Progressiivinen rock/Jazz fuusio

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja ZAC
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Baronessin uusi tupla Yellow and Green räjayttää pankin aivan totaalisesti tällä rintamalla. Kuunnellu joka päivä monta kertaa tän levyn. Aikaisempi matsku oli progemetallia, mutta tästä uusimmasta on lähestulkoon kaikki metallivaikutteet poistuneet, ollen pelkälteen nykyaikaista progressiivista rokkia. Ja parasta sellaista.



Koko levy löytyy myös Spotify:stä.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Baroness teki muuten hyvän tuplan. Vaati aikansa, että pääsi sisälle. Kahvia ja rauhallista keskittymistä kuunteluun. Kitaravetoisena kulkee vaan niin mahtavasti, sellaisesta pitäville tämä albumi on hyvä löytö. Erityisesti tuo Mtns the Crown & Anchor kolahtaa syvälle musiikillisiin hermoihin. Myös tuo Cocainium, mikä oli levyraadissa täällä, upposi muutaman kuuntelun jälkeen paremmin.

Mtns the Crown & Anchor http://www.youtube.com/watch?v=_-OlWEZ8H3I

Ja tuossa on enemmän tempoa, albumin toinen suosikeista.
Take My Bones Away http://www.youtube.com/watch?v=4V0N1x675FQ
 
Toi Seventh wonderin laulaja on jotenki vähä liian purkkapoppi laulaja omaan makuuni ja tuntuu että tilut ryöstetty suoraan Symphony Xltä :D Muuten kyllä iha hyvää riffittelyä.

Aivan liian kliininen lauluääni voimariffittelyt rinnalle. Monia noita bändejä yhdistää jotenkin kuollut soundi ja ideoiden muute. Ei kannata ymmärtää väärin, Images & Words ja A Chage on Seasons ovat kyllä todella korkealla arvostuslistoilla, mutta kun tuo kaikki on jo noissa levyissä kuultu. DT:n suurin irtiotto kaavastaan taisi olla poppikokeilut Desmond Childin kanssa. Soundi on jotenkin liian tiukkaan paketoitu ja toisaalta täyteen soitettu. Sen lisäksi powermetallista lainattu napserumpu, jolle Casiokin on kateellinen kliinisyydestä, on jotain, mitä aikoinaan vihasin ja en pitkään jatkuneen määrätietoisen siedätyshoidon jälkeenkään ole oppinut pitämään. Kaikki kuulostaa siltä, että "soitetaan juuri niin kuin on ennalta sovittu ja ylöskirjoitettu".

Tämä bändi onnistuu välttämään nuo ongelmat, tuo omia ideoita mukaan ja laulajakin suoriutuu osuuksistaan vakuuttavasti:



Monesti livenä bändit kuulostavat paskoilta. Tämän bändin livesoundin veroista en ole kuullut:


Ilahduttavaa on myös se, että vaikka kitaristi on teknisesti taitava, se ei pakota runkkaamaan jatkuvasti nuoteilla.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Hmm, ihanpa o jämäkkä Rushin uusin Clockwork Angels. Maistuu jonkin verran että kyseessä on teema-albumi ja maisemamaalailua esiintyy, mutta Rushiksi edelleen tunnistaa. Jotenkin hankala aukeamaan kyllä, piti varmaan 10 kuulostella läpi että alkoi lämmetä, aika paksu wall of sound on tuotannossa. Pari ekaa raitaa ovat varsinkin hieman paksuja, sinkkumateriaalia ehkä eniten omaan makuun popihtava Seven Cities of Gold ja loistava 7 minuutin pituinen rata-autoilu Headlong Flight.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Pekka Pohjolaa vaan ei voi liikaa hehkuttaa. Jumalauta miten kasvaa biisi loppua kohti!
Porra soitteli viime vuonna yhden keikan alkuperäisen PP groupin kanssa ja siinä oli vähän lupailua jatkostakin. Minne lienee unohtunut...

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Onpas Porra tehnyt hienon levyn!

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Tämä on tymäkintä settiä mitä on ihan hetkeen tullut vastaan :eek:

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Vaikka tää biisi nyt onkin varmaan monille progen ystäville tuttu niin laitetaan se tähän nyt kuitenkin, kun on ainakin mun lemppari progebiisi.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom