Siinäpä yksi
Oli ja eleli kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla kissa ja
hevonen, jotka olivat hyviä ystäviä. Päivästä toiseen he leikkivät
yhdessä, kunnes erään kerran hevonen tipahti suonsilmäkkeeseen ja
alkoi vajota. Kauhuissaan hevonen huusi kissalle, jotta tämä menisi
hakemaan tilan isännän apuun. Kissa lähti juoksemaan kohti päärakennusta,
ja etsi isäntää joka puolelta, mutta turhaan. Tämä kun oli lähtenyt
traktorilla käymään kylällä. Kissan valtasi paniikki, kunnes hän huomasi
isännän uuden ja kiiltävän Z3 BMW:n. Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja
hurautti tuhatta ja sataa hevosen luo.
Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin, se heitti toisen pään
hevoselle, joka tarttui siihen lujasti. Bemari käyntiin, ykköstä silmään
ja pikkuhiljaa hevonen pääsi kuin pääsikin ylös suosta. Ja niin hevosesta
ja kissasta tuli oikein sydänystävät!
Pari viikkoa sen jälkeen, leikin tiimellyksessä yhtäkkiä kissa tipahti
mutakuoppaan, jäi kiinni ja alkoi vajota. Kissa huusi "apua hevonen,
pelasta minut!" Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan
päälle ja kehotti kissaa tarttumaan "siihen", mikä roikkui jalkojen
välissä. Kissa teki työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös kuopasta.
Tarinan opetus?
Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja kyytiin.