Kesäkuun alusta asti ollaan oltu matkalla ja toivottavasti tämä ei pääty koskaan...
No ehkä joskus se miljoonatalo jonnekin meren rannalle.
Hieman amerikan matkaajille mun jenkkireissusta:
Alotin New Yorkista pari viikkoa, jossa oli mielettömän hienoa. Tapasin Manhattanilla yhessä musaliikkeessä mukavan tyypin, jonka kämpille sitten muutamana iltana tuli mentyä pämppäämään. Tämä Scott näytti sitten semmosia paikkoja Manhattanilla, missä ei tulis turistina käytyä. Ostin myös semmosen 7 päivän passin, jolla pystyi kiertelemään kaikki perusnähtävyydet. Empire State Buildingissa kävin päivällä ja yöllä. Suosittelen. Olihan siellä kaikkee. 63rd streetin YMCA on aika edullinen hostelli, joka on lähellä kaikkea. Kaikennäköstä tuli isossa omenassa tehtyä ja ehkä yksi mieleenpainuvimmista oli eka metroreissuni Bronxiin. Siitä sitten enempää...
No matka jatkui ilman sen suurempia suunnitelmia bussilla Bostoniin. Boston on ihan jees paikka ja suosittelen esimerkiksi JFK-museota. Museoita kiertelin jenkeissä paljon ja useat ovat ihan jees ja jotkut taas pienoisia pettymyksiä. HI-hostelli Berkleen vieressä oli jees ja kävelymatkan päässä keskustasta. Irkkumeininkiä jne. aika paljon. Siellä on se joku torin tapainen, jossa on kaikkee hässäkkää ja se Bostonin vanha osa on hieno. Hostellista järjestettiin pubireissuja, eli tuli melkein joka ilta käytyä jossain. Ja kuten joka paikassa: tutustuin mukaviin ihmisiin.
Bostonista menin Montrealiin, joka on myös hiton hieno mesta. Botanical Garden on yks parhaimmista mitä on ja varsinkin kiinalaiseen puutarhaan jäin hengailemaan tuntikausiksi. Sijaitsee siinä olympiakylän vieressä. Formulakisat oli juuri ollut ennenkuin saavuin Montrealiin, mutta kävin kävelemässä radan ympäri. Hieno saari, jossa pikku järvi jossa voi käydä uimassa. Yövyin hyvässä hostellissa joka oli nimeltään Le Plateau. Siinä vieressä oli kirjastokin, jossa voi käydä ilmaiseksi netissä. Old Montral on näkemisen arvoinen paikka ja jos jäkis kiinnostaa, niin voi käydä vaikka Canadiensien fanikaupassa siinä aivan keskustassa hallin kupeessa.
Montrealista jatkoin junalla muutaman kommeluksen jälkeen Niagaran putouksille, eli ensin Buffaloon hostelliin. Juna-asemalla jaoin taksin samaan hostelliin suuntautuvien kahden japanilaistytön kanssa. Niagaran putoukset ovat näky, jota ei kannata missata. Ja varsinkin Kanadan puolelta. (Passi mukaan) Siellä alhaalla kävin ottamassa semmosen pikku laiva-ajelun, jonka aikan sai sitten kastua mukavasti. Kiva mesta.
Niagaran putoukset oli äkkiä nähty ja jatkoin sitten Chicagoon. Chicago oli pienoinen pettymys, tai sitten olin hemmetin väsynyt. Oli todella kuuma ja kaupunki tuntui olevan kuin suuren saastepilven alla. Sears Towerissa ja John Hancock towerissa tuli käytyä ja livemusaa oli kiitettävästi. Hostellin jääkaapista pöllittiin kaikki mun ruoat ja tuo olikin oikeastaan ainoa negatiivinen puoli koko reissun aikana, eli ei valittamista. :kippis1:
Tapasin aiemmin Bostonissa ollessani yhden englantilaisen kaverin, jonka kanssa teimmen suunnitelma, että tapaamme heinäkuun 1. päivä Washingtonissa. No otin junan Chicagosta Washingtoniin. Tais kestää joku 20 tuntia muistaakseni matka. Washington oli hieno mesta. Meidän piti tavata keskustan hostellissa, jossa tapasimmekin, mutta emme voineet jäädä hostelliin koska siellä oli sattunut vesivahinko. Saimme motellihuoneen Arlingtonista ja vitutus oli suuri, kun meidät heitettiin jonnekin suburbiin. No emme lannistuneet. Seuraavana aamuna lähdimme aikaisin motellista taksilla Washingtonin juna-asemalla, josta otimme junan Philadelphiaan. Saavuimme itse pelipaikalle eli LIVE8-konserttiin. Olimme olevinamme ovelia ja saavuimme paikalle 5-tuntia etuajassa. 500000 muutakin ihmistä oli ajatellut samoin. Hehehhe! :D No puikkelehdimme ihmismassan läpi lähemmäksi lavaa ja pääsimmekin näköetäisyydelle. Koskaan en ole nähnyt ihmisiä niin paljoa samassa paikassa. Miljoona ihmistä arvioitten mukaan oli katsomassa konserttia. No oli sekin kokemus ja saa kertoa, että on käynyt. Ihmisiä liikaa mun makuun.
Illalla takaisn Washingtoniin ja 4th of July Washingtonissa. Ilotulitukset sun muut olivat mieleenpainuvia. Käytiin vielä museoissa ja esim. Arlingtonin hautausmaalla katsomassa JFK:n hautaa ja Iwo Jima muistomerkkiä. Käytiin myös Pentagonin nurkilla kuikuilemassa. Kaikki perusmättö valkoisine taloineen tuli kans katottua ja myös Manaaja-elokuvan portaat jne.
Washingtonista ajattelin lähteä Miamiin, mutta kaikki junat oli täynnä. Otin siis summanmutikassa Chicagon junan, mutta matkan varrella ajattelin jäädä Clevelandiin ja katsastaa Rock'n Roll Hall Of Famen. 12 junamatka ja orastava vatsakipu. Kello oli 3am saavuttuani Clevelandiin. Ei tietoa yöpaikasta tms. Soitin taksin lähimpään sairaalaan ja ajattelin että käytän matkavakuutusta ja esitän kipeetä, jotta pääsen yöksi. Nokkelaa...? Not...!!! Jouduin täyttämään kaavakkeita ja multa otettiin kaikenmaailman verikokeet ja suoneen pistettiin jotain särkylääkkeitä, en tiedä mitä. Juotettiin litrakaupalla jotain valkosta mömmöä. Kuskattiin ympäri sairaalaa röntgeneihin jne. Joku lääkäri kävi ja sanoi: "täytyy nyt katsoa olisiko tässä jotain leikkauksen tarvetta". Vittu!!! Pelkäsin, että kohta ne nukuttaa mut ja herään ilman toista jalkaa. Laskuttavat sitten miljoonia Suomeen. No painajaismaisen yön jälkeen lähes repisin itseni kaavuista irti ja konttasin epätodellisin fiiliksin ulos sairaalasta. En tiennyt yhtään missä olin. No otin bussin jonnekin ja pääsinkin keskustaan. Kävin kattoo museot sun muuta. Opin että jenkeissä en mene sairaalaan ennen kuin vaikka toinen silma roikkuu rinnuksilla. Huih!!!
Clevelandista Chicagon kautta Memphisiin, jossa olin myös aika pihalla. Otin taksin jonnekin ja taksikuski kuskasi 30 dollarin edestä etelä-Memphisiin ja motellin pihaan. Huone oli ok. Ikkunasta katselin neonvaloja ja meininkiä. Huorat kävelivät kaduilla ja naapurissa oli paikka nimeltä Showgirls. Tämähän on kuin elokuvissa. Onneksi minuun otti yhteyttä yksi nettituttu Jim, joka kävi minut seuraavana päivänä noutamassa. Sain nähdä Sun studion, Bielestreetin, Gracelandin jne. Hauskaa oli. Livemusaa tuli käytyä kuuntelemassa ja syödä sain vaikka mitä. Liian rasvaista tosin.
Sain pummattua autokyydin Memphisistä Nashvilleen Kenin ja Pegin kyydillä. Nashvillessä oli aivan mahtavaa ja tutustuin moniin ihmisiin. Olin siellä soittamassa yksillä festareilla, mutta ei siitä sen enempää.
!
