Runo Thread

Veitseni illalla teroitan,
Kaikkia ulkona pelotan. :D
Kävelen pimeillä kujilla,
Kolkuttelen pääsiäis munilla. :D

Veitseni sieluusi iskeytyy,
Vereen ja lihaan se tahriutuu. :D
Kuolema kiiruhtaa luoksesi,
Kaiken se tekee vuoksesi.

Piikilangalla kurkkusi viillän,
Siihen tuomitun viivan mä piirrän.
Veresi maistuu niin helvetin hyvälle,
Että alan päästä nyt jyvälle,
...Siitä miksi Psychoja on. :D

jee jee, alan innostua tästä! Kohta teitä vituttaa joka aamu kun luette uuden runoni... :evil:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Syksy saapuu taas, kesä taakse on jäänyt.
Illat pimenee vaan, vähiin päivä on käynyt.
Kohta puutkin sen näyttää, tulevan syksyn
asua aatamin käyttää, paitsi kuuset ja männyt.
 
Tapaaminen

Usein tunnen unen syvetessä
niinkuin luokses tajuaisin tien.
Herään rauhan aalto sydämessä,
kirkas, jonka päivän kipuun vien.
Kuvat kalleimmat voi vielä piillä
tajunnassa, jota huuhdon niillä.

Taikka yöllä värähtäen herään,
tietäen: nyt mua katselet.
Kaiken voiman povestani kerään
nähdäkseni silmäs suloiset.
Uni palaa, vaan sen syvyyksissä
kuulen äänes voiton kyynelissä.

Tuskan tulisen tuo kuolon kalpa
silpoessaan kaikki siteet maan.
Sentään erottamaan liian halpa
on se sydämiä toisistaan.
Yli Yön ja Tajuttoman nielun
kirkas kuuluu kutsu armaan sielun.

(Saima Harmaja, 1913-1937)
 
Isopaha : Pakkotoisto

kidutuskammiossa raikuva pieraisu
ongelmarikas kun on pyyhkimättä
Skeletor hitaasti mutta ovelasti juo
avonainen näkymätön sinne mihin aurinko ei paista
sontagolemi keittää pontikkaa,
vartin yli kahdeksan Merirosvolla...

kun suu on täynnä viemärivettä
huijaten synkkään luolaan
häijy nauru syksyllä navetassa; aika rivo, apokalyptinen hyvä tarjous

kuminen Paroni !



www.runokone.com
 
Maailmasi on
mustavalkoinen
usein musta,
harvoin valkoinen
Ihmisiä mielestäsi
on vain kolmenlaisia
hyviä, pahoja
ja hyvinpahoja.
 
Muutama nopea tuotos:

Äiti
Näin vanhana sun kohtuus vajoan takaisin.
Älä ole vihainen niin paljon, liikaa rakastin.
Yritin tavoitella taivasta ja lentää korkealla, mut olen lapsi syvyyden.
Nyt vain Keuhkoissani tunnen suudelman. Tunnen sun hyvyyden
Laula kuuroutuneelle laulusi. Ota sokeaksi tullut syliisi.
Äiti hukuta minut sinuun, pue mun päälle lämmin vilttisi.
Minä kuolin päällä maan, rakkauden kuolemaan.
Nyt minä rakas äitini, jälleen elää saan.
Tulin takaisin.
Olet äitini meri.

Aika
On aika tuonut.
On aika vienyt.
On aika löytänyt sinut.
On aika kadottanut minut.
On aika tullut.
On aika mennyt.
Aikaa ei enää.
Ei enää aikaa.
Minä nukun ajassa.
Minä olin aika.

Me
Mä huudan kun sä kuiskaat.
Kun kuiskaan niin sä huudat.
Jos tuntuu pahalta me huudetaan.
Ja ilosta me huudetaan taas uudestaan.
 
Tommosen mä joskus kirjoitin:

David ja natumaksimi

"Kynäniska puuhelmipoika, säbäjätkä melkoinen. Treenasi salilla vuoden ja toisen, melkein itse iäisyyden.
Aina teki Davidtreenin, paljon hauista hapetti. Ei kasvanut patti pikkupeelon, vaikka oli treeneissä tiukka setti.
Ihmetteli kynäniska, pohti tovin jos toisenkin. Miksi ei mulla tulos nouse, kuten parhaan kaverin.
Sitten pamahti johtopäätös, kipinät nupissa lenteli. Asiahan on aivan selvä, on vastassa natumaksimi.
Kynäniska panosti kunnon kuuriin, thaikkuihin vahvoihin ja suuriin. Nappasi napin, napsi toisen, rouskutti koko kuurin aikamoisen.
Jo parani peelolla penkkitulos, hauis pinkeänä pullotti. Piti päällänsä slim-paitaa, baarissa habaa esitteli.
Loppui kuuri thaikkujen, oli aika palauttavien. Ei löytynyt nolvaa, ei hösseliä. Ei ainoatakaan antiestrogeeniä.
Sai David sitten gynot suuret, rintalihakseen kasvoi maitojuuret. Nykyään painaa pitkää päivää, TYKSissä keskosia imettää."
 
