voi saavuttaa, mutta esim. Ruotsin kanssa on kyllä aivan mahdollista kilpailla tulevaisuudessa, jos asiat hoidetaan oikein.

Ulkomaille muuttaminen treenaamaan täysipäiväisesti on taloudellisesti usein vaikeasti järjestettävissä, etenkin jos siellä ulkomailla pitäisi treenata täysipäiväisesti eikä tehdä duunia siinä ohessa. Ellet siis jo ole UFC:ssa tai muuten sellaisessa asemassa, että ottelupalkkioilla voi elää.

Siksi kotimaisen valmennustoiminnan kehittäminen on välttämätöntä, että ylipäätään olisi ottelijoita, joille tämä on realistinen vaihtoehto. Itse pitäisin lähtökohtaisesti pitkiä ulkomaanleirityksiä ensisijaisena toimintatapana ulkomaille muuttamisen sijaan.
 
AndyS sanoi:
Se on kyllä älyllistä epärehellisyyttä selittää, että Suomi on liian rikas ja hyvinvoiva maa, että täältä voisi tulla hyviä kamppailu-urheilijoita.

Ruotsi on Suomea selvästi rikkaampi maa ja pesee Suomen melkeinpä lajissa kuin lajissa ja vapaaottelussa nyt ainakin. Ja Hollannistakin on muutama kohtuullinen nyrkkisankari tullut, vaikkei sekään ihan kehitysmaa ole; samoin Irlannista ja esimerkkejä voisi luetella enemmänkin.

Ei ole mitään syytä, miksi Suomi ei voisi kehittyä asukaslukuunsa nähden todella kovaksi kamppailu-urheilumaaksi. Yhdysvaltojen tai Venäjän kaltaisten suurvaltojen kokonaismenestystä Suomi ei voi saavuttaa, mutta esim. Ruotsin kanssa on kyllä aivan mahdollista kilpailla tulevaisuudessa, jos asiat hoidetaan oikein.

Ulkomaille muuttaminen treenaamaan täysipäiväisesti on taloudellisesti usein vaikeasti järjestettävissä, etenkin jos siellä ulkomailla pitäisi treenata täysipäiväisesti eikä tehdä duunia siinä ohessa. Ellet siis jo ole UFC:ssa tai muuten sellaisessa asemassa, että ottelupalkkioilla voi elää.

Siksi kotimaisen valmennustoiminnan kehittäminen on välttämätöntä, että ylipäätään olisi ottelijoita, joille tämä on realistinen vaihtoehto. Itse pitäisin lähtökohtaisesti pitkiä ulkomaanleirityksiä ensisijaisena toimintatapana ulkomaille muuttamisen sijaan.
Click to expand...
Ei se niin mene, ettei täältä voisi tulla kovia ottelijoita maailmalle, mutta harvassa ne ovat kuten itsekin totesit.

Jos verrataan Ruotsiin ja moneen muuhun Euroopan maahan, niin valtaosassa kamppailu- ja urheilumenestyksestä vastaa maahanmuuttajataustaiset urheilijat. Ruotsissakin maahanmuuttajia on vähän eri tavalla vs. Suomi. Nämä tulijat ovat kuitenkin pikkaisen eri sosioekonomisista taustoista vs. perus Åket ja Hanssit. Yllättäen meidänkin ainut UFC:ssä vähän menestynyt vapaaottelija on maahanmuuttajataustainen.

Sitten on tietysti esim. USA, mutta siellä on taas niin valtava väestöpohja ja hyvä urheilukulttuuri melkein kuin lajissa kuin lajissa, että Suomea ei ehkä kannata sinne verrata, vaikka meitä joskus jostain syystä pikkijenkkiläksi kutsutaankin.

Summa summarum, elintaso ei ole este kovalle vapariottelijalle, mutta useassa maassa se kyllä laskee sen todennäköisyyttä.

Pienenä maana Suomessa pitää tehdä kaikki ns. oikein, jos menestystä halutaan saavuttaa. Eli valmennus ja fysiikkatietämys ja koko paketti pitää olla ihan maailman kärkeä, että tällä voidaan vähän kompensoida pientä harrastajamäärää. Sitten tietysti pitää pystyä myös houkuttelemaan niitä lahjakkaita nuoria miehiä lajin pariin ja pitää ne kanssa mukana, eikä hakkauttaa niitä piloille joidenkin kauemmin harrastaneiden neverbeenien kanssa.
 
Henkilökohtaisesti ärsyttää sellainen hyvin yleinen asenne, että syytellään kaikkia ulkokehän asioita. Milloin Suomi on liian pieni, milloin ollaan liian hyvinvoivia, milloin ei ole tarpeeksi maahanmuuttajia, milloin media puhuu van jääkiekosta ja milloin mitäkin. Aina jos verrataan johonkin muuhun maahan, niin löytyy joku sopiva selitys, mikä muka estää meitä saavuttamasta vastaavaa menestystä.

Ensimmäinen asia, mikä pitää ymmärtää, on se että nykyinen heikko tilanne johtuu ensisijaisesti siitä, että lajiaktiivit ovat hoitaneet lajitoiminnan huonosti! Tämä on se perusongelma ja jos ongelmaa ei tunnisteta, sen korjaaminen on mahdotonta. Jos haluaa ilmaista asian kiltimmin, voi sanoa että asioita ei ole hoidettu yhtä hyvin kuin vaikka Ruotsissa, Irlannissa tai Uudessa-Seelannissa, mutta pointti on silti sama.

(Ja ennen kuin joku suuttunut vapaaotteluaktiivi vetää tähän potkunyrkkeilyn lajitoiminan, niin mainitsen että suomalaisessa potkunyrkkeilyssä asiat on hoidettu vielä paljon surkeammin.)

Perustoiminnan tasolla vapaaottelun tilanne ei ole minusta mitenkään hälyttävä. Sali-sarjan aikaista buumia kursseille ei ole, mutta jäsenseuroja on luokkaa 50 ja SM-kisojen osallistujamäärät osoittavat, että ottelijoita ja aktiivista kilpatoimintaa kyllä on. Vakuutuksen muuttaminen vapaaehtoiseksi oli SVOL:lta todella hyvä veto, joka paransi tätä tilannetta merkittävästi.

Kriittinen ongelmakohta tulee SM-tasolta ylöspäin pääsemisessä. Harvat siirtyvät ammattilaisiksi, kun ottelumahdollisuuksia on kotimaassa vähän korona-ajan ulkopuolellakin ja pelkästään ulkomailla ammattilaisotteleminen on vähemmän mielekästä, kuten nyt on nähty. Lisäksi IMMAF arvokisoissakin taso alkaa olla sen verran kova, että miehille tulee yleensä koteloon.

Syitä miksi tältä tasolta harvoin päästään eteenpäin on kaksi.

Ensimmäinen on pystyotteluvalmennuksen huono taso laajemmassa kuvassa. Koska monien salien historia on BJJ-suunnassa, ei yksinkertaisesti ole osaamista asiasta. Ei tiedetä miten harjoitella eikä edes osata tekniikoita. On kamalaa katsoa, kun monet ammattilaisottelijat tai pitkään arvokisoja kiertäneet amatöörit eivät edes osaa potkaista kiertopotkua säkkiin, eivätkä ilmeisesti ole myöskään tietoisia suorituksen ongelmista. Ja sitten sitä potkua kuitenkin yritetään matsissa. :eek:

Toinen ongelma on se, että ottelijat eivät harjoittele tarpeeksi edistyäkseen. Ammattilaisena tai IMMAF-arvokisoissa pärjätäkseen pitäisi kuitenkin treenata puoliammattimaisesti. Se 4 lajitreeniä ja yksi puntti viikossa ei vaan riitä nousevalle kyvylle.

Syy miksi potentiaalisia huippuja ei saada harjoittelemaan riittävästi, on lähitavoitteiden puute. UFC on liian kaukana ja pitäisi aina olla tähtäimessä seuraavien viikkojen/kuukausien päässä oleva houkutteleva ja uraa edistävä kilpailumahdollisuus.

IMMAF-arvokisoja en pidä ratkaisuna ainakaan miehille. Niitä on vain kahdesti vuodessa, mikä helposti tarkoittaa loukkaantumisten yms. takia yhtä tai jopa nollaa kisamatkaa vuodessa. Ja taso on sellainen, että kisat päättyvät helposti 2 minuutin ottelemisen jälkeen dagestanilaisen kuristukseen. Kun tähän lisätään kisojen korkea hinta (budjetti helposti 3000 €) ei hintalaatusuhde ole kovin hyvä. Jos on ylimääräinen kolme tonnia, niin sijoittamalla se vaikka leiritykseen latvialaisella potkunyrkkeilysalilla, viedään luultavasti uraa paremmin eteenpäin.

