AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 519
Vastikään oli juttua UFC:n rankingsysteemin huonoudesta. Mutta miten rankingit sitten pitäisi tehdä? Olettaen nyt että rankkaus ylipäätään halutaan tehdä, kaikille toimijoillehan se ei ole mitenkään tarpeellista ja esim. Cagen olisi aivan turhaa tehdä omaa rankingiaan. Tein itse Suomen Potkunyrkkeilyliiton rankingeja lähes kymmenen vuotta, jolloin tuli mietittyä asiaa suunnalta jos toiseltakin ja jokaisesta rankkauksesta oli joku sitä mieltä, että se tai tämä ottelija on väärin sijoitettu - etenkin jos oman seurani ottelija sattui menemään edelle.
Pisterankingien hyvä puoli on tasapuolisuus: niistä ei kukaan voi sanoa, että jotakuta olisi suosittu. Niissä on kuitenkin tiettyjä ongelmia. Parhaiten ne toimivat lajeissa, joissa otellaan paljon ja kaikki kilpailevat saman järjestelmän alla. Olympiakamppailulajit ovat yleensä tällaisia. Perusongelmana näissä on ranking-pisteiden vanheneminen. Jos ne eivät vanhene, pitkään otelleet pysyvät kärkisijoilla tuloksista huolimatta. Esim. Suomen Muaythai-liiton rankingissa ei pääse jonkun paljon enemmän otelleen ohi, vaikka löisi tämän levyksi matsissa ensimmäiseen erään.
Usein systeemi toimii niin, että esim. vuoden jälkeen pisteet puolittuvat ja kahden vuoden jälkeen nollautuvat. Potkunyrkkeilyn maailmanliiton WAKO:n lista toimii näin. Mutta mikä on "oikea" skaala pisteiden vanhentumiselle? Lista muuttuu heti aivan eri näköiseksi, jos pisteet puolittuvat 6 kk jälkeen ja vanhenevat vuodessa. Kumpi on se oikea?
Sitten on Boxrecin ja Fight Matrixin systeemi, missä pisteet määräytyvät voitettujen vastustajien pisteytyksen mukaan tietyllä kaavalla. Tämä on systeemeistä ehkä paras, mutta edellyttää sitä, että siinä ovat mukana maailman kaikki ottelijat, eikä systeemin ulkopuolisia matseja ole. Lisäksi siinäkin pitää pisteiden vanhentua jollain tavalla.
Nämä systeemit toimivat yleensä hyvin silloin, kun ero on melko suuri ja ovat parhaimmillaan "keskitason" ottelijoiden vertailussa, kun toinen on ranking #50 ja toinen #150. Sitten jos erot ovat absoluuttisesti pienempiä - #50 vs #52 tai #5 vs #7 - ne saattavat antaa hyvinkin kummallisen kuvan voimasuhteista riippuen satunnaistekijöistä, kuten kenen kanssa kukin on vastikään otellut. Pisterankingin on myös vaikea ottaa järkevästi huomioon tappioita, jotka johtuvat vaikka vekistä, joka on saatu selvässä johtoasemassa tai vastaavia erikoistapauksia. Mitä harvemmin lajissa kilpaillaan, sitä enemmän tällaiset vaikuttavat.
Sitten on ne "musta tuntuu" -rankingit, joissa joku henkilö tai ryhmä vain laittaa oman asiantuntija-arvionsa perusteella ottelijat järjestykseen. Tässä olisi tietysti hyvä, että rankkaaja ensinnäkin oikeasti ymmärtäisi lajista jotain ja toiseksi seuraisi sitä niin, että on kartalla ottelijoiden esityksistä. Tässä systeemissä ei siksi voida rankata kovin suurta määrää ottelijoita per sarja.
Näissä järjestelmissä olisi mielestäni hyvä, jos niistä julkaistaisiin rankkausperusteet, millä ottelijat on haluttu laittaa järjestykseen. Onko kyseessä rankkaajan arvio, kuka voittaisi kenetkin vai onko pyritty palkitsemaan tietyistä esim. turnausvoitoista ja laskemaan kellä on niitä eniten vai jotain muuta? Muuten on hyvin vaikea sanoa, onko samaa vai eri mieltä rankkaajan kanssa.
Miten siis rankkauksen olisi paras toimia missäkin lajissa?
Pisterankingien hyvä puoli on tasapuolisuus: niistä ei kukaan voi sanoa, että jotakuta olisi suosittu. Niissä on kuitenkin tiettyjä ongelmia. Parhaiten ne toimivat lajeissa, joissa otellaan paljon ja kaikki kilpailevat saman järjestelmän alla. Olympiakamppailulajit ovat yleensä tällaisia. Perusongelmana näissä on ranking-pisteiden vanheneminen. Jos ne eivät vanhene, pitkään otelleet pysyvät kärkisijoilla tuloksista huolimatta. Esim. Suomen Muaythai-liiton rankingissa ei pääse jonkun paljon enemmän otelleen ohi, vaikka löisi tämän levyksi matsissa ensimmäiseen erään.
Usein systeemi toimii niin, että esim. vuoden jälkeen pisteet puolittuvat ja kahden vuoden jälkeen nollautuvat. Potkunyrkkeilyn maailmanliiton WAKO:n lista toimii näin. Mutta mikä on "oikea" skaala pisteiden vanhentumiselle? Lista muuttuu heti aivan eri näköiseksi, jos pisteet puolittuvat 6 kk jälkeen ja vanhenevat vuodessa. Kumpi on se oikea?
Sitten on Boxrecin ja Fight Matrixin systeemi, missä pisteet määräytyvät voitettujen vastustajien pisteytyksen mukaan tietyllä kaavalla. Tämä on systeemeistä ehkä paras, mutta edellyttää sitä, että siinä ovat mukana maailman kaikki ottelijat, eikä systeemin ulkopuolisia matseja ole. Lisäksi siinäkin pitää pisteiden vanhentua jollain tavalla.
Nämä systeemit toimivat yleensä hyvin silloin, kun ero on melko suuri ja ovat parhaimmillaan "keskitason" ottelijoiden vertailussa, kun toinen on ranking #50 ja toinen #150. Sitten jos erot ovat absoluuttisesti pienempiä - #50 vs #52 tai #5 vs #7 - ne saattavat antaa hyvinkin kummallisen kuvan voimasuhteista riippuen satunnaistekijöistä, kuten kenen kanssa kukin on vastikään otellut. Pisterankingin on myös vaikea ottaa järkevästi huomioon tappioita, jotka johtuvat vaikka vekistä, joka on saatu selvässä johtoasemassa tai vastaavia erikoistapauksia. Mitä harvemmin lajissa kilpaillaan, sitä enemmän tällaiset vaikuttavat.
Sitten on ne "musta tuntuu" -rankingit, joissa joku henkilö tai ryhmä vain laittaa oman asiantuntija-arvionsa perusteella ottelijat järjestykseen. Tässä olisi tietysti hyvä, että rankkaaja ensinnäkin oikeasti ymmärtäisi lajista jotain ja toiseksi seuraisi sitä niin, että on kartalla ottelijoiden esityksistä. Tässä systeemissä ei siksi voida rankata kovin suurta määrää ottelijoita per sarja.
Näissä järjestelmissä olisi mielestäni hyvä, jos niistä julkaistaisiin rankkausperusteet, millä ottelijat on haluttu laittaa järjestykseen. Onko kyseessä rankkaajan arvio, kuka voittaisi kenetkin vai onko pyritty palkitsemaan tietyistä esim. turnausvoitoista ja laskemaan kellä on niitä eniten vai jotain muuta? Muuten on hyvin vaikea sanoa, onko samaa vai eri mieltä rankkaajan kanssa.
Miten siis rankkauksen olisi paras toimia missäkin lajissa?
