Olen joskus koittanut vetää kuntopainityylistä (krekoa ja vapaata) treeniä varttuneemmille miehille ja se ei niin kovin helppoa ole koska se perustuu niin paljon pystypainiin ja alasvienteihin, joita todella vaikea omaksua myöhemmällä iällä.
Lukkopainia ohjatessa olen huomannut sen, että sen lajin omaksuu jo vanhemmatkit vääntäjät, joilla ei välttämättä kokemusta painilajeista aiemmin. Se ei siis perustu niin paljon koordinaatioon ja ottelun pääpaino matto-oveluudessa. Se tekee sen harjoittelemisen myös mielenkiintoiseksi.
Painijat ovat tunnetusti pärjänneet maailmalla hyvin MMA kehissä mutta tuskin sillä on suurta merkitystä, että laji olisi jotenkin erinomainen muihin nähden vaan raaka totuus löytyy sieltä pitkästä nöyrästä harjoittelu ja kilpailutiestä, joka sen lajin kulttuuriin kuuluu.
Itsekin painin melkein joka viikonloppu jossain päin Suomea 10 vuotiaasta nappulasta lähtien. Se oli totista vääntöä kun SM-kisoissa voisi olla 40 ottelijaa sarjassa, joten pohjana varmasti parhaimmasta päästä muihin lajeihin siirtyessä.
Jenkithän on tehnyt tutkimuksia, että jalkoihin menot pitäisi oppia ennen 12 ikävuotta, jotta tekniikasta tulee niin nopea, että pärjäisi MM tason vapaapainijana. Siellä myös treenaataan esim. pelkkää jalkoihin menoa tunti kerrallaan vuoron perään vastustajan kanssa. (satoja toistoja) Ei mukavaa treeniä mutta varmasti palkitsevaa!
Mitä tulee muiden lajien vertailuun kovuuden puolesta niin se on mielestäni suoraan verrannollinen valmentajan vaatimaan ja urheilijan tekemään työhön, jota tehdään harjoituksissa. (Ei siis lajista kiinni) Tuskin Thainyrkkeilyäkään voitaisiin kovana lajina pitää jos harjoitustehoa laskettaisiin 50 prosentilla.
Helsingissä tieto/taitoa löytyy erinomaisesti ainakin GB-gymiltä mm. Junkkarin opastuksessa
Tosiaan tekniikka korvaa voimaa ja kuntoa, mutta tähän mennessä ilmeisesti ei sitä ole kertynyt koska jokainen treenikerran jälkeen teen kuolemaa :D
