Salkkareissa on jo pidemmän aikaa ollut pahoja merkkejä siitä, ettei ohjelma enää ansaitse paikkaansa rakastetulla 19:30-20:00 ohjelmapaikalla. Ohjelman sisältö on jo jonkin aikaa ollut lähinnä homoilua, mielenterveysongelmia, surkuttelua, kummittelua ja muuta paskaa. Juoni jyllää paikallaan ja on ennalta-arvattava.
Elias, Marianne, iida, Miska, Kristiina, Katariina, Kalle, Molemmat pikkujäbät, Sergei ja ikävä kyllä Lasse. Ei kukaan voi tosissaan väittää etteikö kyseisten henkilöiden jatkuva ininä, ruikutus ja muuten vaan ärsyttävyys alkaisi jo tulla korvista ulos.
Kaiken tämän keskellä nähtiin tänään kuitenkin upea muistutus siitä, miksi salkkareita on viikko toisensa jälkeen vain katsottava. Tarkoitan tällä tietenkin viinilastin keskellä nähtyä upeaa ja hauskaa sananvaihtoa pitkin jaksoa. Ismo ja Ulla ovat upea tehokaksikko. Tähän kun lisätään vielä 5% rasvoissa viiniä kittaava Sebastian ja seksikäs Camilla (joiden seksuaalinen jännite saa jokaisen katsojan työntämään kätensä housuihin) on täydellisyys lähellä. Nokkelaa kuittailua suuntaan jos toiseenkin ja kukapa ei lämmöllä haluaisi muistella Sebastianin kaatoja. Tähän kaikkeen kun vielä lisätään paluun tehnyt kuningas Paholainen Alias A. Nikkinen, on orgasmi lähellä. Kyseinen meininki toi pitkästä aikaa mieleen Ismon ja saunakiulun seikkailut rappukäytävässä.
Maanantain jakso tulee varmasti ainakin Akin puheenvuorojen osalta olemaan niin upeaa katsottavaa, etten suostuisi jättämään jaksoa väliin mistään hinnasta. En vaikka puoli kahdeksalta olisi elämäni ainoa hetki rikkoa leuanveto ennätykseni.
Välillä oikeassakin elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin ihminen miettii että onko tässä enää mitään syytä jatkaa. Salattujen elämien katsojat joutuvat välillä kokemaan näitä hetkiä. Tämän päivän jakso antoi tosifaneille uskoa tulevaan.
Kiitos Ismo, Ulla , Sebastian, Camilla ja Aki- Kiitos!
