Sonata Arctican uusi levy

[rafael]

Ensikuuntelulta voisin sanoa levyä järjettömän tylsäksi ja ennaltaodotetuksi.

Kymmenen kuuntelukerran jälkeen sanoisin tätä lähes mestariteokseksi.

 

[Esox Lucius]

Joo tää on vähän outo levy. Sonata on muuttanut hieman tyyliä ja pari ensimmäistä kuuntelua saivat melkein vakuutetuksi, että SA on tehnyt huonoimman levynsä huolimatta siitä, että pari biisiä tuntui toimivan alusta asti.

Hieman lisää puolihuolimatonta kuuntelua mm. taustamusiikkina ja levy aukeni ihan toisella tavalla - sanoisin jopa että tässä on Sonatan toistaiseksi paras levy.

 

[MTM1977]

Joo tää on vähän outo levy. Sonata on muuttanut hieman tyyliä ja pari ensimmäistä kuuntelua saivat melkein vakuutetuksi, että SA on tehnyt huonoimman levynsä huolimatta siitä, että pari biisiä tuntui toimivan alusta asti.

Hieman lisää puolihuolimatonta kuuntelua mm. taustamusiikkina ja levy aukeni ihan toisella tavalla - sanoisin jopa että tässä on Sonatan toistaiseksi paras levy.

Samanlaisia tuntemuksia herätti itselläni.
Tuossa threadin alussa olin vielä sitä mieltä, että Silence olisi parempi levy kuin tämä uusi, mutta nyt alan itsekin olla sillä kannalla, että tässä on vähintään yhtä hyvä, ellei jopa parempi levy.

 

[gunner]

Tänäänhan se levy kolahti postiluukusta ja täytyy sanoa, että kyseessä on ainakin Sonatan monipuolisin levy. Onko se paras, niin se nyt luonnollisesti selviää vasta pidemmän kuuntelun jälkeen. Hyvää jälkeä joka tapauksessa... :4:

 

[Anonymous]

Sonatan parhaimmaksi levyksi jäänee Silence, vaikkakin tämä uusin on myös kuunneltavaa. Varsinkin White pearl, black oceans sekä shamandalie ovat loisto kipaleita.

ps. Myös Wildfire ja don't say a word rulettaa.
ps2. Ja My Selene

Joten huippulevy

 

[Fat Rat]

Joo tää on vähän outo levy. Sonata on muuttanut hieman tyyliä ja pari ensimmäistä kuuntelua saivat melkein vakuutetuksi, että SA on tehnyt huonoimman levynsä huolimatta siitä, että pari biisiä tuntui toimivan alusta asti.

Hieman lisää puolihuolimatonta kuuntelua mm. taustamusiikkina ja levy aukeni ihan toisella tavalla - sanoisin jopa että tässä on Sonatan toistaiseksi paras levy.

You said it man.

Paitsi, että kyllä se silence on silti paalulla täällä.

 

[Kritz]

Itseä alkaa tympimään tuo Black diamondmainen homosyntsa mikä tungetaan nykyään jokabiisiin jokabändillä.

Mitäköhän keskiajalla oltaisiin ajateltu jos joku olisi pokkana väittänyt että cembalosta tulee tällainen "powermetalpiano"?