PeteH78
Banned
- Liittynyt
- 20.8.2006
- Viestejä
- 114
”Reformit”, yksityistäminen, ”globalisaatio”, nämä koodisanat ovat nykyään yleisesti käytössä. Niitä käytetään vanhan, epähumaanin tavoitteen saavuttamiseksi. Monet ovat kuitenkin tänään selvillä näiden sanojen taustalla olevista hirvittävistä tavoitteista ja niiden seurauksista. Malesian pääministeri sanoi vuonna 2003 julkisuudessa jotain, jota kukaan ei II maailmansodan jälkeen ollut uskaltanut sanoa: "Juutalaiset keksivät sosialismin, kommunismin, ”ihmisoikeudet” (human rights) ja demokratian saadakseen vallan itselleen maailman voimakkaimmissa valtioissa" (AP, Oct. 16, 2003)
Kansainvälisen juutalaisuuden voimakeskus keksi myös ”globalisaation” tukeakseen tavoitettaan hallita koko maailmaa. Tämä juutalaisista mysteeriouskonnoista peräisin oleva suunnitelma on edelleen muuttumaton. Ainoastaan tavoitteen julkisuuteen annetut "sloganit" ja koodisanasto vaihtuu tarpeen mukaan. Ne sopeutetaan kulloisenkin ajan ja maan olosuhteisiin sopiviksi.
Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 suunnitelmien mukaan romahti, juutalaisten voimakeskittymien aika tuli napata haltuunsa valtion resurssit. Mies joka valittiin heidän julkisuuteen nostettavaksi sätkynukeksi oli kuvottava juoppo Boris Jeltsin. Globalistien suukappaleena hän julisti Venäjällä toteutettavan "privatisaation". Siitä lähtien Venäjän kansa löysi itsensä huonommassa asemassa kuin Neuvostoliiton aikana.
Syyskuun lopussa 1993 tapahtui ratkaiseva käänne kohti huonompaa. Venäjän parlamentti yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Suuri joukko isänmaansa ryöstöstä huolestuneita kansanedustajia järjesti mielenosoituksen brutaalia privatisaatiota vastaan. Lokakuun 4. päivä 1993 Boris Jeltsin komensi tankit mielenosoittajia vastaan. Tankit avasivat tulen kohti mielenosoittajia. Sadat kuolivat (joukossa kymmeniä kansanedustajia) ja tuhannet haavoittuivat. Myös parlamenttitaloa tulitettiin. Jeltsin, "demokraattisesti valittu presidentti", murhasi armotta parlamenttitalosta suojaa hakeneita kansanedustajia ja mielenosoittajia. Tämän brutaalin näytöksen edessä "demokraattinen" länsi ei inahtanutkaan. Esimerkiksi Yhdysvallat ei sanonut ainoatakaan tuomitsevaa sanaa Jeltsinin toimintaa kohtaan. Tässä on hyvä vertauskohta siihen rajuun kritiikkiin, jota Vladimir Putinin hallinto tällä hetkellä saa lännestä.
Ennen parlamenttitalon tulitusta Yhdysvaltojen varapresidentti Al Gore, joka sittemmin oli myös presidenttiehdokkaana, lensi Moskovaan saadakseen Jeltsiniltä vakuutuksen siitä, että Venäjän privatisaatio vietäisiin loppuun asti kaikissa olosuhteissa. Jeltsin myös antoi Gorelle lupauksensa, "yksityistämisohjelma" vietäisiin loppuun asti.
1980-luvun lopusta alkaen juutalaisten taloudellinen valta Venäjällä alkoi kasvaa nopeasti. Pankit ja vaikutusvaltainen media (TV ja uudelleennimetyt sanomalehdet) annettiin juutalaisten, kuten Boris Berezovskin ja Vladimir Gusinskin omistukseen. Käyttäen hyväkseen kaappaamaansa mediaverkostoa he väsymättä kampanjoivat "yksityistämisohjelmansa" hyväksi. Eikä kestänyt kauan, ennen kuin suurin osa öljystä, hiilestä, timanteista ja maakaasuvarannoista joutui näiden oligarkkien haltuun. Sanomalehti Die Welt kirjoitti näin syyskuussa 2003: "Jeltsin voitti vaalit oligarkkien taloudellisen tuen ansiosta, katkaisi suhteensa FSB:hen (entinen KGB) ja kääntyi oligarkkien puoleen. Tästä lähtien oligarkit kontrolloivat Kremliä ja vapaasti rosvosivat maan varallisuutta".
Vladimir Putin kasvoi Pietarissa juutalaiskorttelien lähistöllä. Myöhemmin hän loi uran KGB:ssä, organisaatiossa, joka oli aina yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin torpedoida juutalaisten tavoitteita. Sanomalehti Der Spiegel kirjoitti näin numerossaan 43 vuonna 2003: "KGB oli erittäin antisemitistinen organisaatio, joka oletti että kaikki kritiikki Neuvostoliittoa kohtaan oli juutalaisista lähteistä peräisin. KGB uskoi, että juutalaisuus oli turvallisuusriski Neuvostoliittoa kohtaan".
Putin ja hänen kanssa-ajattelijansa katselivat hampaitaan kiristellen petturi-Jeltsinin toimintaa, joka oli myynyt maansa juutalaisille. Nämä isänmaalliset silovikit eivät kuitenkaan halunneet jäädä pelkän sivustaseuraajan rooliin. Elokuussa 1999 Putinin taisteluryhmä oli saatu kasaan. Koko maailman yllätykseksi Jeltsin antoi vallan Kremlissä kansainvälisesti tuntemattomalle ihmiselle, Vladimir Putinille. Kuka tämä Putin on, kyseltiin kaikkialla. Jeltsin ei kuitenkaan luovuttanut valtaa Putinille vapaaehtoisesti. Jo vähän aikaa korkeat tiedustelupalvelun ja armeijan edustajat olivat saaneet maassa lisää valtaa ja syrjäyttäneet oligarkian suosijoita tärkeiltä paikoilta. Vuonna 1999 Putinin remmi oli saanut niin paljon valtaa Kremlissä, ettei Jeltsin enää voinut jatkaa vallassa. Hänen oli astuttava syrjään, sillä silovikkien aika Kremlissä oli alkanut.
Pragmaattinen Putin ei kuitenkaan lähtenyt välittömästi suoraan sotaan juutalaisia oligarkkeja vastaan. Putin tarjosi aluksi palveluitaan juutalaisille rikollisille Berezovskille ja Gusinskille saadakseen heidän taloudellisen tukensa taakseen ja tullakseen virallisesti valituksi maan presidentiksi. Putin tarvitsi tähän inhoamiensa ja vihaamiensa juutalaisten rahaa, ja sen hän myös otti vastaan.
Oligarkit eivät kuitenkaan aavistaneet, kenet olivat nostaneet valtaan. Vain vähän aikaa vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen, joissa Putin valittiin presidentiksi, Venäjän syyttäjän virasto aloitti tutkimukset Berezovskin ja Gusinskin rikollista historiaa kohtaan. Oligarkit huomasivat tulleensa petetyiksi, mutta nyt se oli jo liian myöhäistä. Putin oli haalinut vallan itselleen.
Putinin temppu oli uskalias, sillä Gusinski oli tapahtumahetkellä erittäin vaikutusvaltaisen World Jewish Congressin varapuheenjohtaja. Kuka on mies, joka uskaltaa käydä tällaisen miehen kimppuun, kyseltiin sekä Venäjällä että lännessä. Myös Berezovskilla oli edelleen paljon valtaa mm. korkeissa valtioillisissa virastoissa, hänellä oli omistuksessaan miljardien arvosta epärehellisesti "ansaittuja" dollareita. Putin pelasi hurjalla riskillä käydessään suoraan sotaan tällaisia miehiä vastaan. Miehiä, jotka kaiken lisäksi olivat nostaneet hänet valtaan.
Kahden juutalaisen rikokset johtivat heidän mediaomistustensa haltuunottoon. Lännessä Putinin teko aiheutti valtaisan kritiikin myrskyn. Kaikki muistamme, miten länsimainen media syytti Putinia "vapaan" median vaientamisesta. Ennen kaikkea juutalaisten omistuksessa olevat amerikkalaiset sanomalehdet (kuten Washington Post) syyttivät Putinia erittäin kovin sanankääntein. Samat sanomalehdet, jotka olivat vaienneet seitsemän vuotta aikaisemmin, kun Boris Jeltsin murhasi omia kansanedustajiaan tankein.
Putinin oli pakko lopettaa anti-venäläinen vihapropaganda, jota Gusinskin ja Berezovskin johtama media levitti, voidakseen jatkaa poliittista taisteluaan globalisaatiota vastaan. Putin on onnistunut tehtävässään kohtuullisesti, vaikkakin on sanottava, että suuri osa Venäjän valtavista luonnonvaroista ja pankkijärjestelmästä on edelleen rikollisten omistuksessa – rehellisten ja työtätekevien venäläisten suureksi murheeksi. Eräs merkittävä triumfi Putinille oli kuitenkin Jukos, jonka rikollisesti hankitusta varallisuudesta Putin onnistui palauttamaan suuren osan takaisin valtionyhtiö Rosneftille.
Jukosin omisti juutalainen Mihail Hodorkovski, joka oli valittu mies välittämään Venäjän valtavat öljyvarat New Yorkin upporikkaiden juutalaisten pankkiirien omistukseen privatisaation ja fuusioiden avulla. Sanomalehti Die Welt kirjoitti näin 29. lokakuuta 2003: "Venäjän öljyvarat privatisoitiin 1990-luvulla ja ovat Hodorkovskin ja muiden oligarkkien omistuksessa. Hodorkovski haastoi Kremlin henkilökohtaisilla öljyputki-suunnitelmillaan ja suunnittelee fuusiota amerikkalaisten öljyjättiläisten kanssa, joka ei sovi Putinin strategisiin suunnitelmiin. Kremlin hallitsijat eivät ole myötämielisiä sille, että Hodorkovski yhä enemmän ajoi amerikkalaisten taloudellisia etuja Venäjällä. Vielä vähemmän he pitivät ajatuksessa, että Siperian öljyvarat joutuvat ulkomaiseen omistukseen".
Putinin päätös vangita Hodorkovski ja sosialisoida Jukosin varallisuus johti lännessä vielä suurempaan kritiikkiin kuin päätös ottaa haltuun juutalaisten johtama media. Venäjän öljy oli jo aivan lännen näpeissä, mutta Putin otti sen pois kuin karamellin pikkulapselta, kuten huomaatte seuraavasta:
"Control of Mikhail Khodorkovsky's shares in the Russian oil giant Yukos have passed to renowned banker Jacob Rothschild, under a deal they concluded prior to Mr. Khodorkovsky's arrest, the Sunday Times reported. ... Mr. Rothschild now controls the voting rights on a stake in Yukos worth almost $13.5 billion." [Washington Times]
Vielä tätä ennen Putin oli ollut ainakin kulisseissa Yhdysvaltojen hyvissä kirjoissa, mutta nyt hänestä tuli Yhdysvaltojen avoin vihollinen. Yhdysvallat ja New Yorkin juutalaiset eivät saaneet Venäjän öljyä. Uusi kylmä sota oli alkanut, joka jatkuu tänä päivänä entistä kylmempänä.
Varmistaakseen Venäjän kansallisten öljyvarantojen joutumisen New Yorkin juutalaisten omistukseen Hodorkovski oli myös rahoittanut lukuisia poliittisia puolueita, niiden joukossa mm. kommunistinen puolue(!), siirtääkseen Putinin vallasta vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Hän jopa suositteli itseään Venäjän presidentiksi vuonna 2008, hallitakseen Venäjän "siirtomaatasavaltaa" Yhdysvaltojen kuvernöörinä. Ei hän tätä tietenkään ihan näillä sanoilla ilmaissut, mutta tämä oli tarkoitus. Aiemman kylmän sodan hävinneen Neuvostoliiton perillinen Venäjä piti nöyryyttää ja heikentää lopullisesti.
Mutta uskaltaako Putin todella taistella globalisaatiota vastaan? Toimet valtaa pitäneitä juutalaisia kohtaan, joita Putin on harjoittanut Venäjällä, olisivat mahdottomia lännessä, jopa jos he olisivat tehneet hirvittäviä rikoksia Venäjän juutalaisten tapaan. Venäjällä kuitenkin näin tapahtui. Berezovski ja Gusinski syöstiin vallasta ja Hodorkovski pidätettiin. Putin antoi medialle tällaisen lausunnon vuonna 2000, joka kuvaa hyvin Volodjan inhoa juutalaisia oligarkkeja kohtaan: "Venäjän valittu presidentti Vladimir Putin kuvasi kahta juutalaista mediamogulia (Berezovski ja Gusinski) bakteereiksi, jotka elävät sairastavassa kehossa, mutta joiden täytyy kuolla, kun keho alkaa parantua" [ JTA, Jewish Telegraph Agency, Apr. 2, 2000]
Putinin taistelu oligarkkeja vastaan on laajentunut myös taisteluksi maailmanlaajuista globalisaatiota vastaan. Die Welt kirjoitti syyskuussa 2003 oikeaan osuneen ennustuksen: "FSB:n kenraalit ovat kirjoittaneet manifestin uutta populistis-vasemmistolaista ideologiaa varten, joka tulee Kremlin hyväksymien puolueiden käyttöön. Tämä ideologia ei pohjaudu lännen liberaaleille standardeille, vaan perinteisiin venäläisiin arvoihin, ja jota myös kirkko ja armeija tukevat. Nykyinen poliittinen konsepti ja taloudellinen suunta on tarkoitus korvata uudentyyppiselle "rehellisellä liiketoiminnalla": Yksityistä taloutta tuetaan edelleen, mutta valtion tiukan kontrollin alaisena. Strategiset teollisuuden alat eivät enää tulevaisuudessa ole yksityishenkilöiden omistuksessa, vaan ovat valtion omistamia"
Kuinka oikeaan Die Welt osuikaan vuonna 2003! Kolme vuotta myöhemmin sekä öljyn että maakaasun tuotanto ovat tiukasti valtion kontrollissa kahden valtionyhtiön, Rosneftin ja Gazpromin kautta. Nämä yhtiöt ovat paisuneet jättiläisiksi, joiden vaikutusvallan kasvua länsi haluaa rajoittaa kaikin mahdollisin keinoin.
Tällä hetkellä Vladimir Putin on ainoa merkittävä valtionpäämies maailmassa, joka edes yrittää suojella maataan ja kansalaisiaan maailmanlaajuisen juutalaislobbyn johtamalta globalisaatiolta. Tehtävä, joka on sekä hirvittävän vaarallinen että loistavan uskalias yhtä aikaa. Venäjä on lännen taloudellisen ja mediahyökkäyksen kohteena, mutta sotilaallisia keinoja ei ainakaan vielä ole käytetty. EU:n Xavier Solana kuitenkin antoi varoittavan sanansa Venäjälle jo vuonna 2000: "Solanan kommentit heijastavat laajalle levinnyttä skeptismiä Länsi-Euroopassa Yhdysvaltojen sotilaspolitiikkaa kohtaan... Tässä yhteydessä Solana ei ainoastaan viitannut transatlanttisiin suhteisiin, mutta ennusti myös, että Venäjä tultaisiin tulevaisuudessa provosoimaan sotaan, joka raunioittaa sen talouden ja syöksee sen takaisin Yhdysvaltojen intressien kannalta vaarattomaksi kerjäläiseksi" [Frankfurter Allgemeine Zeitung, May 3, 2000 ]
Kansainvälisen juutalaisuuden voimakeskus keksi myös ”globalisaation” tukeakseen tavoitettaan hallita koko maailmaa. Tämä juutalaisista mysteeriouskonnoista peräisin oleva suunnitelma on edelleen muuttumaton. Ainoastaan tavoitteen julkisuuteen annetut "sloganit" ja koodisanasto vaihtuu tarpeen mukaan. Ne sopeutetaan kulloisenkin ajan ja maan olosuhteisiin sopiviksi.
Kun Neuvostoliitto vuonna 1991 suunnitelmien mukaan romahti, juutalaisten voimakeskittymien aika tuli napata haltuunsa valtion resurssit. Mies joka valittiin heidän julkisuuteen nostettavaksi sätkynukeksi oli kuvottava juoppo Boris Jeltsin. Globalistien suukappaleena hän julisti Venäjällä toteutettavan "privatisaation". Siitä lähtien Venäjän kansa löysi itsensä huonommassa asemassa kuin Neuvostoliiton aikana.
Syyskuun lopussa 1993 tapahtui ratkaiseva käänne kohti huonompaa. Venäjän parlamentti yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Suuri joukko isänmaansa ryöstöstä huolestuneita kansanedustajia järjesti mielenosoituksen brutaalia privatisaatiota vastaan. Lokakuun 4. päivä 1993 Boris Jeltsin komensi tankit mielenosoittajia vastaan. Tankit avasivat tulen kohti mielenosoittajia. Sadat kuolivat (joukossa kymmeniä kansanedustajia) ja tuhannet haavoittuivat. Myös parlamenttitaloa tulitettiin. Jeltsin, "demokraattisesti valittu presidentti", murhasi armotta parlamenttitalosta suojaa hakeneita kansanedustajia ja mielenosoittajia. Tämän brutaalin näytöksen edessä "demokraattinen" länsi ei inahtanutkaan. Esimerkiksi Yhdysvallat ei sanonut ainoatakaan tuomitsevaa sanaa Jeltsinin toimintaa kohtaan. Tässä on hyvä vertauskohta siihen rajuun kritiikkiin, jota Vladimir Putinin hallinto tällä hetkellä saa lännestä.
Ennen parlamenttitalon tulitusta Yhdysvaltojen varapresidentti Al Gore, joka sittemmin oli myös presidenttiehdokkaana, lensi Moskovaan saadakseen Jeltsiniltä vakuutuksen siitä, että Venäjän privatisaatio vietäisiin loppuun asti kaikissa olosuhteissa. Jeltsin myös antoi Gorelle lupauksensa, "yksityistämisohjelma" vietäisiin loppuun asti.
1980-luvun lopusta alkaen juutalaisten taloudellinen valta Venäjällä alkoi kasvaa nopeasti. Pankit ja vaikutusvaltainen media (TV ja uudelleennimetyt sanomalehdet) annettiin juutalaisten, kuten Boris Berezovskin ja Vladimir Gusinskin omistukseen. Käyttäen hyväkseen kaappaamaansa mediaverkostoa he väsymättä kampanjoivat "yksityistämisohjelmansa" hyväksi. Eikä kestänyt kauan, ennen kuin suurin osa öljystä, hiilestä, timanteista ja maakaasuvarannoista joutui näiden oligarkkien haltuun. Sanomalehti Die Welt kirjoitti näin syyskuussa 2003: "Jeltsin voitti vaalit oligarkkien taloudellisen tuen ansiosta, katkaisi suhteensa FSB:hen (entinen KGB) ja kääntyi oligarkkien puoleen. Tästä lähtien oligarkit kontrolloivat Kremliä ja vapaasti rosvosivat maan varallisuutta".
Vladimir Putin kasvoi Pietarissa juutalaiskorttelien lähistöllä. Myöhemmin hän loi uran KGB:ssä, organisaatiossa, joka oli aina yrittänyt kaikin mahdollisin keinoin torpedoida juutalaisten tavoitteita. Sanomalehti Der Spiegel kirjoitti näin numerossaan 43 vuonna 2003: "KGB oli erittäin antisemitistinen organisaatio, joka oletti että kaikki kritiikki Neuvostoliittoa kohtaan oli juutalaisista lähteistä peräisin. KGB uskoi, että juutalaisuus oli turvallisuusriski Neuvostoliittoa kohtaan".
Putin ja hänen kanssa-ajattelijansa katselivat hampaitaan kiristellen petturi-Jeltsinin toimintaa, joka oli myynyt maansa juutalaisille. Nämä isänmaalliset silovikit eivät kuitenkaan halunneet jäädä pelkän sivustaseuraajan rooliin. Elokuussa 1999 Putinin taisteluryhmä oli saatu kasaan. Koko maailman yllätykseksi Jeltsin antoi vallan Kremlissä kansainvälisesti tuntemattomalle ihmiselle, Vladimir Putinille. Kuka tämä Putin on, kyseltiin kaikkialla. Jeltsin ei kuitenkaan luovuttanut valtaa Putinille vapaaehtoisesti. Jo vähän aikaa korkeat tiedustelupalvelun ja armeijan edustajat olivat saaneet maassa lisää valtaa ja syrjäyttäneet oligarkian suosijoita tärkeiltä paikoilta. Vuonna 1999 Putinin remmi oli saanut niin paljon valtaa Kremlissä, ettei Jeltsin enää voinut jatkaa vallassa. Hänen oli astuttava syrjään, sillä silovikkien aika Kremlissä oli alkanut.
Pragmaattinen Putin ei kuitenkaan lähtenyt välittömästi suoraan sotaan juutalaisia oligarkkeja vastaan. Putin tarjosi aluksi palveluitaan juutalaisille rikollisille Berezovskille ja Gusinskille saadakseen heidän taloudellisen tukensa taakseen ja tullakseen virallisesti valituksi maan presidentiksi. Putin tarvitsi tähän inhoamiensa ja vihaamiensa juutalaisten rahaa, ja sen hän myös otti vastaan.
Oligarkit eivät kuitenkaan aavistaneet, kenet olivat nostaneet valtaan. Vain vähän aikaa vuoden 2000 presidentinvaalien jälkeen, joissa Putin valittiin presidentiksi, Venäjän syyttäjän virasto aloitti tutkimukset Berezovskin ja Gusinskin rikollista historiaa kohtaan. Oligarkit huomasivat tulleensa petetyiksi, mutta nyt se oli jo liian myöhäistä. Putin oli haalinut vallan itselleen.
Putinin temppu oli uskalias, sillä Gusinski oli tapahtumahetkellä erittäin vaikutusvaltaisen World Jewish Congressin varapuheenjohtaja. Kuka on mies, joka uskaltaa käydä tällaisen miehen kimppuun, kyseltiin sekä Venäjällä että lännessä. Myös Berezovskilla oli edelleen paljon valtaa mm. korkeissa valtioillisissa virastoissa, hänellä oli omistuksessaan miljardien arvosta epärehellisesti "ansaittuja" dollareita. Putin pelasi hurjalla riskillä käydessään suoraan sotaan tällaisia miehiä vastaan. Miehiä, jotka kaiken lisäksi olivat nostaneet hänet valtaan.
Kahden juutalaisen rikokset johtivat heidän mediaomistustensa haltuunottoon. Lännessä Putinin teko aiheutti valtaisan kritiikin myrskyn. Kaikki muistamme, miten länsimainen media syytti Putinia "vapaan" median vaientamisesta. Ennen kaikkea juutalaisten omistuksessa olevat amerikkalaiset sanomalehdet (kuten Washington Post) syyttivät Putinia erittäin kovin sanankääntein. Samat sanomalehdet, jotka olivat vaienneet seitsemän vuotta aikaisemmin, kun Boris Jeltsin murhasi omia kansanedustajiaan tankein.
Putinin oli pakko lopettaa anti-venäläinen vihapropaganda, jota Gusinskin ja Berezovskin johtama media levitti, voidakseen jatkaa poliittista taisteluaan globalisaatiota vastaan. Putin on onnistunut tehtävässään kohtuullisesti, vaikkakin on sanottava, että suuri osa Venäjän valtavista luonnonvaroista ja pankkijärjestelmästä on edelleen rikollisten omistuksessa – rehellisten ja työtätekevien venäläisten suureksi murheeksi. Eräs merkittävä triumfi Putinille oli kuitenkin Jukos, jonka rikollisesti hankitusta varallisuudesta Putin onnistui palauttamaan suuren osan takaisin valtionyhtiö Rosneftille.
Jukosin omisti juutalainen Mihail Hodorkovski, joka oli valittu mies välittämään Venäjän valtavat öljyvarat New Yorkin upporikkaiden juutalaisten pankkiirien omistukseen privatisaation ja fuusioiden avulla. Sanomalehti Die Welt kirjoitti näin 29. lokakuuta 2003: "Venäjän öljyvarat privatisoitiin 1990-luvulla ja ovat Hodorkovskin ja muiden oligarkkien omistuksessa. Hodorkovski haastoi Kremlin henkilökohtaisilla öljyputki-suunnitelmillaan ja suunnittelee fuusiota amerikkalaisten öljyjättiläisten kanssa, joka ei sovi Putinin strategisiin suunnitelmiin. Kremlin hallitsijat eivät ole myötämielisiä sille, että Hodorkovski yhä enemmän ajoi amerikkalaisten taloudellisia etuja Venäjällä. Vielä vähemmän he pitivät ajatuksessa, että Siperian öljyvarat joutuvat ulkomaiseen omistukseen".
Putinin päätös vangita Hodorkovski ja sosialisoida Jukosin varallisuus johti lännessä vielä suurempaan kritiikkiin kuin päätös ottaa haltuun juutalaisten johtama media. Venäjän öljy oli jo aivan lännen näpeissä, mutta Putin otti sen pois kuin karamellin pikkulapselta, kuten huomaatte seuraavasta:
"Control of Mikhail Khodorkovsky's shares in the Russian oil giant Yukos have passed to renowned banker Jacob Rothschild, under a deal they concluded prior to Mr. Khodorkovsky's arrest, the Sunday Times reported. ... Mr. Rothschild now controls the voting rights on a stake in Yukos worth almost $13.5 billion." [Washington Times]
Vielä tätä ennen Putin oli ollut ainakin kulisseissa Yhdysvaltojen hyvissä kirjoissa, mutta nyt hänestä tuli Yhdysvaltojen avoin vihollinen. Yhdysvallat ja New Yorkin juutalaiset eivät saaneet Venäjän öljyä. Uusi kylmä sota oli alkanut, joka jatkuu tänä päivänä entistä kylmempänä.
Varmistaakseen Venäjän kansallisten öljyvarantojen joutumisen New Yorkin juutalaisten omistukseen Hodorkovski oli myös rahoittanut lukuisia poliittisia puolueita, niiden joukossa mm. kommunistinen puolue(!), siirtääkseen Putinin vallasta vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Hän jopa suositteli itseään Venäjän presidentiksi vuonna 2008, hallitakseen Venäjän "siirtomaatasavaltaa" Yhdysvaltojen kuvernöörinä. Ei hän tätä tietenkään ihan näillä sanoilla ilmaissut, mutta tämä oli tarkoitus. Aiemman kylmän sodan hävinneen Neuvostoliiton perillinen Venäjä piti nöyryyttää ja heikentää lopullisesti.
Mutta uskaltaako Putin todella taistella globalisaatiota vastaan? Toimet valtaa pitäneitä juutalaisia kohtaan, joita Putin on harjoittanut Venäjällä, olisivat mahdottomia lännessä, jopa jos he olisivat tehneet hirvittäviä rikoksia Venäjän juutalaisten tapaan. Venäjällä kuitenkin näin tapahtui. Berezovski ja Gusinski syöstiin vallasta ja Hodorkovski pidätettiin. Putin antoi medialle tällaisen lausunnon vuonna 2000, joka kuvaa hyvin Volodjan inhoa juutalaisia oligarkkeja kohtaan: "Venäjän valittu presidentti Vladimir Putin kuvasi kahta juutalaista mediamogulia (Berezovski ja Gusinski) bakteereiksi, jotka elävät sairastavassa kehossa, mutta joiden täytyy kuolla, kun keho alkaa parantua" [ JTA, Jewish Telegraph Agency, Apr. 2, 2000]
Putinin taistelu oligarkkeja vastaan on laajentunut myös taisteluksi maailmanlaajuista globalisaatiota vastaan. Die Welt kirjoitti syyskuussa 2003 oikeaan osuneen ennustuksen: "FSB:n kenraalit ovat kirjoittaneet manifestin uutta populistis-vasemmistolaista ideologiaa varten, joka tulee Kremlin hyväksymien puolueiden käyttöön. Tämä ideologia ei pohjaudu lännen liberaaleille standardeille, vaan perinteisiin venäläisiin arvoihin, ja jota myös kirkko ja armeija tukevat. Nykyinen poliittinen konsepti ja taloudellinen suunta on tarkoitus korvata uudentyyppiselle "rehellisellä liiketoiminnalla": Yksityistä taloutta tuetaan edelleen, mutta valtion tiukan kontrollin alaisena. Strategiset teollisuuden alat eivät enää tulevaisuudessa ole yksityishenkilöiden omistuksessa, vaan ovat valtion omistamia"
Kuinka oikeaan Die Welt osuikaan vuonna 2003! Kolme vuotta myöhemmin sekä öljyn että maakaasun tuotanto ovat tiukasti valtion kontrollissa kahden valtionyhtiön, Rosneftin ja Gazpromin kautta. Nämä yhtiöt ovat paisuneet jättiläisiksi, joiden vaikutusvallan kasvua länsi haluaa rajoittaa kaikin mahdollisin keinoin.
Tällä hetkellä Vladimir Putin on ainoa merkittävä valtionpäämies maailmassa, joka edes yrittää suojella maataan ja kansalaisiaan maailmanlaajuisen juutalaislobbyn johtamalta globalisaatiolta. Tehtävä, joka on sekä hirvittävän vaarallinen että loistavan uskalias yhtä aikaa. Venäjä on lännen taloudellisen ja mediahyökkäyksen kohteena, mutta sotilaallisia keinoja ei ainakaan vielä ole käytetty. EU:n Xavier Solana kuitenkin antoi varoittavan sanansa Venäjälle jo vuonna 2000: "Solanan kommentit heijastavat laajalle levinnyttä skeptismiä Länsi-Euroopassa Yhdysvaltojen sotilaspolitiikkaa kohtaan... Tässä yhteydessä Solana ei ainoastaan viitannut transatlanttisiin suhteisiin, mutta ennusti myös, että Venäjä tultaisiin tulevaisuudessa provosoimaan sotaan, joka raunioittaa sen talouden ja syöksee sen takaisin Yhdysvaltojen intressien kannalta vaarattomaksi kerjäläiseksi" [Frankfurter Allgemeine Zeitung, May 3, 2000 ]
