PFT oli aika hyvä erimerkki nk.huuhaa-treenisysteemistä.
Ei sinänsä ettei sille mitään käyttöä olisi, mutta siinä laskettiin suoraan toistot x käytetty paino, mikä toki oli hirvittävän suuri.
Tämä kuitenkin valehtelee, koska sarjaj kokonaistyömäärä ei ollut todellisuudessa ollenkaan niin suuri toistojen ollessa vain muutaman sentin mittaisia.
Osatoistoilla on toki käyttöä varsinkin voimapuolella liikkeiden heikkojen kohtien vahvistamiseen ja kehon ja etenkin mielen totuttamiseen suuriin painoihin, mutta varsinaisena ainoana käytettävänä treenimetodina PFT oli paskaa.
Sitä mainosti suurisssa lehtimainoksissa esim Paul DeMayo, silloinen supermonster-amatöörikehohuippu, joka ei varmuudella treenannut koskaan sillä tavalla.
Ja tuo vahvimmalla liikeradalla treenaaminen on asia jolla yleensä käsitetään hieman eri asiaa kuin pft alun perin. Vahvinta liikerataa käyttää esim Ronnie Coleman Unbelievable-videollaan, ja itse asiassa aika moni pro-kehomies lievempänä versiona. Eli yksinkertaisesti ääriasennot ja lukkiutumiset pois liikkeistä.
Esim pystypunnerruksessa moni huippu tekee hieman karrikoiden sanottuna liikkeen keskimmäistä kolmasosaa.
