- Liittynyt
- 1.1.2008
- Viestejä
- 20
Kuinka moni täällä on lukenut Yukio Mishiman Omaelämäkerrallisen romaanin ( okei, onhan se aika lyhyt) hänen suhteestaan kehoonsa ja uuden kielen löytämisestä Auringon ja Teräksen avulla.
Minulle tuo teos on hyvinkin tärkeä, sillä heti ensilauseesta ymmärsin mistä hän puhui, valkoisista termiiteistä, sanoista jotka syövät elämältä pohjan ja ruumiin kulttuurin herättämisestä uudelleen.
Todellakin se tunne, kun kirkas taivas, kesäpäivä yhdistyy äärimmäiseen fyysiseen rasitukseen, siinä on jotain universaalia.
"Can the blue sky, that we all see, the mysterious blue sky that is seen identically by all, ever be given a verbal expression?
Minulle tuo teos on hyvinkin tärkeä, sillä heti ensilauseesta ymmärsin mistä hän puhui, valkoisista termiiteistä, sanoista jotka syövät elämältä pohjan ja ruumiin kulttuurin herättämisestä uudelleen.
Todellakin se tunne, kun kirkas taivas, kesäpäivä yhdistyy äärimmäiseen fyysiseen rasitukseen, siinä on jotain universaalia.
"Can the blue sky, that we all see, the mysterious blue sky that is seen identically by all, ever be given a verbal expression?