Ratkaisuehdotuksia seuratasolle:

Pystyvalmennusosaamisen lisääminen. Ihannetilanne olisi tietysti saada rekrytoitua salille joku osaava pystyotteluvalmentaja, joka on motivoitunut kehittämään osaamistaan vapaaottelun suuntaan. Jos tämä ei ole mahdollista, niin sopivan henkilön (kyvyt, asuinpaikka, motivaatio vapaaotteluun...) löydyttyä, hankitaan tämä pitämään leiritystä ja lähetetään omia ottelijoita säännöllisesti tämän salille harjoittelemaan. Toki joissain seuroissa pystypuoli on jo kunnossa verrattuna matto-osaamiseen, mutta nämä ovat vähemmistö.

1-2 kertaa vuodessa järjestettävät (puoli)ammattilaisillat. Konseptilla 1-2 ammattilaisottelua ja 6-8 amatööriottelua. Tapahtumapaikaksi kunnan urheilutalo tai joku baari ja tavoitteena 200-300 katsojaa. Ammattilaisotteluihin kotikehän pojille vastustajat joko Baltiasta tai sitten joku suomalainen, joka ei varsinaisesti tähtää mihinkään suureen. Kun mukana on joukko kilpailullisia amatööriotteluita, niin se kattaus on ihan riittävän hyvä - ei tarvitse tavoitella kuuta.

Tällaista toimintaa oli jo Suomessa 2010 tienoilla, mutta sitten se lopahti. (Tiedän syynkin mutta käyn sen joskus muulloin läpi.) Jos vaikka kymmenen seuraa järjestäisi yhden tapahtuman vuodessa ja tähän Cage päälle, niin otteluiltoja olisi kesän ja joulun ulkopuolella kahdesti kuussa.

Se että sillä parikymppisellä vasta SM-kisat voittaneella kundilla on koko ajan näkyvllä seuraava tavoite: Doris Fight Night kotiyleisön edessä, matsi Cagessa, matsi Hamara MMA:ssa jne. on se mikä motivoi häntä harjoittelemaan ja silloin se tasokin nousee eri tavalla kuin harrastekilpailijalla.
 
Allekirjoitan Andyn tekstin lähes 100%, eikä ainakaan oma näkemykseni ole se, etteikö Suomesta voisi nousta ihan kirkkaimmalle huipulle vaparissa. Toki täytyy aina muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja näiden osatekijöiden summana nähdään todennäköisyys tällaisen tähdenlennon näkemiselle.

Pystyosaamisen puutteesta olen myös 100% samaa mieltä ja tämän ratkaisu vaikkapa Andyn esittämällä tavalla voisi viedä asioita monessa paikkaa paljon eteenpäin. Toki perisuomalaiseen asenteeseen kuuluu vähän liian usein, että kyllä me itse tämä homma osataan, ei tässä mitään ulkopuolisia neuvojia tarvita. Ja sitten se pysty on ihan aloittelijatason räpiköintiä.
 
Suurin syy on mielestäni se, että ei tule kansainvälistä menestystä -> oikeasti lahjakkaat nuoret ei Suomessa valitse lajikseen kamppailu-urheilua vaan ihan muut lajit ja täten kansainvälinen menestys jää todella laihaksi. Eikä ole isoja massoja mistä poimia lahjakkaimmat kunnon treeniin.
 
Mahtavaa debattia itsellekin sydäntä lähellä olevasta asiasta, eli kotimaisesta vaparista. Eilen nähtiin pitkäksi venyneen tovin jälkeen huima nippu nuoria urheilijoita salikisoissa Helsingissä häkissä.

Ikuinen Peruskurssi striimasi tapahtuman livenä tuubiin ja sen on sieltä edelleen katsottavissa. Mikä varmaan lämmittää tämänkin foorum potentiaalisia katselijoita, niin kisoissa nähtiin paljon lopetuksia jopa ekassa erässä. Kandee katella, jos kiinnostaa nimenomaan kotimainen vapari. Linkki kanavalle: https://www.youtube.com/channel/UCutB0hjquT-lV102uPp_sfw
 
John Rampa sanoi:
Urholinille matsi lokakuun alkuun Cage Warriorsiin, tykkään!
Click to expand...
Meni vähän viime tinkaan, kun vastustajat kieltäytyi toinen toisen perään. Kyseinen kaveri otellut harvakseltaan ja taitaa olla sen eka matsi CW:ssa. Taitaa olla sama mies, joka tyrmäsi Puhakan Nikon Careliassa 2016. Jessen matsi perjantain pääkortilla, Edin matsi preleissä. Lauantaina sit Mr.Mäntykivi tulessa.
 
Viaplay lauantaina
Screenshot_20210922-214845.png
 
Back
Ylös Bottom