Noniin, ja taas mennään... :(

Raejuusto sanoi:
PS. Voisiko nuo suomiräppi-punttis-runot jättää johonkin muualle? Suorastaan vituttaa lukea noita.
 
Ei taida edes olla runo tämä, ennemminkin biisi, mutta kun ei osaa säveltää niin siinä sitä ollaan. Biisirunosta tulee runobiisi tjsp. Muutenkin hyvä nostaa tätä ketjua, pari hyvääkin luettavaa täällä.





Choir of twisted dreams



"What is it with this world, that no one can escape
It makes everyone so cold, covers in dark cape
Is the cup of mercy empty, or was it ever full
Is there any pity, or is it the thougt of a fool

Into the core, eyes in the flashlight tigers sight
So deep it makes me sore, no resolve other than a fight
Piercing into hollowness, dropping to the loneliness
Blue lips that I want to kiss, sown in the misery of bliss

Yesterday she had the smile of a nymph and those innocent eyes
yesterday she had the mind of a maid and the virtues of a lady
Now something in her soul feeds her lies
somethings ripping through her head and making her so shady

Into the core, eyes in the limelight tequila bite
So deep it makes me sore, no resolve other than a flight
Falling for the merciless, laughing at the hopelesness
Crimson lips that I need to smite, voice in me head yelling its allright.

Heart of a mammoth and the messenger so pale
All his ships are doing is passing by
Grieving the course of time destined to fail
Watching at the ships he can only ask why

Into the core, eyes in the blue light amphetamine mind
So deep it makes me sore, he must´ve stabbed himself blind
Piercing into hollowness, dropping to the loneliness
Red lips I want to caress, with sleep they will me bless."
 
RRKalle sanoi:
"What is it with this world, that no one can escape
It makes everyone so cold, covers in dark cape
Is the cup of mercy empty, or was it ever full
Is there any pity, or is it the thougt of a fool
...

Tämän pätkän hyräilin mielessäni jostain syystä Megadethin Holy warsin sävelellä.
Jos nuo on ihan sun omasta kynästä niin:worship: ja :thumbs:
Ei muuta kuin riffejä tapailemaan, sattumalta on syntynyt helmiäkin. Ja muistathan sanonnan apinoista, kirjoituskoneista ja Shakespearen tuotannosta...
 
Mistäköhän päin nettiä alkaisi ettimään, jos tahtoisi opetella nuotteja ja sävellystä. Mä olen aika nopea oppimaan yleens, mutta vitumaista tällasia on yksikseen opetella. Kaveri ketä opettais työskentelee nykyään reppuhommissa niin pitänee ihan omatoimisesti alkaa ettimään jotain.

Kirjottelen tällasia muutaman kerran vuodessa, mutta poistan kanssa kun ei niillä usein ole mitään tekoa. Eilen illalla ton väsäsin ja ajattelin että saatanaako mä näitä turhaan kirjottelen. Opettelen ne sävelhommat ja katon jos joku joskus suostuis soittamaan jotain näitä biisejä.
 
Aluksi voit hankkia jonkun yksinkertaisen musanteko-ohjelman, ei biisejä ole pakko heti alkuun tehdä oikeilla soittimilla. Äläkä perkele hävitä pois jos saat tehtyä tollasia sanoituksia.
Itse kirjoittelin joskus aikoinaan biisien sanoja, mutta kun soittotaidot ja -innostus ei riitäneet, niin nakkelin raapustukset roskiin.. Musikaalisemmat kaverini kuulivat asiasta ja hyppäsivät kattoon. Kuulemma ei sanoituksia pidä IKINÄ heittää pois, säästää myöhemmäksi, editoi vaikka vuosien saatossa jne.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä kunnon runot ovat avartavaa luettavaa. Tässä jotain mistä karskeinkin karju voi diggata, sotaruno:

Maktoob

A shell surprised our post one day
And killed a comrade at my side.
My heart was sick to see the way
He suffered as he died.

I dug about the place he fell,
And found, no bigger than my thumb,
A fragment of the splintered shell
In warm aluminum.

I melted it, and made a mould,
And poured it in the opening,
And worked it, when the cast was cold,
Into a shapely ring.

And when my ring was smooth and bright,
Holding it on a rounded stick,
For seal, I bade a Turco write
Maktoob in Arabic.

Maktoob! "'Tis written!" . . . So they think,
These children of the desert, who
From its immense expanses drink
Some of its grandeur too.

Within the book of Destiny,
Whose leaves are time, whose cover, space,
The day when you shall cease to be,
The hour, the mode, the place,

Are marked, they say; and you shall not
By taking thought or using wit
Alter that certain fate one jot,
Postpone or conjure it.

Learn to drive fear, then, from your heart.
If you must perish, know, O man,
'Tis an inevitable part
Of the predestined plan.

