AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 14 436
Tasokkaampia ammattilaisvoittoja on suomalaisilla oikeasti aika vähän. On niitä olemassa, mutta ei kovin usein. Vaikka kyseessä on amatöörikisat, on tuolla lähes joka jätkällä ammattilaisotteluita ja osalla hyvinkin paljon. Monella naisellakin on.
Tänä vuonna oli vähemmän nimimiehiä, mutta oli siellä kaksi kaveria Gloryn rosterista. Nicola Todorovic voitti sarjansa ja Mantas Rimdeika pääsi yhdellä voitolla raskaan sarjan sijoille 5.-8.
Esim. entinen KOK:n ja FEA:n mestari, 17-6 ammattilaislistainen Stanislav Renita ei mahtunut sarjassaan edes 8 parhaan joukkoon. Aiemmin useampikin hallitseva KOK-mestari on jätetty mitalien ulkopuolelle. Sergej Maslobojev toki on voittanut kisat kahdesti ja ensimmäisellä kerralla hopealle jäi Alex Pereira.
Fularissahan ei sitten oikein ole mitään ammattilaissarjaa, johon voisi nousta. Akselillahan on jo WAKO-PRO MM-titteli, joka on oikeastaan kovin ammattilaissaavutus, mitä siinä lajissa voi saada. Itse pidän tätä amatöörien MM-kultaa kuitenkin urheilullisesti kovempana juttuna ja Akselin parhaana meriittinä.
Toki on totta, että potkunyrkkeilyn ammattilaispuolen sekavuus on merkittävä ongelma. Jonkun perus urheilutoimittajan on hyvin vaikea hahmottaa, mitä eroa on vaikka Gloryn mestaruudella verrattuna FEA:n tai WAKO-PRO:n mestaruuteen.
Tänä vuonna oli vähemmän nimimiehiä, mutta oli siellä kaksi kaveria Gloryn rosterista. Nicola Todorovic voitti sarjansa ja Mantas Rimdeika pääsi yhdellä voitolla raskaan sarjan sijoille 5.-8.
Esim. entinen KOK:n ja FEA:n mestari, 17-6 ammattilaislistainen Stanislav Renita ei mahtunut sarjassaan edes 8 parhaan joukkoon. Aiemmin useampikin hallitseva KOK-mestari on jätetty mitalien ulkopuolelle. Sergej Maslobojev toki on voittanut kisat kahdesti ja ensimmäisellä kerralla hopealle jäi Alex Pereira.
Fularissahan ei sitten oikein ole mitään ammattilaissarjaa, johon voisi nousta. Akselillahan on jo WAKO-PRO MM-titteli, joka on oikeastaan kovin ammattilaissaavutus, mitä siinä lajissa voi saada. Itse pidän tätä amatöörien MM-kultaa kuitenkin urheilullisesti kovempana juttuna ja Akselin parhaana meriittinä.
Toki on totta, että potkunyrkkeilyn ammattilaispuolen sekavuus on merkittävä ongelma. Jonkun perus urheilutoimittajan on hyvin vaikea hahmottaa, mitä eroa on vaikka Gloryn mestaruudella verrattuna FEA:n tai WAKO-PRO:n mestaruuteen.
Tämä siitä huolimatta, että "kansainvälinen joukkue A" on mukana lähes joka sarjassa ja siinä on kahden maan edustajat. Hämmentävästi miesten -71 kg sarjassa on vain 5 ottelijaa, vaikka se normaalisti on yksi suurimmista sarjoista.
