Polvilumpio kävi paikaltaan+nivelsiteet venähti..
- Keskustelun aloittaja Angelene
- Aloitettu
- Liittynyt
- 9.2.2006
- Viestejä
- 2
Seuraa pitempi stoori erään polvensa satuttaneen elämästä, koittakaahan jaksaa lukea 
Itse olen 19v äijä, ihan tavis, en treenaa, mut yleiskuntoa yritän pitää jotenkin kasassa kävelemällä paljon sekä keväästä syksyyn tulee poljettua pyörällä paljon.
Mulla ei ole koskaan ollut polvien kanssa oikeastaan mitään ongelmia. Ei yliliikkuvia lumpioita eikä muuta. Mitänyt ovat rutisseet vuosikausia ja satunnaisesti kipuilleet. Suvussa on valitettavan paljon polviongelmaisia ihmisiä, joten parhailla pohjilla tässä ei ihan olla.
Kävi sitten niin hassusti, että päivää ennen joulua teloin oikean polveni aika pahasti. Autoon astuessa tasapaino petti hetkeksi, jalka oli jarrulla, kaatusin jalan päälle ja jalka pääsi kiertymään. Polvesta kuului hirvittävä rutina ja kipu oli jotain aivan käsittämätöntä. Vasta jälkikäteen hiffasin että lumpio yritti tunkea pois paikoiltaan. Siinä sitten muutama minuutti lattialla pyöriskelyä tippa silmässä ja rupesi vähän helpottamaan. Jalka ei kuitenkaan kestänyt varata yhtään.
Jäitä polveen ja viikon päästä pääsin viimein yleislääkärille (olosuhteiden pakosta oli mentävä vaikka tiesin ettei se osaa sanoa juuta eikä jaata, intti painoi päälle ja asiaan piti saada kiireesti selvyys). Lähete magneettiin ja tulokset: mediaalinen retinaculum revennyt ja kierukassa mahdollinen repeämä.
Aikaa kului kuukausi, kävely alkoi sujua jo varsin hyvin. Polvi oli silti oudon tuntuinen koska lumpio tuntui muljuavan miten sattuu. Omin käsinkin tunnustelemalla lumpio tuntui toista löysemmältä.
Viimein pääsin ortopedille. Jalan vääntelyä ja kääntelyä sekä lumpion muljuttelua. Heti tuli tuomio että tämä on pakko tähystää ja kiristää lumpion kiinnityksiä, muuten lumpio jää löysäksi ja hyppää ennemmin tai myöhemmin paikoiltaan.
Viime perjantaina sitten heti aamusta tähystykseen. Kierukoissa ei ollut mitään vikaa eikä muutakaan näkyvää vammaa. Pieni rustovaurio oli johonkin tullut ja sitä tasoiteltiin. Lumpion sisäsivulta kirurgi kutisti nivelsidettä jollain vempaimella ja polven ulkosyrjältä löysäsi siteitä, näin maallikkotermein ilmaistuna. Nukutuksessa lihasjännityksen ollessa kateissa lumpion sai kuulemma luksoitua ihan kevyesti työntämällä. Itse olin siis vintti pimeänä koko operaation ajan
Heti pystyi kuitenkin ilman keppejä kävelemään vaikka polvi oli tietty kuin jalkapallo ja jalka kuin rautakanki.
Nyt on pahin turvotus laskenut ja jalka taipuu jo suoraan kulmaan suht herkästi (joka on rajoitus toistaiseksi). Pirun jäykkähän tuo polvi vielä kuitenkin on ja sitä kiristää köpötellessä, mutta huonomminkin voisi olla.
Olen yrittänyt tehdä päivittäin sekalasia jalkaliikkeitä niin paljon kun on vain kivulta sietänyt.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta operaatiosta; miten on toipunut jne?
Eiköhän tämä tästä lähde vielä sujumaan :thumbs:
Itse olen 19v äijä, ihan tavis, en treenaa, mut yleiskuntoa yritän pitää jotenkin kasassa kävelemällä paljon sekä keväästä syksyyn tulee poljettua pyörällä paljon.
Mulla ei ole koskaan ollut polvien kanssa oikeastaan mitään ongelmia. Ei yliliikkuvia lumpioita eikä muuta. Mitänyt ovat rutisseet vuosikausia ja satunnaisesti kipuilleet. Suvussa on valitettavan paljon polviongelmaisia ihmisiä, joten parhailla pohjilla tässä ei ihan olla.
Kävi sitten niin hassusti, että päivää ennen joulua teloin oikean polveni aika pahasti. Autoon astuessa tasapaino petti hetkeksi, jalka oli jarrulla, kaatusin jalan päälle ja jalka pääsi kiertymään. Polvesta kuului hirvittävä rutina ja kipu oli jotain aivan käsittämätöntä. Vasta jälkikäteen hiffasin että lumpio yritti tunkea pois paikoiltaan. Siinä sitten muutama minuutti lattialla pyöriskelyä tippa silmässä ja rupesi vähän helpottamaan. Jalka ei kuitenkaan kestänyt varata yhtään.
Jäitä polveen ja viikon päästä pääsin viimein yleislääkärille (olosuhteiden pakosta oli mentävä vaikka tiesin ettei se osaa sanoa juuta eikä jaata, intti painoi päälle ja asiaan piti saada kiireesti selvyys). Lähete magneettiin ja tulokset: mediaalinen retinaculum revennyt ja kierukassa mahdollinen repeämä.
Aikaa kului kuukausi, kävely alkoi sujua jo varsin hyvin. Polvi oli silti oudon tuntuinen koska lumpio tuntui muljuavan miten sattuu. Omin käsinkin tunnustelemalla lumpio tuntui toista löysemmältä.
Viimein pääsin ortopedille. Jalan vääntelyä ja kääntelyä sekä lumpion muljuttelua. Heti tuli tuomio että tämä on pakko tähystää ja kiristää lumpion kiinnityksiä, muuten lumpio jää löysäksi ja hyppää ennemmin tai myöhemmin paikoiltaan.
Viime perjantaina sitten heti aamusta tähystykseen. Kierukoissa ei ollut mitään vikaa eikä muutakaan näkyvää vammaa. Pieni rustovaurio oli johonkin tullut ja sitä tasoiteltiin. Lumpion sisäsivulta kirurgi kutisti nivelsidettä jollain vempaimella ja polven ulkosyrjältä löysäsi siteitä, näin maallikkotermein ilmaistuna. Nukutuksessa lihasjännityksen ollessa kateissa lumpion sai kuulemma luksoitua ihan kevyesti työntämällä. Itse olin siis vintti pimeänä koko operaation ajan
Heti pystyi kuitenkin ilman keppejä kävelemään vaikka polvi oli tietty kuin jalkapallo ja jalka kuin rautakanki.
Nyt on pahin turvotus laskenut ja jalka taipuu jo suoraan kulmaan suht herkästi (joka on rajoitus toistaiseksi). Pirun jäykkähän tuo polvi vielä kuitenkin on ja sitä kiristää köpötellessä, mutta huonomminkin voisi olla.
Olen yrittänyt tehdä päivittäin sekalasia jalkaliikkeitä niin paljon kun on vain kivulta sietänyt.
Onko muilla kokemuksia vastaavasta operaatiosta; miten on toipunut jne?
Eiköhän tämä tästä lähde vielä sujumaan :thumbs:
- Liittynyt
- 18.2.2007
- Viestejä
- 13
Moi
Tässä ketjussahan löytyy jos jonkinlaisia kohtalotovereita. Mulla on kanssa melkoinen historia polvivammoista: ensimmäinen leikkaus tehtiin jossain 16-17v ikäsenä, ja viimeinen tossa marraskuun alussa, yhteensä niitä on kolme tehty ja ikää 20v. Taustana on koripallo, ja pahimmillaan vuosi-pari meni kyllä niin päätä seinään hakatessa, kun parin kuukauden välein kuntoutustyö vedettiin vessasta alas juuri tuola sisä/sivusiteiden venähtämisellä, sitä käynyt varmaan yli 10 kertaa.
Tämä viimeisin vaiva oli samanlainen kuin jokarilla: kierukkavauriota epäiltiin, ja lekuri päätti tähystää ilman magneettikuvia. Noh sieltä löytyi sitten joku irrallaan hengaillut rustokappale joka poistettiin.
