Siitä lähtien kun kehonrakennuksen medikalisoituminen otti lajista väkevän niskaotteen, koko homma on alkanut näyttäytyä visuaalisestikin jokseenkin nyrjähtäneeltä. Männä viikolla äkkäsin aika hyvin sopivan rinnastuksen tsekkaillessani Oscar-gaalaa. Juhlayleisön joukossa oli myös nähtävissä hillitöntä kemikaalien käyttöä, jolla suorastaan epätoivon vimmalla pyrittiin muokkaamaan ihmiskehoa sen näköiseksi kuin mitä se ei ilman niitä suostuisi vääntäytymään. Lopputulos oli mielestäni järjestään irvokas ja vailla arvokkuuden häivääkään. Turha manita esimerkkejä. Milloin tämä bodauksen medikalisoituminen sitten meni sortittomuuksiin, en tiedä, mutta se mitä tänäpänä joutuu omilla silmillään todistamaan kasvuhormoonien, insuliinien ja öljypumppauksien tuloksena kehonrakennuslavoilla, ei näytä juurikaan sen ihqummalta kuin botoxilla ja kauneusleikkauksilla kiristelty vanhan tähtinäyttelijän lärvi. No, jokainen kulkee omaa juntuansa ja eipä se minulle kuulu, mutta omaan mielipiteeseeni minulla on oikeus.