Punttisharrastuksen aloittaminen

[Typy83]

Koska haluan erityisesti tyttöjen mielipiteitä niin laitan tämän threadin tänne enkä aloittelijoihin.

Eli, haluaisin lähinnä kuulla teidän kokemuksia siitä, miltä kuntosalilla käynti tuntui harrastuksen alkuvaiheessa. Oliko salille menoon kynnystä vai tuntuiko se mielekkäältä alusta alkaen?

 

[Mya]

Muistan alkuaikoina pyörineeni salilla lähinnä miehen mukaan houkuttelemana ja tein jotain hyvin improvisoitua ohjelmaa (eli varsinaista ohjelmaa ei ollut lainkaan) vailla tavoitteita. Tosin lajini oli vähän toinen siinä vaiheessa, joten varsinaista tarvetta salilla käymiseen ei ollut.

Kun pidin lajistani taukoa, piti jotain keksiä. Olin ravannut kaiken maailman jumpissa ja olin kurkkuani myöten täynnä niitä ja huonoja musiikkeja niinpä kyselin mieheltä vinkkejä ja rakensin orastavan ohjelmantyngän... heti tuli paljon mielekkäämpi olo kun ei tarvinnut vain pyöriä siellä että "jaa jaa, mitähän sitä seuraavaksi nykis?". Pakkista luin ahkeraan, ja täältä sainkin hurjasti vinkkejä ohjelmaan ja ruokapuoleen myös. Kunnon motivaatiopiikki tuli täältä tosin rekisteröidyin vasta hiljattain.
Kynnys voi olla korkeampi, jos menet salille yksin tai jos paikka on vieras.. voithan pyytää jonkun näyttämään, äkkiä siellä rupeaa viihtymään ja tuntuu pian kotoisalta.

 

[neiti]

Suosittelen lämpimästi kunnollisen ohjelman hankkimista, niin on mielekkyyttä tässä touhussa! Joko pakkikselta tai saliltasi sellaisen saat käden käänteessä:thumbs:
Niin ja oma alkuni oli tahmea, sellaista pyöriskelyä pitkin salia, liikaa vatsalihaksia ja liian vähän kaikkea muuta.

 

[Unikko]

Itselläni kuntosaliharrastuksen aloittamiseen oli aikasta iso kynnys, koska hyvin pitkään mielsin kuntosalilla käyvän naisen stereotypian tyhjäpääbimboksi. Salille mennään vain esittelemään pakkeloitua naamaa, treenivaatteita ja treenattua persettä.

Ja toisaalta en koskaan ole ollut mitenkään ulkonäkökeskeinen ihminen ja kuntosali ja oman kehon muokkaus tätä kautta on kuitenkin aika ulkonäkökeskeistä hommaa. Tämä seikka mietityttää veläkin, kun elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin se oman hauiksen ympärys... Ehkäpä jossain piilossa onkin se iso narsisti... No, kyllähän tolla rehkimisellä on ihan terveysvaikutuksiakin, esim. niska- ja hartiasäryt ovat tipotiessään.

Alkuun oli tosi, tosi vaikeaa tarttua vapaisiin painoihin, se kun ei ole se naisten juttu yleensä. Tuntui, että kaikki tuijottavat... Tuli suorituspaineita; teenköhän nyt tämän ihan päin persettä jne. ja seuraavalla kerralla teki mieli jättää vapaat painot telineisiin. Onneksi ei tullut jätettyä! Enää ei ajattele edes, että ihan tavoitehakuisesti treenaava nainen olisi kummajainen. Alkuun näin oli, kaikkeen kuitenkin tottuu. Ja kun saliin ja sali ja salin laitteet tulevat tutuiksi on kovaa treenaminen aivan mahtavaa!

 

[hamara]

Mä itse aloitin pumpilla ja siirryin sieltä sitten salin puolella. Olen kyllä kokenut tämän omaksi lajikseni ihan alusta asti. Pyysin pumpin ohjaajaa (salin omistaja) tekemään mulle ohjelman ja siitä se sitten lähti. Lisää tietoa ja motivaatiota olen saanut sekä täältä pakkotoistosta että omalta salilta, tutuista ja ohjaajista.

 

[Fluffy]

Salille menemiseen ei ollut kynnystä, mutta yksin treenaillessa kaiken uuden kokeileminen vaatii jostain syystä rohkeutta... Jotenkin ajattelin että en osaakaan heti tehdä oikein ja sitten kaikki tuijottaa... Sitten jälkeenpäin kun olikin uskaltanut kokeilla, huomasi että no ei kukaan edes katsonut, saati että olisi (naisten salilla) osannut tehdä yhtään paremmin.

Hankalaa on alussa myös se, että aika montaa liikettä ei saa onnistumaan niin, että se tuntuisi siellä missä pitääkin. Pitää hinkata viikko- / kuukausitolkulla ennen kuin saa sen ahaa-elämyksen, että näinhän tämä pitääkin tehdä! Itse tein ainakin penkkiä varmaan puolitoista vuotta niin, ettei tulokset nousseet ollenkaan. Sitten vaan yhtenä kauniina päivänä hoksasin sen "jujun", ja pääsin vauhtiin treenaamisessa.

Tsemppiä uuden harrastuksen pariin!

 

[Meah]

Inhosin ylikaiken salilla käymistä ja minua ahdisti kun kaikk ituijottivat että mitä toi tekee, tekeekö se oikein ja miehet kyyläsivät muutenvaan. Mua ei ois saanu kirveelläkään salille...Mieheni yrittiaina houkutella ja sanoin aina ettei kiinnosta. Mut sit yhtenä päivänä vaa tuli piste tälle laiskottelulle ja innostuin siinä kun olin jo yli puoli vuottta seurannut miehen treeniä..kai ne ulkoiset paineet sinne salille pakottivat mutta onneksi innostuin siitä heti kun menin sinne oikealla asenteella:whip:;)

 

[Go-Diva]

Body pump on muuten siinä mielessä hyvä jumppa, että siinä oppii vapaiden painojen kanssa puuhailua. Madaltaa kynnystä.

Itse aloitin joskus 90-luvun alussa sellaisella naisellisella kiinteytysohjelmalla, jossa tehtiin kaikkea 20 toistoa. Silloin tätä tyyliä suositeltiin lähes poikkeuksetta naisille - ainakin naisille suunnatuilla saleilla.

Kävin aika pitkään juuri naisten saleilla, mutta sitten huomasin, että sekasaleilla laitevalikoima on monipuolisempi. Eikä miesten kanssa samalla salilla puurtaminen mitenkään stressaa. Joskus olen saanut neuvoja, mutta ihan hyvällä sävyllä esitettynä ja hyviä neuvoja.

 

[Mäyräkoira]

Hmm... Mulla on sitten varmaan vähän erilainen tarina.

Jalka meni rikki ja piti ruveta puuhailemaan jotain enemmän / vähemmän kuntouttavaa. Lääkäri sanoi, että voisin alkaa vahvistamaan jalan lihaksia kuntosalilla. Eikun sitten salille ja ohjaajalta valmista ohjelmaa ja neuvontaa pyytämään. Ohjelma oli näin jälkikäteen ajateltuna liian laitepainotteinen eikä siinä reenattu juurikaan jalkoja. Seuraava ohjelma oli astetta parempi. Myöhemmin aloin ottaa ohjelmani netistä, mutta viilaan niitä jonkin verran itse (kun on noita vammoja niin runsaasti).

Lisäravinteita aloin käyttää melkein heti, jotain Fastin seosta. Aerobisen jälkeen olen aina tykännyt ottaa jotain hiilaripitoista urheilujuomaa, joten puntin jälkeen oli jotenkin luontevaa kaivaa sheikkeri esiin ja ravistaa siitä itselle protskupitoinen "välipala".