Toipumisesta: Leikkaus siis tapahtui marraskuun alussa, lekuri lupaili että parin viikon päästä voisi jo pelata, mutta siinä vaiheessa ei edes turvotus ollut laskenut. Intti oli kesken, joten kuntoutus jäi enenn vuodenvaihdetta todella vähälle. Nyt sitten taas käynyt salilla melko aktiivisesti ja pelaillut palloa. Tulos on se, että polvi on joskus parempi, joskus huonompi: todella hyvin pitää lämmitellä, että ylipäänsä pystyy juoksemaan ja hyppimään. Välillä kyllä käynyt mielessä käydä lekurilla taas, kun tosiaan väitti, että kahdessa viikossa pystyisi pelaamaan ja nyt neljän kuukauden jälkeenkin pelaaminen välillä melkoista klenkkausta, mutta nyt on taas parempi vaihe menossa joten en ole viitsinyt vaivautua. Eniten pelottaa se seikka, että salilla käydessä reiden ojentajia laitteissa ei pysty tekemään käytännössä lainkaan: ilman painoa saan jalan kyllä istualtaan suoraksi, mutta vähänkin painoa lisää niin sattuu niin helvetisti. Leikkaava lääkäri ei suositellut fysioterapeutilla käyntiä, ja käski kuntoutukseen lähinnä vain tehdä kyykkyä
. Olen kyllä myös ottanu mukaan yhden liikkeen, jonka joku aikaisempi fysioterapeutti näytti, eli reiden lähentäijiä/loitontajia alataljassa, ja homma on toiminut ihan kivasti (se jalka jonka päällä seistään kunnolla koukussa, ottaa paljon enemmän siihen kuin "työtä tekevään" jalkaan. Samaten vuodenvaihteen jälkeen olen venytellyt käytännössä päivittäin: uskoisin tämän auttaneen kyllä. Nyt on pieni epätietoisuus menossa, että pitäisikö siellä lekurilla taas käydä, mutta ajattelin nyt kuitenkin vielä kuukauden verran odotella ja kuntoutella, josko tuo tuosta alkaisi toimimaan.
Tämä viimeisin tarina oli siis siitä "terveemmästä" polvesta eli vasemmasta, joka on vain kerran leikattu ja yleensäkin vääntyillyt vähemmän. Oikea polvi ei ole ikinä tullut oikein kuntoon noitten monien sijoiltaanmenojen takia, jos vaikka kävellessä hieman liukastuu ja ei ole lihakset valmiina vastaanottamassa iskua vaikkei kaatuisikaan niin kirpaisee aivan helvetisti. Tämä polvi on aikaisemmin todettu varsin reilusti yliojentuvaksi. Polvitukia käytän korista pelatessa nykyään aina, pari kertaa yrittäny päästä niistä eroon mutta seurauksena lähes aina uusi sijoiltaanmeno, joten nyt en kyllä vähään aikaan uskalla enää yrittää. Pitäisi varmaan taas käydä sitä oikeaakin polvea näyttämässä fyssarille, yhteen aikaan käytin tukipohjallisia kun todettiin että lantio vetää oikeaa polvea huonoon asentoon, ja venytellessä olen huomannut oikean pakaran pirun paljon jäykemmäksi kuin vasemman.
Noh, tulipahan vuodatettua pahaa oloa kun löytyi sopiva topikki, oon kyllä niin usein kironnut näitä polvia. Jos joku asiaa tunteva tämän jaksoi lukea loppuun nii voisi ehdottaa, että kannattaako fyssarilla/lekurilla käynti? vissiinkään fyssarille ei suoraan voi edes mennä, että lääkäriltä tarvisi lähete. Itse olen nyt kevään ajatellut elää kipujen kanssa, kuntouttaa salilla ja toivoa, että ei venähtelisi peleissä enää. Kuitenkin tarkotus olisi vielä pelata, eikä huvittaisi ihan loppuelämää noitten polvikipujen kanssa elää.
Tässä ketjussahan löytyy jos jonkinlaisia kohtalotovereita. Mulla on kanssa melkoinen historia polvivammoista: ensimmäinen leikkaus tehtiin jossain 16-17v ikäsenä, ja viimeinen tossa marraskuun alussa, yhteensä niitä on kolme tehty ja ikää 20v. Taustana on koripallo, ja pahimmillaan vuosi-pari meni kyllä niin päätä seinään hakatessa, kun parin kuukauden välein kuntoutustyö vedettiin vessasta alas juuri tuola sisä/sivusiteiden venähtämisellä, sitä käynyt varmaan yli 10 kertaa.
Tämä viimeisin vaiva oli samanlainen kuin jokarilla: kierukkavauriota epäiltiin, ja lekuri päätti tähystää ilman magneettikuvia. Noh sieltä löytyi sitten joku irrallaan hengaillut rustokappale joka poistettiin.
Toipumisesta: Leikkaus siis tapahtui marraskuun alussa, lekuri lupaili että parin viikon päästä voisi jo pelata, mutta siinä vaiheessa ei edes turvotus ollut laskenut. Intti oli kesken, joten kuntoutus jäi enenn vuodenvaihdetta todella vähälle. Nyt sitten taas käynyt salilla melko aktiivisesti ja pelaillut palloa. Tulos on se, että polvi on joskus parempi, joskus huonompi: todella hyvin pitää lämmitellä, että ylipäänsä pystyy juoksemaan ja hyppimään. Välillä kyllä käynyt mielessä käydä lekurilla taas, kun tosiaan väitti, että kahdessa viikossa pystyisi pelaamaan ja nyt neljän kuukauden jälkeenkin pelaaminen välillä melkoista klenkkausta, mutta nyt on taas parempi vaihe menossa joten en ole viitsinyt vaivautua. Eniten pelottaa se seikka, että salilla käydessä reiden ojentajia laitteissa ei pysty tekemään käytännössä lainkaan: ilman painoa saan jalan kyllä istualtaan suoraksi, mutta vähänkin painoa lisää niin sattuu niin helvetisti. Leikkaava lääkäri ei suositellut fysioterapeutilla käyntiä, ja käski kuntoutukseen lähinnä vain tehdä kyykkyä
. Olen kyllä myös ottanu mukaan yhden liikkeen, jonka joku aikaisempi fysioterapeutti näytti, eli reiden lähentäijiä/loitontajia alataljassa, ja homma on toiminut ihan kivasti (se jalka jonka päällä seistään kunnolla koukussa, ottaa paljon enemmän siihen kuin "työtä tekevään" jalkaan. Samaten vuodenvaihteen jälkeen olen venytellyt käytännössä päivittäin: uskoisin tämän auttaneen kyllä. Nyt on pieni epätietoisuus menossa, että pitäisikö siellä lekurilla taas käydä, mutta ajattelin nyt kuitenkin vielä kuukauden verran odotella ja kuntoutella, josko tuo tuosta alkaisi toimimaan.Tämä viimeisin tarina oli siis siitä "terveemmästä" polvesta eli vasemmasta, joka on vain kerran leikattu ja yleensäkin vääntyillyt vähemmän. Oikea polvi ei ole ikinä tullut oikein kuntoon noitten monien sijoiltaanmenojen takia, jos vaikka kävellessä hieman liukastuu ja ei ole lihakset valmiina vastaanottamassa iskua vaikkei kaatuisikaan niin kirpaisee aivan helvetisti. Tämä polvi on aikaisemmin todettu varsin reilusti yliojentuvaksi. Polvitukia käytän korista pelatessa nykyään aina, pari kertaa yrittäny päästä niistä eroon mutta seurauksena lähes aina uusi sijoiltaanmeno, joten nyt en kyllä vähään aikaan uskalla enää yrittää. Pitäisi varmaan taas käydä sitä oikeaakin polvea näyttämässä fyssarille, yhteen aikaan käytin tukipohjallisia kun todettiin että lantio vetää oikeaa polvea huonoon asentoon, ja venytellessä olen huomannut oikean pakaran pirun paljon jäykemmäksi kuin vasemman.
Noh, tulipahan vuodatettua pahaa oloa kun löytyi sopiva topikki, oon kyllä niin usein kironnut näitä polvia. Jos joku asiaa tunteva tämän jaksoi lukea loppuun nii voisi ehdottaa, että kannattaako fyssarilla/lekurilla käynti? vissiinkään fyssarille ei suoraan voi edes mennä, että lääkäriltä tarvisi lähete. Itse olen nyt kevään ajatellut elää kipujen kanssa, kuntouttaa salilla ja toivoa, että ei venähtelisi peleissä enää. Kuitenkin tarkotus olisi vielä pelata, eikä huvittaisi ihan loppuelämää noitten polvikipujen kanssa elää.
risumies
VIP
- Liittynyt
- 27.1.2004
- Viestejä
- 7 474
Paanuuve: -Kyykkyä suositteli varmaan siksi, että suljetun kineettisen ketjun harjoitteet (kyykyt, mavet, porrasnousut ym.) sopivat yleensä paremmin kuntoutukseen kuin avoimen (ojennus/koukistus vermeleet), mutta kyllä siellä fyssärillä olisi hyvä kävästä katsastamassa mikä tilanne on juuri sinun kohdallasi.
