- Liittynyt
- 17.12.2019
- Viestejä
- 2
Olen yrittänyt vaivaani löytää selitystä netin syövereistä ja ravannut lääkärillä koko syksyn. Ehkä täällä olisi jollain kokemuksia vastaavasta?
Olin viime keväänä muutaman kerran kipeänä, jolloin treenaaminen jäi vähemmälle. Tästä turhautuneena treenasin terveinä aikoina todella paljon ja lujaa omaan kuntoonin nähden. Paljon rankkoja maksimitreenejä juuri sykkeidennoston osalta.
Eli kesällä alkoi kuin tyhjästä armoton väsymys ja kaatava huimaus, jotka eivät lähteneet yli 9 tunnin yöunillakaan (+päiväunet) pois. Tätä jatkui syksyyn asti enemmän tai vähemmän, kunnes huomasin, että oireet iskevät aina kovan sykettä nostavan treenin jälkeen, kuten kuntopiiri, mäkivetotreeni tms. Vaivan ollessa aktiivinen yöunet tulevat sänkyyn mennessä heti ja nukun uskomattoman sikeästi verrattuna normaaliin nukkumiseeni, joka on aina ollut aika kevyttä.
Eli itse syketreeni tuntuu hyvälle ja suorituskyky on mielestäni aivan normaalilla tasolla. Treenin aikana tai välittömästi sen jälkeen en huomaa mitään normaalista poikkeavaa, mutta oireet ilmaantuvat yleensä seuraavasta päivästä alkaen, usein jo aamulla. Siis keinuttavaa huimausta ja aivan armotonta väsymystä. Tätä jatkuu sitten noin viikon, edellyttäen, että maltan levätä sen aikaa. Sen jälkeen alkaa helpottaa. Töissä yms pystyy käymään normaalisti, mutta mitään ylimääräistä ei jaksa.
Muuten pystyn treenaamaan normaalisti ja treenaankin (oireiden ollessa poissa) noin 2-4 kertaa viikossa. Peruskuntolenkkiä, pyöräilyä ja kovaakin salitreeniä kestää aivan hyvin. Mutta heti jos tosiaan tekee sykkeiden puolesta maksimia, niin samat ongelmat toistuvat.
Syksyllä pidin treenitaukoa ja aloin pikkuhiljaa lisäämään treenimäärää, kuitenkin pitäen huolta, ettei syke pompi paljoakaan yli 150 yläpuolella. Nyt 5 viikkoa olin jo taas täysin oireeton, kunnes tein 45 minuutin rankan kuntopiirin ja kas... taas lähtöpisteessä.
Kaikki maailman verikokeet on otettu. Raudat, ferriitit, hormonit yms yms. Samoin polkupyöräergometritesti poljettu kaikin puolin oikein hyvin tuloksin.
Taustasta sen verran, että olen 34-vuotias mies ja olen nuorena harrastanut sulkapalloa kilpaa. Aina olen liikkunut aktiivisesti 3-5 kertaa viikossa, eikä mitään perussairauksia ole. Töissä ja kotona kaikki hyvin, ei suuria stressin aiheita.
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Tai hyviä neuvoja?
Olin viime keväänä muutaman kerran kipeänä, jolloin treenaaminen jäi vähemmälle. Tästä turhautuneena treenasin terveinä aikoina todella paljon ja lujaa omaan kuntoonin nähden. Paljon rankkoja maksimitreenejä juuri sykkeidennoston osalta.
Eli kesällä alkoi kuin tyhjästä armoton väsymys ja kaatava huimaus, jotka eivät lähteneet yli 9 tunnin yöunillakaan (+päiväunet) pois. Tätä jatkui syksyyn asti enemmän tai vähemmän, kunnes huomasin, että oireet iskevät aina kovan sykettä nostavan treenin jälkeen, kuten kuntopiiri, mäkivetotreeni tms. Vaivan ollessa aktiivinen yöunet tulevat sänkyyn mennessä heti ja nukun uskomattoman sikeästi verrattuna normaaliin nukkumiseeni, joka on aina ollut aika kevyttä.
Eli itse syketreeni tuntuu hyvälle ja suorituskyky on mielestäni aivan normaalilla tasolla. Treenin aikana tai välittömästi sen jälkeen en huomaa mitään normaalista poikkeavaa, mutta oireet ilmaantuvat yleensä seuraavasta päivästä alkaen, usein jo aamulla. Siis keinuttavaa huimausta ja aivan armotonta väsymystä. Tätä jatkuu sitten noin viikon, edellyttäen, että maltan levätä sen aikaa. Sen jälkeen alkaa helpottaa. Töissä yms pystyy käymään normaalisti, mutta mitään ylimääräistä ei jaksa.
Muuten pystyn treenaamaan normaalisti ja treenaankin (oireiden ollessa poissa) noin 2-4 kertaa viikossa. Peruskuntolenkkiä, pyöräilyä ja kovaakin salitreeniä kestää aivan hyvin. Mutta heti jos tosiaan tekee sykkeiden puolesta maksimia, niin samat ongelmat toistuvat.
Syksyllä pidin treenitaukoa ja aloin pikkuhiljaa lisäämään treenimäärää, kuitenkin pitäen huolta, ettei syke pompi paljoakaan yli 150 yläpuolella. Nyt 5 viikkoa olin jo taas täysin oireeton, kunnes tein 45 minuutin rankan kuntopiirin ja kas... taas lähtöpisteessä.
Kaikki maailman verikokeet on otettu. Raudat, ferriitit, hormonit yms yms. Samoin polkupyöräergometritesti poljettu kaikin puolin oikein hyvin tuloksin.
Taustasta sen verran, että olen 34-vuotias mies ja olen nuorena harrastanut sulkapalloa kilpaa. Aina olen liikkunut aktiivisesti 3-5 kertaa viikossa, eikä mitään perussairauksia ole. Töissä ja kotona kaikki hyvin, ei suuria stressin aiheita.
Onko jollain kokemuksia vastaavasta? Tai hyviä neuvoja?