- Liittynyt
- 6.2.2003
- Viestejä
- 13 631
- Ikä
- 42
Tehdään nyt threadi tästä, kun tuolla Cooperin nopea parannus -threadissa tästä samasta asiasta itkin.
Kerrotaan nyt aluksi sen verran, että innostuin tossa kuukausi sitten juoksentelemaan jonkin verran, kun hajosin lopullisesti paskaan kuntooni. Kolmesta neljään kertaan viikossa olen käynyt lenkillä ja nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että hapenottokyky ei ole enää se rajoittava tekijä. Nyt tuntuu keuhkojen puolesta siltä, että voisin juosta miten pitkään vain. Hyvä homma. Mutta, mutta, nyt menoa rajoittaa jalat ja tarkemmin sanottuna säärien etuosa. Älkääkä vielä nostako kättä pystyyn ja huutako, että jätkällä on penikat. Ei ole. Tämä on koko ikäni vaivannut ongelma jonka luulen johtuvan säären etumaisen lihasaition ahtaumasta. Joillakin painavilla kengillä kävellessä sääret vetää kamalaan pumppiin, mutta lenkkareilla ei tätä tapahdu. Juostessa on taas eri juttu, kun rasitus on kovempaa. Lenkit onkin taistelua säären kipua vastaan. Nyt kun hapenottokyky on parantunut, vauhti kovenee ja se saa aikaan sen, että sääret tulee esteeksi.
Juuri äsken kestin 3 kilometriä ja oli pakko lopettaa ja lähteä lampsimaan kotia kohti. Onneksi en lähtenyt kauaksi, vaan kiersin läheistä pururataa. Kipu oli tällä kertaa niin kova, että oli pakko lopettaa. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. On ollut kipua, mutta ei näin pahaa. Kävely kotia kohti oli aika kamala paikka, kun ei voinut kävellä normaalisti, vaan hitaasti löntystellen jollain ihan ihme tekniikalla ja siitä taas seurasi se, että sain 400 metrin kotimatkan aikana pohkeetkin ihan kamalaan juntturaan. Mietin, että millä vitulla pärjään kotiin asti, kun hammasta purren väkisin etenin. Olen ajatellut levon auttavan ja nytkin pidin kolme päivää taukoa ja siitä huolimatta tästä tuli elämäni kamalin lenkki.
Olisi mukava juoksennella tuolla, mutta luulenpa, että tämäkin harrastus kohtapuoliin loppuu, kun hajoaa pää siihen, ettei voi vetää kunnolla ja joka lenkki on taistelua samaa asiaa vastaan. Ilmoittautukaa, kohtalotoverit, ja kertokaa mikä tähän auttaa?
Kerrotaan nyt aluksi sen verran, että innostuin tossa kuukausi sitten juoksentelemaan jonkin verran, kun hajosin lopullisesti paskaan kuntooni. Kolmesta neljään kertaan viikossa olen käynyt lenkillä ja nyt ollaan päästy siihen pisteeseen, että hapenottokyky ei ole enää se rajoittava tekijä. Nyt tuntuu keuhkojen puolesta siltä, että voisin juosta miten pitkään vain. Hyvä homma. Mutta, mutta, nyt menoa rajoittaa jalat ja tarkemmin sanottuna säärien etuosa. Älkääkä vielä nostako kättä pystyyn ja huutako, että jätkällä on penikat. Ei ole. Tämä on koko ikäni vaivannut ongelma jonka luulen johtuvan säären etumaisen lihasaition ahtaumasta. Joillakin painavilla kengillä kävellessä sääret vetää kamalaan pumppiin, mutta lenkkareilla ei tätä tapahdu. Juostessa on taas eri juttu, kun rasitus on kovempaa. Lenkit onkin taistelua säären kipua vastaan. Nyt kun hapenottokyky on parantunut, vauhti kovenee ja se saa aikaan sen, että sääret tulee esteeksi.
Juuri äsken kestin 3 kilometriä ja oli pakko lopettaa ja lähteä lampsimaan kotia kohti. Onneksi en lähtenyt kauaksi, vaan kiersin läheistä pururataa. Kipu oli tällä kertaa niin kova, että oli pakko lopettaa. Tällaista ei ole ennen tapahtunut. On ollut kipua, mutta ei näin pahaa. Kävely kotia kohti oli aika kamala paikka, kun ei voinut kävellä normaalisti, vaan hitaasti löntystellen jollain ihan ihme tekniikalla ja siitä taas seurasi se, että sain 400 metrin kotimatkan aikana pohkeetkin ihan kamalaan juntturaan. Mietin, että millä vitulla pärjään kotiin asti, kun hammasta purren väkisin etenin. Olen ajatellut levon auttavan ja nytkin pidin kolme päivää taukoa ja siitä huolimatta tästä tuli elämäni kamalin lenkki.
Olisi mukava juoksennella tuolla, mutta luulenpa, että tämäkin harrastus kohtapuoliin loppuu, kun hajoaa pää siihen, ettei voi vetää kunnolla ja joka lenkki on taistelua samaa asiaa vastaan. Ilmoittautukaa, kohtalotoverit, ja kertokaa mikä tähän auttaa?