And, seeing that through the ebon door
Once only you may pass, and meet
Of those that have gone through before
The mighty, the elite -- ---

Guard that not bowed nor blanched with fear
You enter, but serene, erect,
As you would wish most to appear
To those you most respect.

So die as though your funeral
Ushered you through the doors that led
Into a stately banquet hall
Where heroes banqueted;

And it shall all depend therein
Whether you come as slave or lord,
If they acclaim you as their kin
Or spurn you from their board.

So, when the order comes: "Attack!"
And the assaulting wave deploys,
And the heart trembles to look back
On life and all its joys;

Or in a ditch that they seem near
To find, and round your shallow trough
Drop the big shells that you can hear
Coming a half mile off;

When, not to hear, some try to talk,
And some to clean their guns, or sing,
And some dig deeper in the chalk -- -
I look upon my ring:

And nerves relax that were most tense,
And Death comes whistling down unheard,
As I consider all the sense
Held in that mystic word.

And it brings, quieting like balm
My heart whose flutterings have ceased,
The resignation and the calm
And wisdom of the East.


Alan Seeger (1888-1916)
 
Laitanpa tännekin Vip-puolelle jo postaamani Bukowskin runon. Tätäkin voi digata kovatkin jätkät.




BEER - Charles Bukowski

I don't know how many bottles of beer
I have consumed while waiting for things
to get better
I dont know how much wine and whisky
and beer
mostly beer
I have consumed after
splits with women-
waiting for the phone to ring
waiting for the sound of footsteps,
and the phone to ring
waiting for the sounds of footsteps,
and the phone never rings
until much later
and the footsteps never arrive
until much later
when my stomach is coming up
out of my mouth
they arrive as fresh as spring flowers:
"what the hell have you done to yourself?
it will be 3 days before you can fuck me!"

the female is durable
she lives seven and one half years longer
than the male, and she drinks very little beer
because she knows its bad for the figure.

while we are going mad
they are out
dancing and laughing
with horny cowboys.

well, there's beer
sacks and sacks of empty beer bottles
and when you pick one up
the bottles fall through the wet bottom
of the paper sack
rolling
clanking
spilling gray wet ash
and stale beer,
or the sacks fall over at 4 a.m.
in the morning
making the only sound in your life.

beer
rivers and seas of beer
the radio singing love songs
as the phone remains silent
and the walls stand
straight up and down
and beer is all there is.
 
Bukowski on jees! Mutta tässä suomalaista. Lauri Viitaa.

Moraali

Siisti täytyy aina olla
sanoi kissa hietikolla
raapi päälle tarpeenteon
pienen sievän santakeon.


----

Muistot

Jos tärvellä tahdot sä iltojes huvin
niin lastaile pöytäsi ystävänkuvin
ja kiinnitä muistosi puuvillapaulaan
ja hirtä ne huoneesi seinälle naulaan.
 
Tässä ystäväni kirjoittama runo, kaunis

The Church

Down the alley
this bloke´s so nice
I could eat him alive
Hey am I giving my heart away
again
-am I addicted to heartache
and a few tears cried

Down the alley we´d walk
not quite hand in hand
still coming to it, sooner or later
and the only thing that
I´d recall later
would be the old catholic
church.

L.P. August 92
 
I see tears in her eyes, I ask her why,
she broke my heart and pushed me away.

My heart turns black, wounded heart,
will one come and fix it again.

I see no future, in my mind,
will one come and guide me home.

Lost little boy, where is the road,
will one come and guide me home.
Lost little boy, where is the road,
will one come and guide me home.
 
Tämän hetkiset tuntoni:

Istun ääressä näytön ja Pakkiksen,
varmaan kohta tauko - aika aamukakkisen.
Töitäkin olisi, vieressä paperipino,
ei niitä kohtaan juuri nyt ole himo,
ajatukset heittää päässä lenkkiä,
lähtisköhän illalla tekemään penkkiä?
Mikähän siinä kun ei aikaan saa,
exelitaulukkokin odottaa,
huutaa minulle: naputa, naputa,
v**tu, aina jotain prosentteja,
mutta pakko kai se on, siitä palkkani saan,
kun tuotannon seuranta pitää kutiaan,
kehittääkin pitäisi, mutta milläpä kauhalla,
kun aivoja aikanaan jaettiin lusikalla?
Viisaampi kai on, suljen netin,
lomakekansion eteeni etin,
selailen hieman, alkaa ramaista,
niinhän tuo kolottaa kahvihammasta,
jos pelastus vaikka kahvissa piilis,
kupposen kanssa olis oikea fiilis.
Lopettelen runon, patoan ajatukseni virran,
muitakin "runoilijoita" ajatuksiaan kirjoittamaan kannustan.
 
Tässä on taas pätkä jotain biisiä/runoa



Shattered, shards of truth floating in the air
Poisoned, broken dreams that no one cares
Pummeled, tears of rage spreading on the floor
Withered, is the beauty that made eyes sore

Weaken, the root of sanity
Abused, is the mind so frail
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom