Myönnän, että tänään kostui silmäkulma, kun Ulla ja Seppo sanoivat toisilleen hyvästit. Salkkareiden "vanhat höyryveturit" näkivät toistensa kasvoilta sen pettymyksen, haikeuden ja tuskan, jonka toisen poissaolo jatkossa saa aikaan. Niin paljon muistoja. Iloa, surua, syntymää, kuolemaa, pettymyksiä, yllätyksiä. Tätä kaikkea mahtui Sepon ja Ullan taipaleelle.
Vaikka olen muistaakseni Ullan läsnäoloa kritisoinutkin, niin tänään Seppoa näyttelevän Jarmo "Jampe" Kosken vesittyneitä silmiä katsellessa, myös Ullan aiheuttamat tunnekuohut vuosien varrella saivat oudon iloisen sävyn. Koski jää nyt yksi alati nuortuvaan Pihlajakadun väkeen. Toivon sydämeni pohjasta, että tämä Stellansin ikioma dinosaurus jaksaa painaa sarjassa vielä pitkään. Vaikkakin ilman Ullaa.
Tämänpäiväisen jakson päätyttyä Sepon epätoivoinen katse kertoi paljon, vaikka mies vielä sarjassa jatkaakin; "Hei hei Rakas Ulla. Tulen kohta perässä".:(