Nashvillestä takaisin Memphisiin, jossa sain yöpyä Jimin luona. Mukavaa fiilistelyä ja hiton mukavia ihmisiä.
Ajattelin jatkaa matkaa New Orleansiin. Missasin juuri 6:30 aamujunan ja olin sitten aivan pihalla, koska Jim oli lähteny minut heitettyään Oklahomaan. No sain monen kiemuran kautta yöpymispaikan baptistikirkosta, jossa yövyin naisten vessan edessä olevalla sohvalla. Sain luettua päätökseen sinä iltana Jostein G:n Sophies Worldin. Kirjan olin saanut aiemmin Bostonissa samaiselta Johnilta, jonka kanssa olin Wahingtonissa ja Philadelphiassa. Tämä yö oli myrskyinen ja aika ihmeellinen yö. Mietiskelin omia kommelluksiani ja tapaamiani ihmisiä junissa, busseissa, hostelleissa jne. Olin kokenut paljon ja oppinut elämästä jotain uutta.
Seuraavana aamuna aikainen herätys ja nyt en myöhästynyt junasta. Jatkoin läpi Mississippin kohti New Orleansia. New Orleans on (oli) todella hieno kaupunki. Kävin yhdellä todella hienolla hautausmaalla. Olin ainoa ihminen koko isolla alueella. Ihmeellinen tunne. Mietiskelin kuolemaa jne. Ja sitten takaisin ihmisten joukkoon. Bourbon streetillä soi livemusa joka nurkassa. Kusi haisi myös. Yök!!! Joku vanha musta katumuusikko soitti kitaraa ja aloin kuvaamaan häntä. Äijä lopetti ja alkoi anomaan almuja. No annoin miehelle dollarin ja sanoin, että It's a long way to the top if you wanna Rock'n Roll.
New Orleansin Street Carit ja museot olivat jees.
Viimeinen etappi kohti New Yorkkia. 1400 mailia junalla yhteen pötköön. n.24 tuntia kesti junamatka kaikkien kommelluksien jälkeen. Siinä puutuu perse kovemmaltakin jätkältä. No multa ei pahemmin. Tulihan kilometerejä parin kuukauden aikana noin 10000km. New Yorkissa ollessani sain kuulla, että Lontoossa oli ollut terroristi-iskuja. Madison Square Gardenin juna-asemalla oli sitten rynkkyjen kanssa aika joukko sotilaita ja sain minäkin kitaralaukun kera epäileviä katseita.
Vitutti lentää takasin Suomeen, mutta onneksi vain vähäksi aikaa, koska seikkailu jatkuu nyt täällä kengurumantereella esim. laskuvarjolla hypäten jne. Ainoo vitutus on se, että permanent visaa ei ole mihinkään maahan vielä ja en halua suomeen... nyyh!!!
Kiertelin siis lähinnä itärannikkoa ja hieman keskemmältä. Netti oli suuri apu, koska mulla ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmia. Varailin välillä jostain hostellin tms. Saatoin päättää päivää ennen, mihin lähden. Mulla oli Montrealista lähtien Rail Pass, jolla sain matkustaa ympäri ämpäri. Maksoi joku 450$ Hostelleissa on paljon esitteitä ja muilta voi kysyä must-paikoista. Hiton mukava reissu ja varsinkin kun yksin matkustin. Opin itsestäni paljon ja samalla myös opin tulemaan toimeen ja selviytymään eri tilanteista. Välillä meinas (muttei tullut) tulla äitiä ikävä. Joskus olin aika pihalla kuten esim. Chicagossa, kun en tiennyt yhtään mitä tekis tai minne menisin. Saavuin vain junalla paikan päälle. Loppujen lopuksi asiat kuitenkin ratkesivat ilman mullistavia ongelmia. Aika kallis maa on jenkkiläkin, mutta jossei ryyppää joka ilta niin pärjää aika kivalla budjetilla. Mulla ois tuttuja esim. Coloradossa jne. joita pitäis mennä katsomaan. Vielä on siis amerikastakin paljon näkemättä.
Jos matkustat jenkkeihin, niin suosittelen tutustumaan oman alan ihmisiin. Paikallisiin ihmisiin. Ei ne kaikki ole semmosia tekopyhiä. Reppureissaaminen kannattaa aina! :thumbs:
