En yleensä perusta ketjunekromantiasta, mutta kun aiheeseen sopivaa juttua oli jo olemassa, niin mitäpä turhia tietokantaa lihottamaan. Sain siis vihdoin tämän Pulustaudu 2:n luettua ja katsottua. Koska tapani mukaan ajattelin heittää kritiikkiä, niin hoidan aluksi kehut pois alta:
Eli ehdottomasti suosittelen tätä DVD:a jokaiselle itsepuolustuksesta kiinnostuneelle. Kuitenkin sarjan DVD:t kannattaa hankkia järjestyksessä eli ykkönen ensin, jos sitä ei jo ole. Kaikkein eniten uskon DVD:stä olevan apua jujutsun, hapkidon ja vastaavien itsepuolustukseen keskittyvien "perinteisten" lajien harjoittelijoille. Näillä kun on usein taitoa ja tekniikkaa, mutta treenimenetelmissä voisi olla säätövaraa tässä esitetyn suuntaan. Ainakin itse olisin Hokuto-aikoinani mielelläni treenannut enemmän DVD:n oppien mukaan.
Asiat joista en innostunut, olivat tämä "lähin ase lähimpään kohteeseen" -periaate ja silmien ja kurkun nostaminen überkohteiksi. LALK -periaatteen ongelma on se, että se varsin tehokkaasti estää lyömästä kovaa. Jos nyt unohdetaan Bruce Leen yhden tuuman iskut ja muut kotkankynsilyönnit, niin kovat iskut vaativat kiihdytysmatkaa ja isojen lihasryhmien käyttöä.
Ja aggressiivista ihmistä pitää lyödä kovaa, jos sille aikoo saada vaikutusta aikaan. Kaikkein kamalin esimerkki oli kyynärpäälyönti ojentajalihakseen about kymmenen sentin matkalta ja perustelu, että siellä on jotain hermoja. No kyllähän se salilla varmasti sattuu kun yllättäen lyö, mutta ei kai kukaan kuvittele känni- tai huumepäissään riehuvan ihmisen edes huomaavan moista lyöntiä. :(
Silmät ja kurkku eivät myöskään ole mitään ihmekohteita, jotka jotenkin ratkaisevsti poikkeaisivat kaikista muista kohteista sen suhteen, millainen vaikutus niillä on. Kyllä, ne ovat arkoja paikkoja, joihin lyöminen saattaa hyvinkin aiheuttaa hyödynnettävän reaktion, mutta vastaavia on paljon muitakin. Lisäksi näihin muihin kohteisiin on usein helpompi osua. Vaikka kohde olisi miten arka, siitä ei ole hyötyä, jollei siihen osu.
Olen vääntänyt VKA:n ja muidenkin kanssa tästä "täydellä kontaktilla" tapahtuvasta itsepuolustusharjoittelusta aiemminkin ja vasta nyt ymärsin, mistä on kyse. Nimittäin siitä, että hyökkäävä maalimies antaa vapaaehtoisesti voittaa itsensä, vaikka DVD:llä sanotaan, että tämä (muka) saa tehdä kaikkensa vahingoittaakseen puolustautujaa.
Systeemihän meni niin, että ensin herrat A ja B treenasivat niin, että B hyökkäsi A:n kimppuun. A ei saanut lyödä avopaikoista täysillä mutta B sai. Vaikka B:llä siis oli huomattava etu, pääsi A joka kerta noin kymmenessä sekunnissa ratkaisevasti voitolle ja lähti irti tilanteesta. (Halutessaan A olisi voinut myös esim. potkia maassa olevaa täysin suojatonta B:tä.)
Sitten vaihdettiin osia, jolloin kaiken järjen mukaan B.n olisi pitänyt saada turpaan niin että tukka lähtee, kun kimppuun käy noin ylivoimainen vastustaja, joka lisäksi saa tehdä mitä haluaa. Mutta ei. Nyt puolestaan B kukisti A:n helposti aivan samoin kuin A aiemmin.
Siis mitä hemmettiä? Miten A muka yhtäkiä huononi noin paljon, jos hänen tehtävänsä oli kaikin keinoin vahingoittaa B:tä? Niin, eihän se tietenkään huonontunut vaan antoi B:n voittaa. Näin voi ihan varmasti treenata turvallisesti ilman suojia, mutta se perustuu nimenomaan siihen, että oppilaat
eivät yritä vahingoittaa toisiaan ja päinvastaisen väittäminen on erittäin harhaanjohtavaa.
Itse harjoitus sinänsä on varmasti hyödyllinen, sitä en kiistä.