Punttimimmit ja lajien kirjo- onko jokin ajanut puntin ohi?

[Iluvsport]

Rupesin tässä pohdiskelemaan, että voinkohan enää itseäni punttimimmiksi edes kutsua. Muut lajit ovat menneet oikeastaan täysin puntin ohi. Onko muita mimmejä, joille puntti on jossain vaiheessa ollut se pääjuttu, mutta nyt on jokin toinen harrastus lähinnä sydäntä?

Itse olen käynyt salilla pääharrastuksena 16-vuotiaasta asti. Ensimmäisen Fitness-lehteni ostin joskus 12-vuotiaana, ja fitnesselämäntapa (puntti, jumpat, ravinto) on ollut tärkeää nuoresta pitäen. Pitkään pidin kuntosali + aerobinen-yhdistelmää ainoana oikeana tapana liikkua. Tosin olin yläasteen loppuun asti kilpauimari, mutta kyllästyin totaalisesti uimaan eestaas allasta. Ja aika montaa lajia on tullut se muutama kuukausi tai vuosi harrastettua kokeilumielessä (jalkapallo, lentopallo, ratsastus, voimistelu..)

Muutama vuosi sitten tähtäsin tosissani kisoihin, oli valmentaja, ravinto- ja harjoitusohjelmat. Vuoden totisen rääkin jälkeen mitta tuli täyteen. Aloin käydä yhä useammin erilaisissa jumpissa, ja jooga tuli myös mukaan kuvioihin. Punttia tein näihin päiviin asti pakonomaisesti kerran pari/vko, kun pelkäsin, ettei lihakset pysy muuten yllä. No, mitään jättilihaksia ei koskaan ollutkaan, mutta kyllä kropasta näki, että on tullut jotain tehtyä.

Nyt tuntuu, että tuo jooga on vienyt mennessään. Pitää korostaa, että otan sen ihan urheiluna, mitään spirituaalisen puolen juttuja en mieti. Se tuntuu myös lihaksissa ihan eritavalla kuin puntti. Joogaan olen tutustunut jo ajat sitten, mutta vähättelin sen tehoa ja käytin sitä lähinnä lepopäivien venyttelynä. Nykyään olen tehnyt rankempia sarjoja, ja voisin vannoa, että ylävartaloni muuttuu ihan silmissä. Myös persiissä on tapahtunut muutoksia. Teen myös jonkin verran aerobista lenkkien ja aerobicin tms muodossa.

Kysymys kuulukin, saako olla vielä punttimimmi, jos eksyy harhapoluille? Tiedän, että Punttimimmit rakastavat rautaa, mutta mimmiys on myös ajattelutapa ja muilla foorumeilla ei tämmöistä fiilistä ole. Saati sitten omassa kaveripiirissä :D

 

[mölliskö]

Itse aloin käymään salilla viisi vuotta sitten ja se oli satunnaisen lenkkeilyn ohessa ainoa harrastus. (No, kädenvääntötreenejä tuli jonkun verran päälle.)
Nyt kun aloitin muutama kuukausi sitten kuntosalilla työt, niin hyvä kun tässä enää salille edes ehtii! Kymmemenisen tuntia viikossa vedän erilaisia jumppia, ja salin puolella menee se vanha viisi. Kai tässä ollaan sitten jo jotain ryhmäliikunta-punttimimmejä?? Jumppaava punttaaja, se se on :D

 

[Pinni]

Joo kyllä pelkkä puntilla käynti on niin aivotonta hommaa että lajin arvo on mulle ainoastaan siinä että se tukee muita harrastuksia. Itse pidän kaikesta mikä tapahtuu ulkona ja missä vauhtia, elämyksiä. Tällä hetkellä tykkään juoksusta, hiihdosta, rullahiihdosta, fillaronnista, moottorikelkkailusta yms. Mitä nyt vaan aina keksii. Kamppailulajit kiinnostaa myös...mut en sovellu niihin koska pelkään et saan turpaan...ja oon liian vanha. Inhoan mahdollisia loukkaantumisia, joten tyydyn vaan penkkiurheilemaan ja katsomaan kun muut ottaa pataan. Vaihtelevuus on tärkeinä.

 

[ronia]

Mä olen löytänyt taas ratsastuksen uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen. Lukion puoleenväliin asti suunnilleen asuin tallilla, mutta sitten tuli halu kokeilla jotain muutakin elämää välillä :D

Viime syksynä aloitin kuitenkin uudestaan, ja nyt on taas kova motivaatio päällä, ja aika monet punttitreenit on jo korvattu heppailulla ;) Tietty salilla käyminen on edelleen tärkeää, enkä sitä missään nimessä voisi lopettaa. Mutta jos pitää valita salitreenin tai ratsastuksen välillä, niin kyllä mä ratsastamaan lähden!

 

[Maulukka]

Kesää kohden motivaatio saleiluun muuttuu minulla vähän pienemmäksi. Talvella sitä voin tehdä n. neljä kertaa viikossa, mutta kesällä pyrin noin kahteen kertaan (joksus kolmeen). Nyt lähinnä treenailen koko kroppaa kerralla, koska saleilukerrat jää niin minimiin. Salin lisäksi sitten onkin paljon muita kiinnostuksen kohteita. Pyöräilen maantiellä maantiepyörällä (joskus huonolla maastopyörällä vähän vaihtelevammassakin maastossa), rullaluistelen haparoivasti, juoksen ja sauvakävelen sekä joskus teen kotosalla aerobista treeniä jos ei enää ehdi lähteä mihinkään ulkosalle tai salille. Tänä talvena aloitin myös hiihdon, koska oli niin upea talvi. Sitä en ollutkaan sitten tehnyt yli kymmeneen vuoteen. Samoin kävin laskettelemassa monen vuoden jälkeen. Näitä sitten sään salliessa ensi talvena uudestaan. Salilla tulee joskus tehtyä myös pelkkää aerobista treeniä, mutta kesällä tosiaan lähinnä vain ulkona. Pyörällä on kiva tehdä pidempää lenkkiä. Talvella aloitin myös kerran viikossa käymään 1,5h maantiepyöräilyhenkisessä spinningissä, missä en ennen ollut koskaan käynyt. Oma innostus yleensä lopahtaa heti, jos pitää mennä tiettyyn aikaan johonkin liikkumaan. Siksi harrastankin lajeja, joita voin tehdä mihin aikaan tahansa. Varsinkin kun teen kolmivuorotyötä, on aikataulujen sovittaminen hankalaa. Tuolla spinnissä jaksoin koko talven juuri ja juuri käydä miltei joka viikko pitämässä yllä jonkin tasoista polkukuntoa.

Pyrin kuntoilussani monipuolisuuteen. Kyllästyn todella helposti, jos teen aina samaa. Juoksulenkilläkään en voi missään nimessä juosta samaa lenkkiä kahta kertaa peräkkäin. Saleilua en tohdi lopettaa varmaankaan ikinä. Mutta haluan täydentää sitä monella muulla lajilla.

 

[DÄNI]

Mää en vieläkään osaa kategorisoida itseäni tanssivaksi punttailijaksi, enkä punttailevaksi tanssijaksi :D Olen luultavasti molempia. Puntin ohella tulee siis käytyä teatteritanssitunneilla, tanssihan nyt itsessään jo on mahtava yhdistelmä aerobista liikuntaa ja aivojumppaa.

Salista on tavallaan tanssissa hyötyä, mutta haittaakin. Vaikka voimaa on enemmän ja kroppa näyttää sulavammalta, olen ihan hirveän kankea ja menee reidet ja kädet aika nopeasti maitohapoille. Vaikeaa on myös sovittaa tanssit ja puntit (ja työt, luoja tietää, että niitä riittää...) siten, että saisin optimaalisen nautinnon ja hyödyn irti molemmista. Noh, kaikkea ei voi saada, sano.

 

[Meah]

Mulle oli sali se pääjuttu useamman vuoden, vaikka tiesin tanssin olevan lähinnä sydäntä. Tanssikorttien korkeat hinnat saivat minut pysymään salilla ja olinhan saanut paljon ystäviäkin sitä kautta...Useampi vuosi tuli oltua pelkästään salilla ja nyt viime kesänä kyllästyin totaalisesti saliin ja menin jazzin tiiviskurssille. Aiemmin kävin salilla parhaimmillaanhan 6 krt viikossa, ei vaan enään nappaa samanlailla.
Nyt mulla on sali pääasiallisesti 2 kertaa viikossa, kävelylenkki kerran viikossa ja 3 kertaa viikossa tanssia. (salsa ja reggaeton)
Toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen tähän järjestelyyn. Jos jostain syystä haluaisin käydä 3. kerran viikossa salilla, laitan sen sitten lenkin tilalle.

Hintojen suhteen ajattelen nyt, että maksakoot, haluan tehdä todella sitä mistä tykkään ja tästä en enään ala tinkimään.

 

[maahinen]

Kun aloin käymään salilla niin en ollut mihinkään lajiin koviin fanaattisesti sitoutunut. Harrastin kaikenlaista monipuolisesti; lenkkeilyä, uinti, pyöräilyä, rullaluistelua ym.
Salista tuli ensimmäinen intohimo ja se tavallaan syrjäytti muut lajit - niitä tehtiin vain salin vastapainoksi, palauttavana treeninä tms.
Pari vuotta sahasin intensiivisesti punttia ja sitten iski juoksubuumi. Sali jäi välillä ihan kokonaan pois kun kipittelin niin ahkeraan, 5-6 lenkkiä viikossa. Maratonhaaveita oli ja puolikkaita tuli juostua monia. Välillä olisi ollut hauska mennä salille itseään rääkkäämään mutta sitten olisi ollut juoksulenkit jäissä kun kroppa ei olisi taas moneen päivään kunnolla toiminut.
Viimeisen pari vuotta sali on ollut taas vähemmän tai enemmän tärkein laji, vuodenvaihteesta asti se on ollut taas rakas :D Salilla tulee nyt käytyä 3-5krt/vk ja juoksulenkkejä teen 2-4 viikkoon. Eli kaksi parasta lajia minulle ovat löytäneet jonkinsorttisen yhteisymmärryksen.

 

[violetti]

kiipeily sekoitti pakkaa aika hyvin viime vuonna. ennen kiipeilyä olin treenannut puntilla puolisen vuotta. sitten tuli jooga, joka on nyt ollut vähän tauolla. tykkään edelleen käydä salilla. täysin fiilispohjalta. just nyt ei vaan tuu mietittyy, miltä näyttää. keskityn muihin juttuihin.

 

[kaunotar]

Mulla taas on käyny niin päin et muut on jääny ja sali on jääny =)

 

[Blueberry1991]

Potkunyrkkeily ja sali on just mulle tehdyt jutut että en tiä meneekö kumpikaan toisen edelle. Se vaihtelee aina että kumpi nappaa enemmän tässä kuussa :D

 

[kaunotar]

höm, siis tarkoitin et muut on lähteny ja sali vaan jääny..

 

[Cekme]

Thai boxing vei ihan täysin mukanaan ja punttailu on jäänyt melkein olemattomaksi. Hinku olis kova päästä nostelemaan rautaa, mutta silti sitä suuntaa aina treeneihin. Päivinä, jolloin ei ole treenejä suunnittelen aina salille menoa, mutta homma tyssää ajatukseen, että sitten seuraavan päivän treenit ei suju niin hyvin kun ei ehdi palautua.

 

[Deleted member 5830]

Mul on kausiluonteista aina sen mukaan kuinka paljon liikuntaa elämäntilanne sallii. Viimiset 3,5 vuotta oon käynyt pelkästään puntilla. Nyt kun muutin töiden peräs eri kaupunkiin ja teen loppuja opintoja töiden ohella, käy pelkästään spinningissä. Ja kun saan noi opinnot pakettiin ja tulee kesä, alan taas lenkkeileen ja punttaamaan ja vähentelen spinnejä.

 

[Iluvsport]

No onpa mukava kuulla, että meitä löytyy täältä joka lähtöön Silloin kun vielä itse punttasin enemmän, ja luin tätä foorumia paljonkin, niin tuntui, että ei täällä paljon muuta sitten harrastetakaan. Ehkä eksyin silloin vain niihin ketjuihin, joissa puhuttiin vain salitreenistä, kun se itseä eniten kiinnosti. Monipuolinen liikunta on varmaan kaikista parasta, saa kroppa tasaisesti monelaista rasitusta ja pysyy mieli virkeänä.

Mutta sitten kuitenkaan en mielestäni ole ihan pelkkä sunnuntaikuntoilija, jotain tavoitteellisuutta pitää olla. Vaikka se sitten olisikin vain itse suunnitellun treeniohjelman vetäminen läpi. Senkin takia on kiva lukea teidän juttuja, että monella on täällä kuitenkin se sama "puolivakava" urheiluhulluus kuin mullakin :D

 

[Cirppu]

Mä olen hylännyt käytännössä kokonaan ns perinteisen putkiaivo-punttitreenin ja siirtynyt toiminnalliseen giryakuulatreeniin. Koko kroppa työskentelee, tasapaino + koordinaatio kehittyy, sydän- ja verenkiertoelimistö saa kyytiä ja treenin kestäessä puolisen tuntia tietää kyllä tehneensä. Eli en mä ihan rautaa ole hylännyt - onhan tuo treenikaveri kuitenkin rautainen