"Leikkaava lääkäri ei suositellut fysioterapeutilla käyntiä, ja käski kuntoutukseen lähinnä vain tehdä kyykkyä"
-Kyllä sinne fyssärille voi ilman lääkärin lähetettäkin mennä, silloin vain KELA ei korvaa siitä mitään (siis sitä ruhtinaalista n.30%). Itse en kipujen kanssa haluaisi elellä, joten mieluusti hakisin ohjeet joiden avulla niistä kivuista voisi mahdollisesti eroon päästä.
"vissiinkään fyssarille ei suoraan voi edes mennä, että lääkäriltä tarvisi lähete. Itse olen nyt kevään ajatellut elää kipujen kanssa, kuntouttaa salilla ja toivoa, että ei venähtelisi peleissä enää. Kuitenkin tarkotus olisi vielä pelata, eikä huvittaisi ihan loppuelämää noitten polvikipujen kanssa elää."
"Leikkaava lääkäri ei suositellut fysioterapeutilla käyntiä, ja käski kuntoutukseen lähinnä vain tehdä kyykkyä"
-Kyllä sinne fyssärille voi ilman lääkärin lähetettäkin mennä, silloin vain KELA ei korvaa siitä mitään (siis sitä ruhtinaalista n.30%). Itse en kipujen kanssa haluaisi elellä, joten mieluusti hakisin ohjeet joiden avulla niistä kivuista voisi mahdollisesti eroon päästä.
"vissiinkään fyssarille ei suoraan voi edes mennä, että lääkäriltä tarvisi lähete. Itse olen nyt kevään ajatellut elää kipujen kanssa, kuntouttaa salilla ja toivoa, että ei venähtelisi peleissä enää. Kuitenkin tarkotus olisi vielä pelata, eikä huvittaisi ihan loppuelämää noitten polvikipujen kanssa elää."
- Liittynyt
- 18.2.2007
- Viestejä
- 13
Kiitos vinkistä, pitänee selvitellä onko tuolla YTHSällä minkätasoista fyssaripalvelua kun kerran siitä tulee vuosittain jotain maksettuakin. En tiedä mistä mulle on muodostunut sellainen kuva että se lääkärin lähete on niin tärkeä fysioterapeutille mennessä.Kyllä mä ton kyykyn hyväksi liikkeeksi uskon, ei siinä mitään, mutta lähinnä ihmettelin kun ei mitään tasapainolautaa, yhden jalan kyykkyä tjsp suositellut, mitä aikaisemmin on tullut vastaan. Mavenkin tekemisen alottelin tossa pari viikkoa sitten, ja nyt olisi suunnitelmissa vielä askelkyykkyä yrittää mahduttaa ohjelmaan (tulee kyllä tehtyä lämmittelynä ennen iltavenyttelyitä yleensä).
- Liittynyt
- 9.2.2006
- Viestejä
- 2
Updeittiä. Viikko mennyt taas polven kanssa elellessä. Nyt alkaa olla jo hieman muotoa polvessa, mut kyl se vieläkin on vähän turvoksissa. Kipuja ei ole juuri ollut.
Eilen kävin ekaa kertaa kävelemässä ulkosalla. Melkosta klenkkaamista Autoa pystyy jo ajelemaan niinkuin ennenkin, jalka taipuu jo reilusti yli 90 asteen.
Nyt vasta hiffasin sen kuinka suuri merkitys lumpiolla on jalan liikkeissä. Ennen tähystystä en saanut istualtaan jalkaa suoraksi, jäi noin 45 astetta vajaaksi. Sama juttu nytkin. Kun lumpio ei pääse juuri liikkumaan turvotuksesta johtuen niin eipä jalkakaan suoristu. Huvittavaa maata selällään jalat suorina, jalkaa ei saa nostettua milliäkään ilmaan, hyvä kun pystyy edes hieman liikauttamaan
Kyllä tää vielä iloksi muuttuu. Leikanneelle lääkäri on jälkitarkistusaika heti ens kuun alussa. Saas nähdä miltä sillon näyttää
Eilen kävin ekaa kertaa kävelemässä ulkosalla. Melkosta klenkkaamista
Autoa pystyy jo ajelemaan niinkuin ennenkin, jalka taipuu jo reilusti yli 90 asteen. Nyt vasta hiffasin sen kuinka suuri merkitys lumpiolla on jalan liikkeissä. Ennen tähystystä en saanut istualtaan jalkaa suoraksi, jäi noin 45 astetta vajaaksi. Sama juttu nytkin. Kun lumpio ei pääse juuri liikkumaan turvotuksesta johtuen niin eipä jalkakaan suoristu. Huvittavaa maata selällään jalat suorina, jalkaa ei saa nostettua milliäkään ilmaan, hyvä kun pystyy edes hieman liikauttamaan
Kyllä tää vielä iloksi muuttuu. Leikanneelle lääkäri on jälkitarkistusaika heti ens kuun alussa. Saas nähdä miltä sillon näyttää
- Liittynyt
- 22.2.2007
- Viestejä
- 1
Pitkä historia jalkaongelmien kanssa
Hienoa (tai no "hienoa ja hienoa") että täällä on kohtalotovereita. Tässä tarinani, jos joku sen jaksaa lukea. Elikkäs täällä taas yksi pitkä aikainen polvi- ja lonkkapotilas.
Kuitenkin, olen ´90 luonna syntynyt ja kärsinyt yleisesti jalkavaivoista koko ikäni, nyt kun olen päässyt jo muiden vaivojen yli niin polvet vielä rassaavat, luultavasti lopun elämää.
Tässä kuitenkin sairashistoriani.
Lapsena kärsin löysistä nilkan nivelsiteistä ja nilkat meni paikaltaan melkein viikottain ja olin muutenkin kömpelö lapsi ja huono liikunnassa. Kerran kaaduin koulun käytävällä polvilleni ja lumpiosta lähti palanen - sitä ei kuitenkaan leikattu pois. Olin kepeillä kuukauden.
Kuitenkin, ollessani noin. 11-12v. lonkkani alkoi kipuilla, menin lääkäriin ja otettiin röntgenet ja kävin siinä "uunissa", mutta lääkärit eivät nähneet mitään ja sanoivat, että se on korvien välissä.. olihan isäni kuollut vasta yms..
Kivut kuitenkin jatkui ja toinenkin lonkka alkoi kipuilla ja loppujen lopuksi en päässyt enään kävelemään kunnolla ja poissaoloja koulusta alkoi kertymään. Siinä vaiheessa äitini vei minut yksityiselle, jossa otettiin röntgenet ja lääkäri kauhistui kuvat nähdessään. Minulla oli molemmissa lonkissa kasvulinjan irtauma, jota ei oltu huomattu 7kk sitten. Kasvulinjan irtauma tarkoittaa, että lonkan pallonivel alkaa irtoamaan kupistaan. Tauti on harvinainen ja vielä harvinaisempaa, että se tulee molempiin lonkkiin. Toisen lonkan sairaus oltaisi voitu estää, jos se olisi huomattu aiemmin. Jouduin leikkauspöydälle seuraavana päivänä, jolloin lonkkiini laitettiin ruuvit. Jouduin opettelemaan uudelleen kävelemään ja olin sauvoilla yli 6kk. Sain kuitenkin tietää, että jossain vaiheessa lonkkani tarvitsevat tekonivelet.
Tästä koulunikin kärsi kovasti sillä olin kuukausia pois koulusta enkä pystynyt osallistumaan senkään jälkeen oikeaan opetukseen, koska luokkani oli 2. kerroksessa eikä talossa ollut hissiä.
Vajaa kaksi vuotta tämän leikkauksen jälkeen ruuvit poistettiin leikkauksessa, jossa myös oikeaa polveani operoitiin (nivelsiteitä kiristettiin), sillä sekin oli alkanut vaivaamaan: kipuilemaan ja lumpio meinasi monesti lähteä paikoiltaan.
Vuonna 2005, huhtikuussa, lumpioni lähti paikoiltaan kokonaan, tässä meillä on yhteistä Feeniks, sillä poikaystäväehdokkaani vahingossa aiheutti sen paikaltaan menon. Kaaduin jalkani päälle ja polvi vääntyi alleni, sivulle, 90 asteen kulmaan. Polvi turposi jalkapallon kokoiseksi ja sieltä poistettiin noin desi verta ja nestettä. Odotin kaksi viikkoa leikkausta kepeillä kävellen, pitäen polvitukea, sillä ilman sitä lumpio olisi lähtenyt varmasti heti pois sijoiltaan.
Pääsin leikkaukseen, jossa revenneet jänteet ja muut korjattiin ja joku jänne halkaistiin, jotta se tukisi paremmin lumpiota. Kunhan kesään mennessä olin saanut kepit pois niin polvi oli parempi, kunnes saman vuoden syksynä se alkoi taas vaivata. Kipeytyi kipeytymistään ja en pystynyt enään ottamaan yhtäkään juoksuaskelta, sillä lumpio halusi heti pois paikaltaan. Monesti se kävikin vähän pois paikaltaan.
Lasten ortopedini sanoi, että lihakseni ovat liian heikot vielä ja niitä pitää treenata ja pisti minut fysioterapiaan ja sanoi, ettei enää puukkoa tälle polvelle. Tästä on noin vuosi kun kävin tällä lääkärillä ja polvet jatkoivat vaivaamista yhtä, nyt myös vasen polvi oli näyttänyt luonteensa.
Oli aika mennä uudelle konsultoivalle lasten ortopedille.
Kävin kaksi viikkoa sitten tällä minulle uudella lääkärillä, joka kertoi polvieni olevan "epämuodostuneet". Sillä lumpiossa pitäisi olla sellainen ura, missä lumpio pääsee liikkumaan polven liikkeiden mukaan vain ylösalaisin. Minun kummassakaan polvessa tätä uraa ei ole vaan lumpio pääsee liikkumaan miten haluaa.. ja se haluaa ulkoreunalle, pois sijoiltaan.
Lääkäri sanoi myös, että kuulun luultavasti ryhmään, joille ei leikkaukset auta. Sillä olen jo ollut kahdessa polven korjausleikkauksessa ja kipu on aina palannut. Polveni on sellainen, että korjatut asiat, jotka tukevat patellaa, löystyvät aina uudelleen patellan liikkumisen takia.
Tämä uusi lääkäri sanoi myös kun kipu tulee niin en saa liikkua yhtään enempää, kun tähän astisten oireideni mukaan minun pitää vaan sietää kipua ja vahvistaa lihaksia. Alan nyt käymään fysioterapiassa vahvistamassa patellaa tukevia lihaksia ja käytän polvitukea. Tuki on kuitenkin huono, sillä se tekee kävelystäni entistä tuskaisempaa, koska lumpioni on väärässä paikassa ja tuki pakottaa sen siihen missä sen pitäsi olla, joka tuottaa suunnatonta tuskaa.
Polviini ei ole siis koskaan olemassa mitään parannuskeinoa, sitä voidaan vain ehkä helpottaa. Jos fysioterapia tai tuki eivät auta, joudun vielä kerran puukon alle, joka onkin sitten ihan kunnon leikkaus, mistä toipuminen kestäisi noin vuoden, loppujen lopuksi toimenpide olisi yhtä tyhjän kanssa, kun polveni kuitenkin tuhoaisi leikkauksen tuloksen.
Joudun elämään lopun elämääni näiden kanssa, lonkkien ja polvien ja olen vasta 16-vuotias. Polveenikin tulee luultavasti jossain vaiheessa nivelrikko.
Toivottavasti, joku polvi- tai lonkkapotilas voisi vaihtaa kuulumisia kanssani.
Hienoa (tai no "hienoa ja hienoa") että täällä on kohtalotovereita. Tässä tarinani, jos joku sen jaksaa lukea. Elikkäs täällä taas yksi pitkä aikainen polvi- ja lonkkapotilas.
Kuitenkin, olen ´90 luonna syntynyt ja kärsinyt yleisesti jalkavaivoista koko ikäni, nyt kun olen päässyt jo muiden vaivojen yli niin polvet vielä rassaavat, luultavasti lopun elämää.
Tässä kuitenkin sairashistoriani.
Lapsena kärsin löysistä nilkan nivelsiteistä ja nilkat meni paikaltaan melkein viikottain ja olin muutenkin kömpelö lapsi ja huono liikunnassa. Kerran kaaduin koulun käytävällä polvilleni ja lumpiosta lähti palanen - sitä ei kuitenkaan leikattu pois. Olin kepeillä kuukauden.
Kuitenkin, ollessani noin. 11-12v. lonkkani alkoi kipuilla, menin lääkäriin ja otettiin röntgenet ja kävin siinä "uunissa", mutta lääkärit eivät nähneet mitään ja sanoivat, että se on korvien välissä.. olihan isäni kuollut vasta yms..
Kivut kuitenkin jatkui ja toinenkin lonkka alkoi kipuilla ja loppujen lopuksi en päässyt enään kävelemään kunnolla ja poissaoloja koulusta alkoi kertymään. Siinä vaiheessa äitini vei minut yksityiselle, jossa otettiin röntgenet ja lääkäri kauhistui kuvat nähdessään. Minulla oli molemmissa lonkissa kasvulinjan irtauma, jota ei oltu huomattu 7kk sitten. Kasvulinjan irtauma tarkoittaa, että lonkan pallonivel alkaa irtoamaan kupistaan. Tauti on harvinainen ja vielä harvinaisempaa, että se tulee molempiin lonkkiin. Toisen lonkan sairaus oltaisi voitu estää, jos se olisi huomattu aiemmin. Jouduin leikkauspöydälle seuraavana päivänä, jolloin lonkkiini laitettiin ruuvit. Jouduin opettelemaan uudelleen kävelemään ja olin sauvoilla yli 6kk. Sain kuitenkin tietää, että jossain vaiheessa lonkkani tarvitsevat tekonivelet.
Tästä koulunikin kärsi kovasti sillä olin kuukausia pois koulusta enkä pystynyt osallistumaan senkään jälkeen oikeaan opetukseen, koska luokkani oli 2. kerroksessa eikä talossa ollut hissiä.
Vajaa kaksi vuotta tämän leikkauksen jälkeen ruuvit poistettiin leikkauksessa, jossa myös oikeaa polveani operoitiin (nivelsiteitä kiristettiin), sillä sekin oli alkanut vaivaamaan: kipuilemaan ja lumpio meinasi monesti lähteä paikoiltaan.
Vuonna 2005, huhtikuussa, lumpioni lähti paikoiltaan kokonaan, tässä meillä on yhteistä Feeniks, sillä poikaystäväehdokkaani vahingossa aiheutti sen paikaltaan menon. Kaaduin jalkani päälle ja polvi vääntyi alleni, sivulle, 90 asteen kulmaan. Polvi turposi jalkapallon kokoiseksi ja sieltä poistettiin noin desi verta ja nestettä. Odotin kaksi viikkoa leikkausta kepeillä kävellen, pitäen polvitukea, sillä ilman sitä lumpio olisi lähtenyt varmasti heti pois sijoiltaan.
Pääsin leikkaukseen, jossa revenneet jänteet ja muut korjattiin ja joku jänne halkaistiin, jotta se tukisi paremmin lumpiota. Kunhan kesään mennessä olin saanut kepit pois niin polvi oli parempi, kunnes saman vuoden syksynä se alkoi taas vaivata. Kipeytyi kipeytymistään ja en pystynyt enään ottamaan yhtäkään juoksuaskelta, sillä lumpio halusi heti pois paikaltaan. Monesti se kävikin vähän pois paikaltaan.
Lasten ortopedini sanoi, että lihakseni ovat liian heikot vielä ja niitä pitää treenata ja pisti minut fysioterapiaan ja sanoi, ettei enää puukkoa tälle polvelle. Tästä on noin vuosi kun kävin tällä lääkärillä ja polvet jatkoivat vaivaamista yhtä, nyt myös vasen polvi oli näyttänyt luonteensa.
Oli aika mennä uudelle konsultoivalle lasten ortopedille.
Kävin kaksi viikkoa sitten tällä minulle uudella lääkärillä, joka kertoi polvieni olevan "epämuodostuneet". Sillä lumpiossa pitäisi olla sellainen ura, missä lumpio pääsee liikkumaan polven liikkeiden mukaan vain ylösalaisin. Minun kummassakaan polvessa tätä uraa ei ole vaan lumpio pääsee liikkumaan miten haluaa.. ja se haluaa ulkoreunalle, pois sijoiltaan.
Lääkäri sanoi myös, että kuulun luultavasti ryhmään, joille ei leikkaukset auta. Sillä olen jo ollut kahdessa polven korjausleikkauksessa ja kipu on aina palannut. Polveni on sellainen, että korjatut asiat, jotka tukevat patellaa, löystyvät aina uudelleen patellan liikkumisen takia.
Tämä uusi lääkäri sanoi myös kun kipu tulee niin en saa liikkua yhtään enempää, kun tähän astisten oireideni mukaan minun pitää vaan sietää kipua ja vahvistaa lihaksia. Alan nyt käymään fysioterapiassa vahvistamassa patellaa tukevia lihaksia ja käytän polvitukea. Tuki on kuitenkin huono, sillä se tekee kävelystäni entistä tuskaisempaa, koska lumpioni on väärässä paikassa ja tuki pakottaa sen siihen missä sen pitäsi olla, joka tuottaa suunnatonta tuskaa.
Polviini ei ole siis koskaan olemassa mitään parannuskeinoa, sitä voidaan vain ehkä helpottaa. Jos fysioterapia tai tuki eivät auta, joudun vielä kerran puukon alle, joka onkin sitten ihan kunnon leikkaus, mistä toipuminen kestäisi noin vuoden, loppujen lopuksi toimenpide olisi yhtä tyhjän kanssa, kun polveni kuitenkin tuhoaisi leikkauksen tuloksen.
Joudun elämään lopun elämääni näiden kanssa, lonkkien ja polvien ja olen vasta 16-vuotias. Polveenikin tulee luultavasti jossain vaiheessa nivelrikko.
Toivottavasti, joku polvi- tai lonkkapotilas voisi vaihtaa kuulumisia kanssani.
risumies
VIP
- Liittynyt
- 27.1.2004
- Viestejä
- 7 474
alize: -Eipä tuohon voi muuta sanoa kuin huh huh!
Monenlaisia "sairauskertomuksia" on tullut luettua, mutta eipä ole vastaan sattunut yhtä "kirjavaa" luetteloa, varsinkaan noin nuorella.
Mahottomasti onnea, menestystä ja jaksamista fysioterapiaan. Kuntoutuksesi ei ikävä kyllä tule olemaan helppo eikä lyhyt prosessi, mutta toivottavasti kipusi vähenevät ja liikkumisesi helpottuu sen myötä sekä leikkauksen tarve poistuisi tai ainakin siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen.
On sillä kumma vaikutus kun lukee tuollaisen kertomuksen, niin kummasti omat vaivat tuntuvat kovin vähäisiltä...
nim. "nivelrikkoinen fysioterapeutti"
Monenlaisia "sairauskertomuksia" on tullut luettua, mutta eipä ole vastaan sattunut yhtä "kirjavaa" luetteloa, varsinkaan noin nuorella.
Mahottomasti onnea, menestystä ja jaksamista fysioterapiaan. Kuntoutuksesi ei ikävä kyllä tule olemaan helppo eikä lyhyt prosessi, mutta toivottavasti kipusi vähenevät ja liikkumisesi helpottuu sen myötä sekä leikkauksen tarve poistuisi tai ainakin siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen.
On sillä kumma vaikutus kun lukee tuollaisen kertomuksen, niin kummasti omat vaivat tuntuvat kovin vähäisiltä...
nim. "nivelrikkoinen fysioterapeutti"
- Liittynyt
- 28.8.2006
- Viestejä
- 8
- Ikä
- 39
alizen tarina kuulosti kyl hurjalta, jaksamista sinne!
Itselläni on myös ongelmana patellaluksaatio, eli lumpio ei pysy paikallaan, onneks vaan toisessa polvessa. Vamma tuli tapaturmaisesti taekwondotreeneissä, mut lääkärin mukaan polven rakenne vaikuttaa kans asiaan. Polvessa on matalat sulcukset, joten lumpio pääsee liikkumaan liikaa. Mulla on kyl muissakin nivelissä yliliikkuvuutta.
Pari vuotta sitten tehtiin leikkaus, muistaakseni patellaplastia niminen, josta ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä. Lumpio muljahtelee edelleen aika ajoin.
Joku aika sitten aloin salilla tekemään jalkaprässiä, smith-kyykkyä, ja suorin jaloin maasta vetoa. Aikasemmin en oikein uskaltanu tehdä jalkaliikkeitä, ku polvi kipeyty ja tuntu epävakaalta. Liikkeistä on kuitenkin ollu hyötyä, koska polvi tuntuu nykyään tukevammalta.
Epäonnistuneen leikkauksen jälkeen mulle on kyllä ehdotettu uuttakin leikkausta, mut jotenkin tuntuu siltä et elän mieluummin tän ongelman kanssa ku aloitan uutta kuntoutus projektia.. ja oon kyl iloinen siitä, et oon saanu polvea parempaan kuntoon treenaamalla.
Itselläni on myös ongelmana patellaluksaatio, eli lumpio ei pysy paikallaan, onneks vaan toisessa polvessa. Vamma tuli tapaturmaisesti taekwondotreeneissä, mut lääkärin mukaan polven rakenne vaikuttaa kans asiaan. Polvessa on matalat sulcukset, joten lumpio pääsee liikkumaan liikaa. Mulla on kyl muissakin nivelissä yliliikkuvuutta.
Pari vuotta sitten tehtiin leikkaus, muistaakseni patellaplastia niminen, josta ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä. Lumpio muljahtelee edelleen aika ajoin.
Joku aika sitten aloin salilla tekemään jalkaprässiä, smith-kyykkyä, ja suorin jaloin maasta vetoa. Aikasemmin en oikein uskaltanu tehdä jalkaliikkeitä, ku polvi kipeyty ja tuntu epävakaalta. Liikkeistä on kuitenkin ollu hyötyä, koska polvi tuntuu nykyään tukevammalta.
Epäonnistuneen leikkauksen jälkeen mulle on kyllä ehdotettu uuttakin leikkausta, mut jotenkin tuntuu siltä et elän mieluummin tän ongelman kanssa ku aloitan uutta kuntoutus projektia.. ja oon kyl iloinen siitä, et oon saanu polvea parempaan kuntoon treenaamalla.
- Liittynyt
- 12.2.2007
- Viestejä
- 4
Pystytkö sä Pinja vielä tekwondoo harrastamaan? Ja ootko hankkinu semmosen kunnon jalkatuen. Jos oot tai jos joku muu on niin onko totta, että siitä ei pitäisi sen polvilumpion päästä muljumaan vaikka mitä tekisi. Itse harrastan akrobatiaa ja teen voltteja, potkuja yms. niin kestääkö se semmoisetkin?
- Liittynyt
- 28.8.2006
- Viestejä
- 8
- Ikä
- 39
Kokeilin kyllä polven kuntoutuksen jälkeen aloittaa taekwondoa uudelleen, mutta ei onnistunut, koska lumpio meni edelleen toistuvasti sijoiltaan.
Mulla on respectalta ostettu polvituki, jossa on hevosenkengän muotoinen pehmuste lumpiota tukemassa, mut ikävä kyl senkään kanssa rajumpien lajien harrastaminen ei ainakaan multa onnistu.
Mulla on respectalta ostettu polvituki, jossa on hevosenkengän muotoinen pehmuste lumpiota tukemassa, mut ikävä kyl senkään kanssa rajumpien lajien harrastaminen ei ainakaan multa onnistu.
- Liittynyt
- 22.3.2006
- Viestejä
- 28
Erään Polven Tarina
Täälläkin polvivammainen... Ensimmäinen oikean polven patellaluksaatio ja operaatio 9 vuotiaana, leikkauksesta (jossa lähinnä puhdistettiin polvea) ja kuntoutuksesta ei ollut apua, sen jälkeen polvi oli useasti paikoiltaan. Aluksi niin, että käväisi ulkosivulla ja tuli itsestään takaisin paikalleen, kipua ja turvotusta vain vähän. Murrosiän jälkeen patella ei mennytkään enää itsestään takaisin paikoilleen, vaan itse sen "asetin"... Kipua rutkasti enemmän, mutta ei silloin kun polvi paikoillaan. Myös vasen polvi muljahdellut usein, murrosiässä, nyt aikuisena ei pitkään aikaan. Koko elämäni olin varonut polvea ja tunsin itseni hyvinkin rajoitetuksi, enkä edes uskaltanut kokeilla nuorena erilaisia urheilulajeja polvien takia...
Keväällä 2005 oikea polvi meni sijoiltaan töissä ollessani, ja luulin että en saakaan sitä väännettyä takaisin paikoilleen... Sain kuitenkin (erään polvivammaisen fysioterapeutin avustuksella!) polven paikoilleen, mutta tästä säikähtäneenä pyysin lähetteen ortopedille...
Lekuri totesi, että operaatio olisi hyvä vaihtoehto, toinen vaihtoehto olisi, että hyväksyisi polven rikkonaisuuden ja eläisi sen mukaisesti... Kertoi myös, että naisilla patellaluksaatiot on yleisempiä juuri murrosiässä, kun lantioluut levenee, joka johtaa reisiluun ja sääriluun välisen kulman muuttumiseen niin, että lumpio pyrkii ulkosivulle. Yleensä vaiva häviää aikuisena, mutta jos ei, niin leikkaus olisi ainoa korjaava toimenpide. Minulla on tietenkin myös todella löysät nivelsiteet, olihan polvi ollut toistuvasti pois paikoiltaan yli 20 vuoden ajan!
Eli veitsen alle vaan... Kirurgi ehdotti patellajänteen siirtoa, jossa jännettä irrotettaisiin "soiro" polven alapuolelta ulkosyrjältä ja kiinnitettäisiin "ristiin" polven alapuolelle sisäsyrjälle. Eli kun lumpio pyrkii ulospäin, niin jänne pitäisi sen paikallaan. Annoin luvan leikkaukselle, koska olin koko nuoruuteni ja senastisen aikuisikäni yrittänyt elää polveni kanssa, enkä halunnut sitä samaa enää jatkaa. Kirurgi myös kertoi, että nivelsiteiden kiristämisestä ei olisi hyötyä, eikä sitä toimenpidettä paljoa enää tehdäkään.
Leikkaus tehtiin tammikuussa 2006, sairaalassa kaksi päivää, saikulla yhtensä 10 viikkoa, josta neljä ensimmäistä varauskiellossa, keppien kanssa. Mitään tukea/ortoosia en saanut (enkä olisi halunnutkaan), lupasin lääkärille olla varovainen... Aluksi polvi ei taipunut edes siihen 30 asteeseen, johon olisi saanut taivuttaa. Paljon tein sairaalasta saamieni jumppaohjeiden mukaisia liikkeitä, mutta kyllä reisilihakset katosivat silti täysin! Ensimmäinen viikko meni vahvalla kipulääkityksellä, sen jälkeen ei ole tarvinnut ottaa mitään, paitsi kylmää.
Neljä viikkoa leikkauksesta menin ekan kerran ft:lle, jonka ohjeilla seuraavat viikot sujuivat mukavasti... Kävin päivittäin salilla ja lisäksi tein kotona tasapainoharjoituksia ja tuhansia erilaisia jalan ojennuksia (ja koukistuksiakin, että sain polven taas taipumaan normaalisti...).
Tällä hetkellä polvi toimii hienosti, sijoiltaanmenoja ei ole ollut. Ahkeran kuntoutuksen ansiosta myös vasemman reiden lihakset ovat paremmassa kunnossa ja vasen povi tuntuu vakaammalta kuin ennen. Mitään "rajuja" lajeja en ole koskaan harrastanut, tuskin enää tässä iässä aloitankaan. Kunhan polvi toimii "normaalissa" elämässä, niin olen tyytyväinen.
Uskoisin, että maltti on valttia polvivammaisille... Ei kannata lähteä yrittämään repimään riskirajoilla ennen kuin on täysin kuntoutunut, se saattaa tarkoittaa vuosia... Ja se 16 vuotias, jonka polvi treeneissä muljaa: älä hyvä mies pilaa polviasi! Hommaa itsellesi kunnon tuki ja mieti tarkkaan, onko loppuelämän polvivaivat ja -säryt nykyisen harrastuksen arvoisia! Tiedän, että se ottaa pannuun, jos joku typerä polvi estää tekemästä mitä kovasti haluaa, mutta... Elämä on!! :wall:
Edelleen varon polveani, mutta tuntuu että parempaan suuntaan ollaan menossa. Polven ulkonäkö muuttui, iso arpi tuli seuraksi vanhalle arvelle... Samoin jänteen irroituskohtaan tuli pieni tunnoton kohta ja lähes huomaamaton "kuoppa", enkä pysty olemaan kontallani kovalla alustalla, pienen pehmusteen kanssa kyllä onnistuu Mutta nämä asiat kestän kyllä, ovat pieniä juttuja entiseen elämään verrattuna!
Jaksamista kaikille kohtalotovereille! :haart:
Täälläkin polvivammainen... Ensimmäinen oikean polven patellaluksaatio ja operaatio 9 vuotiaana, leikkauksesta (jossa lähinnä puhdistettiin polvea) ja kuntoutuksesta ei ollut apua, sen jälkeen polvi oli useasti paikoiltaan. Aluksi niin, että käväisi ulkosivulla ja tuli itsestään takaisin paikalleen, kipua ja turvotusta vain vähän. Murrosiän jälkeen patella ei mennytkään enää itsestään takaisin paikoilleen, vaan itse sen "asetin"... Kipua rutkasti enemmän, mutta ei silloin kun polvi paikoillaan. Myös vasen polvi muljahdellut usein, murrosiässä, nyt aikuisena ei pitkään aikaan. Koko elämäni olin varonut polvea ja tunsin itseni hyvinkin rajoitetuksi, enkä edes uskaltanut kokeilla nuorena erilaisia urheilulajeja polvien takia...
Keväällä 2005 oikea polvi meni sijoiltaan töissä ollessani, ja luulin että en saakaan sitä väännettyä takaisin paikoilleen... Sain kuitenkin (erään polvivammaisen fysioterapeutin avustuksella!) polven paikoilleen, mutta tästä säikähtäneenä pyysin lähetteen ortopedille...
Lekuri totesi, että operaatio olisi hyvä vaihtoehto, toinen vaihtoehto olisi, että hyväksyisi polven rikkonaisuuden ja eläisi sen mukaisesti... Kertoi myös, että naisilla patellaluksaatiot on yleisempiä juuri murrosiässä, kun lantioluut levenee, joka johtaa reisiluun ja sääriluun välisen kulman muuttumiseen niin, että lumpio pyrkii ulkosivulle. Yleensä vaiva häviää aikuisena, mutta jos ei, niin leikkaus olisi ainoa korjaava toimenpide. Minulla on tietenkin myös todella löysät nivelsiteet, olihan polvi ollut toistuvasti pois paikoiltaan yli 20 vuoden ajan!
Eli veitsen alle vaan... Kirurgi ehdotti patellajänteen siirtoa, jossa jännettä irrotettaisiin "soiro" polven alapuolelta ulkosyrjältä ja kiinnitettäisiin "ristiin" polven alapuolelle sisäsyrjälle. Eli kun lumpio pyrkii ulospäin, niin jänne pitäisi sen paikallaan. Annoin luvan leikkaukselle, koska olin koko nuoruuteni ja senastisen aikuisikäni yrittänyt elää polveni kanssa, enkä halunnut sitä samaa enää jatkaa. Kirurgi myös kertoi, että nivelsiteiden kiristämisestä ei olisi hyötyä, eikä sitä toimenpidettä paljoa enää tehdäkään.
Leikkaus tehtiin tammikuussa 2006, sairaalassa kaksi päivää, saikulla yhtensä 10 viikkoa, josta neljä ensimmäistä varauskiellossa, keppien kanssa. Mitään tukea/ortoosia en saanut (enkä olisi halunnutkaan), lupasin lääkärille olla varovainen... Aluksi polvi ei taipunut edes siihen 30 asteeseen, johon olisi saanut taivuttaa. Paljon tein sairaalasta saamieni jumppaohjeiden mukaisia liikkeitä, mutta kyllä reisilihakset katosivat silti täysin! Ensimmäinen viikko meni vahvalla kipulääkityksellä, sen jälkeen ei ole tarvinnut ottaa mitään, paitsi kylmää.
Neljä viikkoa leikkauksesta menin ekan kerran ft:lle, jonka ohjeilla seuraavat viikot sujuivat mukavasti... Kävin päivittäin salilla ja lisäksi tein kotona tasapainoharjoituksia ja tuhansia erilaisia jalan ojennuksia (ja koukistuksiakin, että sain polven taas taipumaan normaalisti...).
Tällä hetkellä polvi toimii hienosti, sijoiltaanmenoja ei ole ollut. Ahkeran kuntoutuksen ansiosta myös vasemman reiden lihakset ovat paremmassa kunnossa ja vasen povi tuntuu vakaammalta kuin ennen. Mitään "rajuja" lajeja en ole koskaan harrastanut, tuskin enää tässä iässä aloitankaan. Kunhan polvi toimii "normaalissa" elämässä, niin olen tyytyväinen.
Uskoisin, että maltti on valttia polvivammaisille... Ei kannata lähteä yrittämään repimään riskirajoilla ennen kuin on täysin kuntoutunut, se saattaa tarkoittaa vuosia... Ja se 16 vuotias, jonka polvi treeneissä muljaa: älä hyvä mies pilaa polviasi! Hommaa itsellesi kunnon tuki ja mieti tarkkaan, onko loppuelämän polvivaivat ja -säryt nykyisen harrastuksen arvoisia! Tiedän, että se ottaa pannuun, jos joku typerä polvi estää tekemästä mitä kovasti haluaa, mutta... Elämä on!! :wall:
Edelleen varon polveani, mutta tuntuu että parempaan suuntaan ollaan menossa. Polven ulkonäkö muuttui, iso arpi tuli seuraksi vanhalle arvelle... Samoin jänteen irroituskohtaan tuli pieni tunnoton kohta ja lähes huomaamaton "kuoppa", enkä pysty olemaan kontallani kovalla alustalla, pienen pehmusteen kanssa kyllä onnistuu
Mutta nämä asiat kestän kyllä, ovat pieniä juttuja entiseen elämään verrattuna!Jaksamista kaikille kohtalotovereille! :haart:
- Liittynyt
- 12.2.2007
- Viestejä
- 4
Mulla on vissiin kova polven kuntouttaminen auttanu, kun nyt ei ole polvi muljunnut kuukausiin ja pystyn pelaamaan esim. salibandya lähes täysillä polvituen kanssa eikä tietoakaan muljuamisista. Polvi tuntuu muutenkin vakaalta ja on aivan erillainen kuin muutama kuukausi sitten. Nyt pitää vain toivoa, että treeni todella on auttanut ja ei enää lumpio seikkaile.
- Liittynyt
- 22.11.2004
- Viestejä
- 178
Polvivammainen ilmoittautuu myös. Mulla tuli 13.3 futispelissä potku vasemman polven sisäsivulle ja siihen jäi pelaaminen. Lääkärissä kävin 15.3 ja lääkäri sitä mieltä, että kyseessä pelkkä kolhu. No hölmönä uskoin vaikka pitäis jo tähän ikään oma kroppa tuntea. Polvea pystyn taivuttamaan ja periaatteessa pystyn juoksemaan, ainoa miinus on, että liikunnan jälkeen tuntuu painetta etureidessä ja himpan pohkeessa. Sisäänpäin jalan "vääntäminen" ja sisäsyrjäpotkut tuntuu pahalta.Seuraavan kerran marssin lääkärin luo 26.3 kun mitään edistystä ei polvessa ole tapahtunut. No tuomio oli sama kuin ekalla lääkärillä eli jalka on kunnossa. Futiskauden alku lähestyy ja kärsivällisyys on koetuksella eli 3.4 ja eikun taas lääkäriin. No nyt oli lääkäri sitä mieltä, että jalasta on syytä ottaa magneettikuvat koska jotain tuntuis olevan kuitenkin vialla eli eikun kuviin samana päivänä. 5.4 eli torstaina tuli sitten tuomio ja jalasta on revennyt sivuside ja polven ulkoreunalla rustopinnassa pieni murtuma. Jostain jotain lohtua etsii niin vammat ei vaadi operointia vaan pitäis parantua polvitukea käyttämällä. Suomen cupin eka matsi jää ainakin väliin ja muutama eka kierros sarjastakin. No tavoite olis olla viimeistään kesäkuun alussa täydessä iskussa.
- Liittynyt
- 2.3.2004
- Viestejä
- 576
Nostetaanpa taas ylös, kun on ajankohtaista.
Eilen pamahti koripallo-ottelussa polvi sijoiltaan, osui vastustajan jalkaan edestä päin sillä tavalla, että polvi kävi ns. väkivaltaisesti sijoiltaan. Sattu ihan perkeleesti, arviolta enemmän kuin aikaisemmin. Kipu laantui tavalliseen tapaan nopeasti, mutta astumaan tällä ei pysty vieläkään. Turposi ihan komeasti. Nyt tuntuu taivutellessa ikävästi painetta. Oon pari askelta pystynyt ottamaan todella varovasti, mutta astuessa tuntuu painetta ja välillä vihlovaa kipua tuolla polvilumpion alapuolella, joten käytännössä tolle ei uskalla astua, ettei leviä ihan täysin.
Polvet ovat menneet samalla tavalla useampaankin otteeseen, mutta ei näin pahasti koskaan. Pikkasen pelottaa mikä tulee olemaan lääkärin tuomio.
Huomenna meen varmaankin tonne Mehiläisen urheiluklinikalle näyttämään.
Eilen pamahti koripallo-ottelussa polvi sijoiltaan, osui vastustajan jalkaan edestä päin sillä tavalla, että polvi kävi ns. väkivaltaisesti sijoiltaan. Sattu ihan perkeleesti, arviolta enemmän kuin aikaisemmin. Kipu laantui tavalliseen tapaan nopeasti, mutta astumaan tällä ei pysty vieläkään. Turposi ihan komeasti. Nyt tuntuu taivutellessa ikävästi painetta. Oon pari askelta pystynyt ottamaan todella varovasti, mutta astuessa tuntuu painetta ja välillä vihlovaa kipua tuolla polvilumpion alapuolella, joten käytännössä tolle ei uskalla astua, ettei leviä ihan täysin.
Polvet ovat menneet samalla tavalla useampaankin otteeseen, mutta ei näin pahasti koskaan. Pikkasen pelottaa mikä tulee olemaan lääkärin tuomio.
Huomenna meen varmaankin tonne Mehiläisen urheiluklinikalle näyttämään.
- Liittynyt
- 18.2.2007
- Viestejä
- 13
Kuitula: pidä vaan toivo elossa. Meillä on näköjään aika samantyyppinen kohtalo, sillä munkin polvi päätti tuossa viikko sitten hajota koripallossa, noin vuoden ehjänä oltuaan (pisin pätkä varmaan kuuteen vuoteen). Mulla ei vaan tilanteessa ollut mitään kontaktia, vaan puolittaisin riiston jälkeen yritin lähteä sivusuuntaan pallon perään, mutta jalkapohja jäi lattiaan kiinni. Ja myös samalla tavalla kun sulla, niin pahimmalta tuntunut keissi tähän mennessä; eka kerta kun se lumpio jäi siihen polven sivuun ja piti itse vääntää se takaisin, plus että turposi ja sattui reilusti enemmän kuin aikaisemmilla kerroilla. Muutkin oireet kuulostivat samalta, ei taipunut käytännössä lainkaan ja kävely teki kipeää. Nyt on magneetissa ja ortopedilla käyty, ja puukkoa ei tarvita (aikaisemmin tullut kolmesti). Tosin tämä ortopedi maalaili kaikenlaisia kauhukuvia huonosta arpeutumisesta (jotain rustovauriota siellä oli, ei kuitenkaan kantavalla pinnalla) ja entisestään löystyvästä polvesta (muutenkin niin ehjä, kuten tuolla aikaisemmin avauduin), joita voisi sitten leikkauksella joutua myöhemmin korjailemaan.
Nyt viikon jälkeen alan jo jättämään keppejä pois, ja parin kuukauden päästä pitäisi olla ihan ok kunnossa (kontrolliaika vielä parin viikon päästä). Pistää tosin taas meittimään, että uskaltaako tota korista enää kuinka paljon jatkaa, jos tämä vääntyilykierre jää taas päälle. Nyt ei vielä huvita luovuttaa, mutta jos vielä pitää leikata niin alkaa olla jo toinen juttu.
Mutta tosiaan, jaksamista, ei välttämättä ole niin pahasti mennyt kuin miltä tuntuu. Niin hieno laji meillä on, että ei sitä helposti jätä
Nyt viikon jälkeen alan jo jättämään keppejä pois, ja parin kuukauden päästä pitäisi olla ihan ok kunnossa (kontrolliaika vielä parin viikon päästä). Pistää tosin taas meittimään, että uskaltaako tota korista enää kuinka paljon jatkaa, jos tämä vääntyilykierre jää taas päälle. Nyt ei vielä huvita luovuttaa, mutta jos vielä pitää leikata niin alkaa olla jo toinen juttu.
Mutta tosiaan, jaksamista, ei välttämättä ole niin pahasti mennyt kuin miltä tuntuu. Niin hieno laji meillä on, että ei sitä helposti jätä
- Liittynyt
- 2.3.2004
- Viestejä
- 576
Toivoa on.
Ortopedi antoi 2 viikkoa saikkua, 3 viikkoa polven koukistamiskieltoa + kepit. Sit ois 15 kertaa fysioterapiaa. Lupaili vähän, että kolmen kuukauden päästä olisi oireeton. No, ainakin voi treenailla hyvällä omallatunnulla salilla junttina pelkästään yläkroppaa.
Ortopedi antoi 2 viikkoa saikkua, 3 viikkoa polven koukistamiskieltoa + kepit. Sit ois 15 kertaa fysioterapiaa. Lupaili vähän, että kolmen kuukauden päästä olisi oireeton. No, ainakin voi treenailla hyvällä omallatunnulla salilla junttina pelkästään yläkroppaa.
- Liittynyt
- 15.12.2003
- Viestejä
- 3 742
Itsellä samankaltainen homma. Intissä kierty pamputusharjotuksessa silleen että polvilumpio meni paikaltaan, sen jälkeen lähti 4 kertaa ihan parin viikon sisällä poispaikaltaan. Ilmeisesti nivelsiteet tai vastaavat oli niin löysällä ennenkuin palautu "normaaliksi", Kävin veksissä näyttämässä, no lääkäri koitti polvea ja sano että selkeesti todella löysä, lähetti kuvauksiin.
Tulos: synnynäinen rakennevika. Oikean polven se kuppi missä tuo lumpio on ,niin "seinämä" on ulkopuolelta niin loiva että lumpio pääsee muljahtamaan pois todella helposti.
Valtionkonttori ei korvaa mitään koska kyseessä on rakennevika.
Tulos: synnynäinen rakennevika. Oikean polven se kuppi missä tuo lumpio on ,niin "seinämä" on ulkopuolelta niin loiva että lumpio pääsee muljahtamaan pois todella helposti.
Valtionkonttori ei korvaa mitään koska kyseessä on rakennevika.
- Liittynyt
- 23.1.2008
- Viestejä
- 1
Harkinnan paikka
Elikkä yks polvipotilas lisää ilmoittautuu.
Elikkä tämä vasen polvi on jo monien mainitsemalla tavalla viallinen. Polvilumpio ei pysy paikallaan koska "kouru" on aivan liian laakea. Polvi on tähän mennessä oireillut seuraavasti:
13-14vuotiaana kunnollinen sijoiltaan meno ulkoharjoituksissa talvella,lajina tottakai jalkapallo. Sijoiltaan menossa ei mainittavaa kontaktia.Polven väänsi paikoilleen valmentaja (hammaslääkäri :D). toimenpiteinä röntgen(hyödytön) sekä 6 viikon lepo ja fysioterapiaa.
Seuraavat 3- vuotta polvi toimi kuin unelma. Ei mitään ongelmia missään suhteessa. Muutaman kerran ehkä varoitteli löysyydestä, mutten joutunut treenejä jättämään väliin missään kohtaan. Sitten b-juniori ikäisenä polvi käväisi sijoiltaan ottelussa. Taaskaan mainittavaa kontaktia ei sijoiltaan käväisyssä ollut. 2-3 vk lepoa ja lekurin kannustuspuheet. 4kk tapahtuneesta täsmälleen samanlainen tapaus. Palloa syöttäessä polvi vääntyi sijoiltaan! Reilu viikko lomaa ja kuntouttamaan.
Sitten viimeisestä vammasta tasan vuosi eteenpäin ja polvi käväisee sijoiltaan märällä nurmella ja ikävältä tuntuu. Taaskaan ei ollut kontaktia. Hammasten irvistelyjen kera sain auton ajettua treeneistä kotiin kuitenkin ja illalla vielä kavereita morjenstaamaan. Seuraava aamu ja polvi on käsipallon kokoinen eikä kävely luonnistu. Eikun lekuriin ja veret pois polvesta. Magneetin varaus ja muutaman luunkappaleen toteaminen. Tähystysleikkauksen jälkeen 2vk ja lenkille ja salille kuntoukseen.
N. 2kk reeniä (kovaakin reeniä) polvituen kanssa ja jälleen sijoiltaan käväisy. Tälläkään kertaa polvi ei tarvinnut kontaktia "kourusta" poispääsyyn. Turvotus jo laskenut ja hölköttely sujuu (1vk tapahtuneesta). Lääkäriin en ole viitsinyt mennä. Alkaa samat jorinat kyllästyttämään.
Alkaa vaan pikkuhiljaa ottamaan kuuppaan tämä venkslaaminen. Olisikohan kunnollisesta polvituesta pelastajaksi? Tällä hetkellä melko vanha ja heikon tuen tarjoava rehband. Jos sijoiltaan meno jatkuu saattaa jäädä asepalvelus suorittamatta joten ratkaisua kaivataan. Ja pelikentillekin hinkua löytyy. Hyviä vinkkejä olisi mukava lukea täältä.
Elikkä yks polvipotilas lisää ilmoittautuu.
Elikkä tämä vasen polvi on jo monien mainitsemalla tavalla viallinen. Polvilumpio ei pysy paikallaan koska "kouru" on aivan liian laakea. Polvi on tähän mennessä oireillut seuraavasti:
13-14vuotiaana kunnollinen sijoiltaan meno ulkoharjoituksissa talvella,lajina tottakai jalkapallo. Sijoiltaan menossa ei mainittavaa kontaktia.Polven väänsi paikoilleen valmentaja (hammaslääkäri :D). toimenpiteinä röntgen(hyödytön) sekä 6 viikon lepo ja fysioterapiaa.
Seuraavat 3- vuotta polvi toimi kuin unelma. Ei mitään ongelmia missään suhteessa. Muutaman kerran ehkä varoitteli löysyydestä, mutten joutunut treenejä jättämään väliin missään kohtaan. Sitten b-juniori ikäisenä polvi käväisi sijoiltaan ottelussa. Taaskaan mainittavaa kontaktia ei sijoiltaan käväisyssä ollut. 2-3 vk lepoa ja lekurin kannustuspuheet. 4kk tapahtuneesta täsmälleen samanlainen tapaus. Palloa syöttäessä polvi vääntyi sijoiltaan! Reilu viikko lomaa ja kuntouttamaan.
Sitten viimeisestä vammasta tasan vuosi eteenpäin ja polvi käväisee sijoiltaan märällä nurmella ja ikävältä tuntuu. Taaskaan ei ollut kontaktia. Hammasten irvistelyjen kera sain auton ajettua treeneistä kotiin kuitenkin ja illalla vielä kavereita morjenstaamaan. Seuraava aamu ja polvi on käsipallon kokoinen eikä kävely luonnistu. Eikun lekuriin ja veret pois polvesta. Magneetin varaus ja muutaman luunkappaleen toteaminen. Tähystysleikkauksen jälkeen 2vk ja lenkille ja salille kuntoukseen.
N. 2kk reeniä (kovaakin reeniä) polvituen kanssa ja jälleen sijoiltaan käväisy. Tälläkään kertaa polvi ei tarvinnut kontaktia "kourusta" poispääsyyn. Turvotus jo laskenut ja hölköttely sujuu (1vk tapahtuneesta). Lääkäriin en ole viitsinyt mennä. Alkaa samat jorinat kyllästyttämään.
Alkaa vaan pikkuhiljaa ottamaan kuuppaan tämä venkslaaminen. Olisikohan kunnollisesta polvituesta pelastajaksi? Tällä hetkellä melko vanha ja heikon tuen tarjoava rehband. Jos sijoiltaan meno jatkuu saattaa jäädä asepalvelus suorittamatta joten ratkaisua kaivataan. Ja pelikentillekin hinkua löytyy. Hyviä vinkkejä olisi mukava lukea täältä.
- Liittynyt
- 21.2.2003
- Viestejä
- 223
- Ikä
- 43
Täältähän löytyy pirusti kohtalotovereita. Itellä polvi mennyt kaksi kertaa pois paikaltaan ja takaisin, kummallakin kertaa luun kappaleita jäänyt killumaan sinne jonnekin lumpion väliin. Jos kivut ei häviä levolla niin painelkaa vaan reippaasti magneettiin. Jos polvesta löytyy luunpalasia niin kipu ei varmasti häviä lopullisesti ennen kuin polvilumpio on huuhdeltu luunpalasista tähystysleikkauksella. Plus sitten pitkä ja huolellinen kuntoutus perään ja polvituet auttaa varsinkin alkuun. Jos niistä haluaa välttämättä päästä eroon, niin viisainta on silti aluksi vetää minimissään muutama kuukausi tuella kuin rikkoa polvi heti uudestaan. Itse rikoin polven toisen kerran kun reilun vuoden jälkeen juoksin treeneissä ilman tukea vain sen takia että olin unohtanut sen kotiin. Nyt toisen leikkauksen jälkeen huolellisempi kuntoutus ja kaikki riskialttimpi liikunta edelleen tuella ja toistaiseksi on polvi vielä kasassa *kop kop*.
Suositut
-
-
Thread 'Polvet kuntoon: linkkejä, vinkkejä ja keskustelua polvivaivoista / ennaltaehkäisystä'
- Ironlife
Vastauksia: 702 -
-
-
