Presidentinvaalit 2024

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Näihin vaaleihin kun ei ole enää aikaa kuin muutama kuukausi, niin kaipa näille voi jo avata oman ketjunsa.


Kauhistelua menneisyydestä, kun nykyajasta ei juuri löydy mitään itkettävää.

Niinhän sitä sanotaan että kuka ei ole vasemmistolainen nuoruudessa on sydämetön. Ja kuka ei vanhemmiten muutu oikeistolaiseksi, on aivoton.
 
Itselleni on selvää kuka saa ääneni ensimmäisellä kierroksella. Halla-aho on ollut selvillä puten metkuista jo pitkään, osaa venäjää + ukrainaa ja omaa muutenkin sopivan kriittisyyden itänaapuria kohtaan. Muilla kärkiehdokkailla on liikaa virhearvioita ja sinisilmäisyyksiä kontollaan idän suhteiden kanssa.

Mutta tiedostan sen että toisella kierroksella ovat todennäköisesti Haavisto ja Stubb. Halla-aho jakaa liikaa ihmisiä ja en usko Rehnin villitsevän kansaa. Siinäpä onkin sitten pohtimista kumpaa äänestäisi. En pidä kummastakaan. Mutta tuossa tilanteessa äänestäisin Haavistoa vastaan. En vain voi antaa ääntäni tyypille, joka lennätti isis-äitejä tänne veronmaksajien piikkiin, puhumattakaan siitä sotkusta mikä tuosta syntyi.

Stubb on ylimielisen oloinen ja on ollut kujalla monestakin asiasta. Plussaa on se että on kannatti Nato-jäsenyyttä vuosia.

Aaltola on katsomaton kortti ja en oikein tiedä mitä tyypistä pitäisi ajatella. Politiikan ulkopuolinen voisi olla hyväkin juttu.

Muilla en oikein näe olevan isoja mahdollisuuksia.
 
Presidentti täällä Suomessa nyt on kuitenkin kohtuu pieni instituutio, niin ehkäpä tavallista enemmän annan arvoa ääneni saavan henkilön persoonalle, julkikuvalle ja omille aatteille, kuin katson esim puoluetta. Eli varmaan lähempänä seurailen mediasta vähän millaisia sammakoita heittelevät ja lähden sillä. Etukäteen on jo kaksi ehdokasta ruksittu pois, ihan noiden kolmen ehdon perusteella, muut on viel hiukan auki ja sitten tosiaan tarvittaessa tokalla kierroksella mennään vain ns. protestiäänellä, eli jos jompikumpi näistä oman listan kahdesta EI ehdokkaasta on siellä, niin sitä vastaan sitten.
 
Henkilövaalit niin puoluekannalla ei juuri väliä. Ulkopolitiikan tuntemus oikeastaan ainoa kriteeri.

Ykköskierroksella aika sama.
Aaltolan uskonnollisuus karsii pois. Mahdollisesti ääni menee Urpilaisen muhkealle takapuolelle.

Kakkoskierroksella Haavistoa vastaan.
Vaikka Stubbikka ei ole perinteinen suomalainen harmaa pressajässikkä niin positiivisena hyvä ulosanti ja ulkomaiden kiemuroiden tunteminen.
 
Mikä järki? Vaikka paras olisi niin siitä ei presidenttiä tule. Eli sama kuin äänestäisit suoraan Haavistoa.. Itse äänestän sitä joka kilpailee pressan paikasta Haaviston kanssa. Se on isoin voitto ettei tuosta Suomivastaisesta kus.päästä tule presidenttiä.
Halla-aho jäänee ekalle kierrokselle joten ei hälle annettu ääni Haavistoa puolla. Jos tokalla kierroksella Stubb ja Haavisto niin veikkaan äänestysprosentin jäävän melko alhaiseksi kun konservatiivisilla ei ole ketä äänestää ja liberaalit miettinevät että ihan sama, molemmat ehdokkaat ns hyviä ihmisiä. Saatan jopa itse miettiä 2. kierroksella jaksaako vaiko eikö, vaikka tunnollinen äänestäjä olen aiemmin ollutkin.

edit. aaaa, niin tarkoititkin varmaan, että jos Halla-aho sattuisi pääsemään tokalle kierrokselle niin sitten häviää Haavistolle pomminvarmasti, siinä missä esim Stubbilla on tsäänssit? Tuo kyllä lienee totta. Äänestän silti Halla-ahoa enkä lähde mihkään taktisiin peleihin.
 
Pressaehdokas Saara Huhtasaaren mietteitä median vaikuttamisesta vaaleihin, ei hän tuossa kovinkaan väärässä ole.

"Uskotko Suomen kansan valitsevan presidentin? Minä uskon, että olet väärässä."

"Olet saattanut kuulla alkuvuonna julkaistusta kirjastani 'Vaalikarjaa', jossa pureudun käyttäytymistieteen näkökulmasta siihen, millä kaikilla keinoilla äänestyskäyttäytymistä pyritään muokkaamaan paitsi poliitikkojen myös median toimesta.
Tuolloin en todellakaan ajatellut koskaan päätyväni asemaan, jossa saan omakohtaisesti tuntea vaalivaikuttamisen monet muodot. Poissulkeminen, vähättely, vääristely ja vapaan tiedon jakamisen hankaloittaminen ovat nyt itsellenikin tutuksi tulleita tapoja, joilla media ohjaa kansalaisten ajatuksia haluttuun suuntaan.

Kun minua pyydettiin pyrkimään presidentinvaaliehdokkaaksi, en suinkaan elätellyt suuruudenhulluja kuvitelmia voitosta, vaan minua motivoi mahdollisuus tarjota kansalle vaihtoehtoisia näkökulmia ja avointa keskustelua monista vaiennetuista aiheista. Ymmärsin myös, etten politiikan ulkopuolelta tulevana, suhteellisen tuntemattomana kasvona saa paljoakaan palstatilaa - ja mitä mediassa ei lue, sitä ei ole olemassa.
Media kontrolloi äänestäjiä, puheenaiheita sekä arvokeskustelua valitsemalla mieleisensä asiat, puolueet ja puhuvat päät otsikoihin.
Tutkimukset kertovat, että journalistit enenevissä määrin haluavat nimenomaan toimia yhteiskunnallisina vaikuttajia perinteisen neutraalin tiedonvälittämisen sijasta.

On inhimillistä, että toimittajien arvomaailmat heijastelevat heidän tekemiinsä juttuihin, mutta on valitettavaa, että valtaosa journalisteista tuntuu elävän hyvin liberaalissa punavihreässä kuplassa. Median mielipidevaikuttaminen olisi siedettävää, mikäli konservatiivi-oikeisto olisi yhtälailla edustettuna mediakentällä ja saisi oman äänensä kuuluviin, mutta näin ei Suomessa ole.
Lehdet korostavat arvoliberaalia vasemmistoideologiaa, tuomitsevat toisinajattelijat, nostavat esille suosikkeja sekä tilaavat gallupeja tarkoitushakuisesti - juuri oikealla hetkellä omaa agendaansa tukemaan.

Gallupien todellinen tarkoitus vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen tuli päivänselväksi viimeistään jenkkien 2016 presidentinvaaleissa, kun vastoin kaikkia "luotettavia laskelmia" Trump voitti. Olitpa Trumpista mitä tahansa mieltä, niin hän muutti mediapelin lopullisesti - hyvässä ja pahassa.
Sittemmin vallassa olevan median harrastama mielipidevaikuttaminen on tullut yhä näkyvämmäksi ja sen voi kuka tahansa kriittinen kuluttaja havaita myös Suomessa. Tuskin on kovin liioiteltua sanoa, että media päättää, mitä puolueita ja keitä ehdokkaita on suotavaa kannattaa.
On päivänselvää, että media on tehnyt Aaltolan puolesta kampanjaa jo kuukausia, sekä nostanut jatkuvasti ennakkosuosikeiksi Haavistoa, Stubbia ja Rehniä jättäen muut ehdokkaat lähtökohtaisesti altavastaajiksi jo ennen kuin kampanjoita on edes kunnolla käynnistelty tai ehdokkaiden arvoja esitelty. Luonnollisesti äänestäjien kiinnostus kasvaa sellaisia asioita ja ihmisiä kohtaan, joista uutisoidaan, kun taas uutispimentoon jäävien aiheiden ja ehdokkaiden kohdalla käy päinvastoin.

Eikö äänestäjien kannalta olisi reilua, että presidentinvaaleissa jokainen tosissaan kampanjaa tekevä ehdokas lähtisi kisaan samalta viivalta ja kaikkien vaaliteemat tulisivat esitellyiksi tasapuolisesti medioissa?
Erityisen poikkeuksellista suosimista on ollut se, että Aaltola esiintyi lukuisissa vaalipaneeleissa ehdokkaana siinä vaiheessa, kun vasta keräsi kannattajakortteja. Itse samasta lähtökohdasta, sitoutumattomana ja puoluepolitiikan ulkopuolisena, en saanut edes kutsua useimpiin paneeleihin.
Annetun palstatilan määrä vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen, sillä paljon mediassa esiintyvät henkilöt alkavat näyttää tutuilta ja näin ollen luotettavilta - huolimatta siitä, oliko näkyvyydellä lopulta mitään tekemistä ammattitaidon tai poliittisen osaamisen kanssa.

En suinkaan ole ainoa presidentiksi pyrkivä, joka on kärsinyt median harrastamasta mielipidevaikuttamisesta. Siinä missä "ennakkosuosikit" sekä koko Aaltolan suku koirineen on tullut tutuksi kansalle, en muista nähneeni etenkään Harkimon, Essayahin tai Väyrysen naamoja markkinoitavan otsikoissa.
Halla-ahon, kuten monien muidenkin perussuomalaisten kohdalla, tunnutaan käytettävän metodeista kyseenalaisinta: negatiivisten asioiden korostamista, väärinymmärtämistä, sanojen suuhun laittamista sekä epäedullisten kuvien hyödyntämistä mielikuvamarkkinoinnissa.

On tutkittu, että toimittajien inhokkipuolue on perussuomalaiset, joten ei liene sattumaa, että negatiivinen asenne paistaa läpi niin kirjoitetuista teksteistä kuin valituista kuvistakin. Toisin on median suosikkien kohdalla, joista kaikin keinoin pyritään muodostamaan luotettavia, lähestyttäviä ja lämpimiä mielikuvia. Jopa epäonnistumiset, valheet ja laittomuudet sivuutetaan ja yleistä mielipidettä manipuloidaan positiivisella uutisoinnilla.

Jos eivät edellä mainitut keinot tai näennäiset vaalilupaukset itsessään riitä kansan ohjaamiseen, voidaan tunteisiin vetoamalla pyrkiä vakuuttamaan ihmiset siitä, että tietyn ehdokkaan äänestäminen on virhe. Olet saattanut huomata, että media pyrkii vaikuttamaan ihmisen luontaiseen tarpeeseen tulla hyväksytyksi antamalla esimerkiksi ymmärtää, että vain tyhmät ihmiset äänestävät henkilöä x. Myös äänen hukkaan menemisellä pelotellaan joka vaaleissa, mikä ohjaa ihmisiä tekemään strategisen valinnan ja äänestämään jotakuta median suosikiksi nostamaa ehdokasta.

Mediakenttä on saanut aivan liian paljon vaikutusvaltaa eikä demokratia enää pääse toteutumaan sellaisena kuin se on alun perin tarkoitettu. Valtamedia manipuloi meitä kirjoittamalla myötätuntoa herättelevästi, ilkkuvasti, syyllistävästi sekä tosiasioita sekoittamalla. Sen pääasiallinen tehtävä ei enää ole toimittaa objektiivisia uutisia ja näkökulmia, vaan kertoa mitä mistäkin asiasta, ihmisestä tai puolueesta tulee ajatella.
Sitäkö sinä haluat?

Minä en - ja jos et sinäkään, voit auttaa minut mukaan vaalipaneeleihin keskustelemaan myös tästä median vaikenemasta aiheesta."
 
Näihin vaaleihin kun ei ole enää aikaa kuin muutama kuukausi, niin kaipa näille voi jo avata oman ketjunsa.


Kauhistelua menneisyydestä, kun nykyajasta ei juuri löydy mitään itkettävää.

Tämä on koominen mustamaalausjuttu, kun tuo "kaveri" kuuluu vihreisiin ja Halla-Aho sanoi, ettei he olleet edes koskaan kavereita.

Samaten oli jännä tämä Ylen juttu, missä Halla-Aholta ei kysytty kommentteja.

https://yle.fi/a/74-20056241
 
Tämä on koominen mustamaalausjuttu, kun tuo "kaveri" kuuluu vihreisiin ja Halla-Aho sanoi, ettei he olleet edes koskaan kavereita.
Ja siinäkin mielessä koominen yritys mustamaalailla kun tuossa kyllä itsestään pellen tekee vain nuo välien katkaisijat 😁 Toimittelija varmaan omassa punavihreässä päässään koki löytäneensä jotain päräyttävää.
 
Aika hyviä ajatuksia Aaltolalla.

5d8e66b0-8b61-4d81-8a0f-cfe34c0d51d7.jpg


7a4e5230-625b-4190-aafc-d48d84e99bcd.jpg


2d8493dd-9d18-4603-a75b-878c2fd19f8e.jpg
 
Täys kahjo, eikä ihmiset näytä sitä ymmärtävän...

Vesa Raiskila:
VOI SUOMEN KANSAA, jos tästä tyypistä tulee presidentti!
Alexander Stubbin puhe kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa, jossa hänet valittiin presidenttiehdokkaaksi, on pelottavaa kuunneltavaa. Ylevältä kuulostavien korulauseiden välistä paljastuu näkemys, joka voi merkitä melkein mitä tahansa muuta kuin Suomen turvallisuuden lisääntymistä, jota hän erityisesti alleviivaa puheessaan.

Stubbin maailmassa Suomen turvallisuus taataan asein, ei diplomatialla. Mies tuntuu suorastaan uhoavan Suomen sotilaalisella suorituskyvyllä listaten reserviläisten samoin kuin F/A-18- ja tulevien F-35-hävittäjien lukumäärät.

Pikanttina yksityiskohtana hän sanoo puheessaan "Meillä on 280 miehen ja naisen reservi, joka voidaan mobilisoida sotaa varten". (Huom. "sotaa VARTEN") Puuttuvat kolme nollaa on täydennetty kokoomuksen julkaisemassa versiossa Stubbin puheesta (linkki kommentissa). Kokoomuksen versiosta on jätetty pois myös Stubbin toteamus, että "kylmä sota loppui 1981", mikä on vuosikymmenen verran väärässä. (Ilmeisesti mies on niin keskittynyt ulkoiseen vaikutelmaansa, ettei tule kovin tarkasti kiinnittäneeksi huomiota siihen, mitä sanoo. Toisaalta Stubbillahan on ennenkin havaittu haasteita numeerisissa asioissa.)

Kokoomuksen puheversiosta on jostain syystä jätetty pois myös lausahdus, että olemme "vastuussa laajan Nato-alueen puolustamisesta".
Stubbin puheessa Venäjä näyttäytyy pelkästään uhkana (tyyliin "Eihän tämä tietenkään tarkoita, että Venäjä olisi lakannut olemasta suurin turvallisuusuhkamme. Se on sitä aina ollut ja tulee sitä todennäköisesti aina olemaan."), eikä yli seitsemääkymmentä rauhanomaisen naapuruuden ja kaupankäynnin vuotta ole varmaan koskaan ollutkaan. Stubbin maailmassa Nato ja Yhdysvallat takaavat Suomen turvallisuuden: "Ei haittaa, että maailman suurin sotilasvalta on valmis takaamaan maamme ja muiden Pohjoismaiden turvallisuutta." Yhdysvaltain intressit ovat luonnollisesti puhtaan altruistisia – onhan Suomi nyt määritelty "etulinjan maaksi", ja läntinen supervalta on varmasti valmis taistelemaan Venäjää vastaan aina viimeiseen suomalaiseen sotilaaseen. Onko Nato Stubbille Suomea tärkeämpi? Korostaahan hän, että "seuraava tasavallan presidentti on kirjaimellisesti kansainvälinen Nato-presidentti".

Stubbin puheessa on useita vääristelyjä ja suoranaisia valheitakin. "Erityinen kiitos Suomen kansalle, että veitte meidät Natoon." [...] "Suomen kansa päätti, että on aika ottaa lopullinen askel länteen. Sitä se Nato-jäsenyys oli." Suomen kansalta ei kysytty kansanäänestyksessä, vastoin presidentinkin lukuisia vakuutuksia, haluaako se liittyä Natoon. Stubbin väite perustuu naurettaviin pieniin mielipidekyselyihin, joihin vastanneiden edustavuutta on lisäksi aiheellisesti epäilty.

Viholliskuvan pönkittämiseksi Stubb sanoo puheessaan, että Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008. Hänen pitäisi kyseisessä konfliktissa rauhaa välittäneenä tietää, että EU:n 1000-sivuisessa tutkimuksessakin päädyttiin siihen, että taistelut aloitti Georgia, ei Venäjä. Sanoessaan, että Venäjä "valtasi Krimin niemimaan" Stubb "unohtaa", että kaikki läntiset kyselytutkimuksetkin ovat tukeneet Krimillä järjestetyn kansanäänestyksen tuloksia, joiden mukaan suuri valtaosa krimiläisistä – Krimin kaikista kansallisuuksista – halusi mieluummin liittyä Venäjään kuin pysyä Yhdysvaltain tukeman helmikuun 2014 vallankumouksen jälkeisessä ja venäjänkielisen vähemmistön oikeuksia radikaalisti typistämään ryhtyneessä Ukrainassa.

Muistamme Stubbin myös miehenä, joka olisi halunnut lähettää hävittäjiä kukistamaan Libyan hallitusta sen sotiessa lännen tukemia al-Qaida- ja muita "kapinallisia" vastaan vuonna 2011, sodassa joka muutti Afrikan vauraimman ja YK:n mittareilla mantereen sosiaalisesti kehittyneimpiin kuuluneen maan hajonneeksi valtioksi, jonka rannoilta on lähtenyt joukoittain ihmisiä kohti Eurooppaa hukkuakseen monissa tapauksissa Välimereen.

Stubb vannoo Ukrainan voittavan sodan ja täsmentää, että se "on jo voittanut. Slava Ukraini!" Mitäpä siitä, että esimerkiksi Suomenkin medioissa hehkutettu, valtaviin miestappioihin johtanut vastahyökkäys on vastikään myönnetty epäonnistuneeksi. Ehdokas ylistää Ahtisaarta rauhanmiehenä, mutta ei itse ilmennä pienintäkään halua koettaa ratkaista Venäjän ja Ukrainan sotaa rauhanneuvotteluin eikä tunnu näkevän Israelin tuhansia lapsia ja naisia surmanneissa massapommituksissa (tai vuosikymmeniä jatkuneessa palestiinalaisalueiden kuristamisessa) mitään mainitsemisen arvoista, laskeehan hän Israelin "liberaaleihin demokratioihin".

"Uuden maailmanjärjestyksen" rakentaminen on miehelle sydämenasia, mutta se on tehtävä ilman Venäjää. Itäistä naapuriamme tukeviin maihin on koetettava vaikuttaa rakentamalla niihin "toimivat suhteet".

Kotimaan asioiden osaltakin Stubbilla on jotain sanottavaa. Hän on huolissaan meille viime vuosina "pesiytyneestä populismista", joka kyseenalaistaa "demokraattisten instituutioiden – kuten esimerkiksi median, syyttäjänlaitoksen ja hallinnon – integriteetin". Näiden tahojen kritisointi ei ilmeisesti sovi Stubbin sananvapautta, oikeusvaltiota ja kansalaisyhteiskuntaa korostavaan maailmankuvaan.

 
Li Andersson on kyllä ihan kujalla kaikesta. On pistänyt ihan silmään tuo.

Kaksi presidenttiehdokasta ei luopuisi venäläisten kaksoiskansalaisuudesta – näin he selittävät kantaansa​


Li Andersson, vasemmistoliiton ehdokas: Ei.

– Niillä tiedoilla, mitä minulla nyt on, vastaan ei. Kun on kyse esimerkiksi kansallisen turvallisuuden kannalta tärkeistä työtehtävistä, meillä on mahdollisuus tehdä turvallisuusselvityksiä, joita suojelupoliisi tekee. Niissä on mahdollista huomioida tämänkaltaisia seikkoja. Minulla ei ole ainakaan nyt sellaista tietoa, joka todistaisi sen, että kaksoiskansalaiset ovat nyt potentiaalisesti niin suuri uhka Suomelle, että kaksoiskansalaisuuksien myöntämisestä täytyy luopua. Tämä koskettaa aika isoa väestönosaa Suomessa.

– Olisin varovainen sen kanssa, että ei anneta sellaista kuvaa, että venäjänkielinen vähemmistö Suomessa automaattisesti muodostaa meille turvallisuusuhan. Meidän intressimme on pitää heidät meidän yhteiskunnan osana ja huolehtia siitä, että he kokevat osallisuutta Suomessa ja saavat oikeaa tietoa Ukrainan sodan tilanteesta ja Venäjän toimista siellä.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010066026.html

Li Andersson (vas) nosti kuitenkin tentissä esiin, että rajan täyssulun ylläpitäminen pitkään olisi kuitenkin vaikeaa, koska se pysäyttää kaiken rajaliikenteen myös tavallisten ihmisten ja yritysten osalta. Hän myös korosti, että Suomen tulee noudattaa rajapäätöksiä tehdessään kansainvälisiä velvoitteitaan.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010042788.html
 
Back
Ylös Bottom