Gillyanne, taisi olla tuossa YLEn uutisessa juuri samasta tutkimuksesta kyse tai ainakin varsin samanlaisesta.
Pointti siinä on se, etteivät nopeat hiilarit lähes koko ajan ja suurina määrinä syötynä aiheuta pelkästään vakavia fyysisiä ongelmia, vaan myös henkisiä.
Mitä tulee odottavaan äitiin, niin on myös tutkittu hollantilaisia, keiden äiti oli raskaana toisen maailmansodan aikana, kun Hollannissa oli monilla nälänhätä joitakin aikoja. Näiden äitien lapset ovat huomattavasti helpommin lihovia kuin muu väestö, ilmeisesti siksi, koska äitinsä joutuivat odotusaikana tulemaan liian vähällä ruoalla (ja tod.näk. myös heikkolaatuisella ruoalla) toimeen. Tällöin on jo sikiövaiheessa ollut tehokas kalorien varastoiminen ja säästäminen sekä säästöliekki päällä. Tuntuisi varsin loogiselta muutenkin, että odottavan äidin syömisillä on sikiöön vaikutusta.
Paljon mainostamassani Liikkujan ravitsemus kirjassa oli odottavien äitienkin ruokavaliosta ja kalorintarpeesta juttua. Muistaakseni siinä sanottiin, että odottavana olisi hyvä syödä noin 300-400kcal/vrk enemmän, kuin muuten ja imettävänä jopa 500kcal/vrk enemmän kuin muuten. Tuskin on järkeä silti mässäillä koko ajan karkkien, limun ja sipsien kanssa, syö vaan tavallista ruokaa enemmän.
H0hh00, tuleepa muuten tähän liittyen mieleen eräs talviaamu eräässä itäsuomalaisessa lukiossa kello kahdeksan. Kyseessä oli 17-v lukion toisen vuoden oppilaita, neljän ryhmä tekemässä ryhmätyötä, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Molemman sukupuolen parivaljakoilla oli samanlainen jakauma tarkkaavaisuuden ja keskittymiskyvyn suhteen: toinen oli flegmaattinen, kalpeahko, makaili pulpettiin, ei jaksanut, kun taas toisella oli väriä naamalla, valpas katse ja keskittyivät tehtävään. Mikä oli erona? Ensin mainitut olivat syöneet kunnon aamupalan, jälkimmäiset eivät mitään tai enintään kahvikupillisen imaisseet.
Sori