- Liittynyt
- 9.6.2014
- Viestejä
- 2 459
Sama toipumisaika molemmissa tietääkseni. Todella kauan tulee kestämään ja leikkaavat aivan hätätapauksissa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Toki leikkauksissa on aina riskinsä saada lisää vaurioita, mutta samalla tavalla on myös riski saada lisää vaurioita on, jos hermo on pitkään puristuksissa. Ensimmäinen pullistuma itselläni parani itsestään n. 1,5 vuodessa ja toinen jouduttiin leikata. Jos joskus saan kolmannen pullistuman niin pyrin leikkaukseen mahdollisimman nopeasti. Sen verran vittumaista näitä on itse kuntouttaa ja lähes puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen tämä edellinen leikattu pullistuma meni vaan huonompaan suuntaan.Leikkauksissa on aina riski saada lisää vaurioita. Koskaan ei voi taata että selästä ( tai muusta leikattavasta) tulee parempi. Leikkauksissa tuhoutuu hermoja joka heikentää lihasta. En lähtisi välilevy leikkaukseen kuin ihan pakon edessä. Eli kun kuset ja paskat tulee housuun tai jalat lähtee alta. Kannattaa tehdä ne kuntoutukset huolella ja ajan kanssa. Jos tehdään kunnolla, aikaa menee yhtä paljon kuin salitreeniin. Päivittäin tehtävä. Mielummin aamuin illoin. Ei kerran pari viikossa treenin loppuun. Vaikka ei ole varmuutta onko välilevytyrä, niitä jumppia kannattaa tehdä. Eivät mene varmasti hukkaan. Kannattaa käydä omt fyssarilla ja pyytää tekemään hermojen testit. Pään jumitilat kertovat mikä hermo on jumissa ja mistä kohtaa. Vaiva voi olla muuallakin kuin iskiashermossa. Itse läpäisin iskiashermo testin, mutta femoralis hermo testi paljasti heti että kyseinen hermo on pinteessä. Rangan jäykkyyttä tunnustelemalla saatiin paikallistettua se keskiselän alueelle. Varmennettiin asia pehmittämällä rankaa ja tekemällä rangan vetohoitoa. Reisilihakseen tuli 400% lisää ojennusvoimaa samantien. Nyt jumppaan femorialis hermon liutus jumpilla 2x päivässä sekä päälle iskiashermo jumppaa. You tubesta löytyy helpot ohjeet hermon testeihin ja jumppiin. Lääkärit ei noita välttämättä tee. Katsovat enemmän kuvia ja tyytyvät tuloksiin. Harmi vain kun kaikki ei näy kuvissa.
Eilen kävin fysiatrian erikoislääkärillä, kun vasemmasta jalasta katosi jo voima ajoittain ja hermokipu säteili koko jalkaan. Ja alaselkäkipu helvetistä. Katsoi vuosi sitten otetut magneettikuvat lannerangasta (jota ennen oli jo vuoden oireillut enempi tai vähempi). Diagnoosi oli hermopinne piriformiksen alueella ja thoracolumbaalisen faskian tulehdus, joka on kuulemma todennäköisesti pääsyy kovaan selkäkipuun. Pisti pitkävaikutteisen puudutteen alaselkään sen fascian alle ja kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Puudutteen funktio kai rentouttaa mahdollisia lihaskireyksiä ja olla ensiapuna kipuun, että ehtii jo tulehduskipulääke hieman vaikuttaa ennenkuin puuduttava vaikutus kokonaan häviää. Sitten 10-12 käyntikerran lähetteen fysiolle, jossa pitäisi piriformiksen käsittelyt aloittaa tulehduksen hävittyä. Ei oo kuitenkaan opiskelijana varaa montaa kertaa käydä käsittelyssä. Sanoi, että sitten tulevaisuudessa akuutin vaiheen jälkeen se on päivittäistä venyttelyä ulkokiertäjille ja pakaran säännöllistä hierotuttamista, jos tämän vaivan kanssa aikoo pystyä tosissaan urheilemaan. Että ongelma on 95% todennäköisyydellä anatomisessa rakenteessa, eli hermo kulkee ahtaassa ja ei tarvitse pakaroita paljon rasittaa niin voi pienikin lihaskireys piriformiksen alueella jumittaa hermon. Kyllähän tämä vituttaa kun intoa olisi treenata ja eritoten maastavetoa tykkäisin tehdä, mutta ne kokeilut jää taas kauas tulevaisuuteen, jos koskaan ehjänä tulee pysymään. Toki onhan tämä jo vaivannut sen kaksi vuotta, että sikäli on ollutkin jo arkea tämän vaivan kanssa tapella. Mavea en tehnyt nuorempana kuin lyhyitä jaksoja intensiivisesti silloin tällöin. 2018 vedin koko syksyn aktiivisesti. Todennäköisesti tämä vaiva olisi puhjennut jo nuorena, jos takaketjua olisi tosissaan treenannut pitkäjänteisesti. Silloin kun se treeni oli pääosin penkkivoimailua ja yläkehon jonkinasteista bodailua + jalkoja vähemmän, niin eipä se silloin päässyt vaivaamaan.
Joo luulen että kuulun juuri näihin.Joillakinhan tuo iskiashermo kulkee piriformis lihaksen läpi. Ei tarvii kuin vähän olla jumia niin oireilee. Vittumainen vaiva.
Sama ongelma täällä. Saan lähetteen fyssarille, mutta ei ole varaa käyttää sitä oikeasti pätevään yksityiseen. Kela korvaa noin 8e kerta. Ei hirveästi lohduta kun taksat on luokkaa 50-60e tunti. Teekoon fyssari toinen vaihtoehto. Jonot sinne luokkaa pari kolme kuukautta. Ja heillä ei ole parasta pätevyyttä urheilijoiden hoitoon.Sitten 10-12 käyntikerran lähetteen fysiolle, jossa pitäisi piriformiksen käsittelyt aloittaa tulehduksen hävittyä. Ei oo kuitenkaan opiskelijana varaa montaa kertaa käydä käsittelyssä
Mulla sama. Siksi en ole koskaan tehnyt mavea täysipainoisesti. Heti kun alaselkä ja pakarat menevät tukkoon, iskiaskivut palaavat. Kehonhuolto nykyään päälaji Ootko kokeillut iskiashermon liutus jumppia ? Tai trigger pisteiden hierontaa faskiapallolla. Pakaroista löytyy yksi piste.Että ongelma on 95% todennäköisyydellä anatomisessa rakenteessa, eli hermo kulkee ahtaassa ja ei tarvitse pakaroita paljon rasittaa niin voi pienikin lihaskireys piriformiksen alueella jumittaa
Oon minä aikanaan noita iskiashermoa mobilisoivia liikkeitä tehnyt. Nyt ei toki kannata vielä tehdä yhtään mitään ennenkuin saa tulehduksen kuriin pakaran ja alaselän alueella. Eikä hirveesti ennenkuin olis fyssarilla käsittelyissä käynyt, kun se oli ainut mikä reilu vuosi sitten iskiaskivut poisti kokonaan väliaikaisesti - > vapautti hermon. Mutta teinhän minä venytyksiä ja juuri noita iskiashermon mobilisointiharjoituksia pitkään niiden käsittelyjen jälkeen.Sama ongelma täällä. Saan lähetteen fyssarille, mutta ei ole varaa käyttää sitä oikeasti pätevään yksityiseen. Kela korvaa noin 8e kerta. Ei hirveästi lohduta kun taksat on luokkaa 50-60e tunti. Teekoon fyssari toinen vaihtoehto. Jonot sinne luokkaa pari kolme kuukautta. Ja heillä ei ole parasta pätevyyttä urheilijoiden hoitoon.
Mulla sama. Siksi en ole koskaan tehnyt mavea täysipainoisesti. Heti kun alaselkä ja pakarat menevät tukkoon, iskiaskivut palaavat. Kehonhuolto nykyään päälaji Ootko kokeillut iskiashermon liutus jumppia ? Tai trigger pisteiden hierontaa faskiapallolla. Pakaroista löytyy yksi piste.
Käsi pystyyn. Tämä on ihan perseestä (pun intended) kun vähänkin kiristyy tai jumii, niin alkaa iskias repimään. Ja sitten toinen ääripää kun koittaa venyttää takareittä tai pakaraa, niin venyttelyt jälkeen taas repii iskiashermoa.Joillakinhan tuo iskiashermo kulkee piriformis lihaksen läpi. Ei tarvii kuin vähän olla jumia niin oireilee. Vittumainen vaiva.
Mun käsityksen mukaan iskiaskivun alaista lihasta ei saa venyttää. Pahentaa vain asiaa. Itse tein sen virheen niin tilanne meni karseaksi. Venyttelin joka päivä Pitkä aikainen iskias kipu voi jättää jälkensä. Itsellä se jäykisti takareiden ikuisiksi ajoiksi. Ei ole tullut ennalleen koskaan. Sjmv asia pitää huomioida. Liikkeet tehtävä kireän reiden ehdoilla.Ja sitten toinen ääripää kun koittaa venyttää takareittä tai pakaraa, niin venyttelyt jälkeen taas repii iskiashermoa
Jep, tämä tuli huomattua silloin vuosia sitten kun koko vaiva alkoi oireilla. Ja valitettavasti nimenomaan pahimman kautta. Nyt tiedän olla ärsyttämättä hermoa jos se on kireällä tai ärtynyt.Mun käsityksen mukaan iskiaskivun alaista lihasta ei saa venyttää. Pahentaa vain asiaa. Itse tein sen virheen niin tilanne meni karseaksi. Venyttelin joka päivä Pitkä aikainen iskias kipu voi jättää jälkensä. Itsellä se jäykisti takareiden ikuisiksi ajoiksi. Ei ole tullut ennalleen koskaan. Sjmv asia pitää huomioida. Liikkeet tehtävä kireän reiden ehdoilla.
Itselläni kanssa jo ensimmäisen pullistuman jälkeen (10 vuotta sitten) on ollut takareidet todella kireänä ja selkä jäykkä. Tämä toinen pullistuma tänä vuonna pahensi asiaa entisestään.
ihan mielenkiinnosta kyselen teiltä, jotka kärsitte hermokivuista. Saatteko nukuttua? Tuntuuko se myös levossa? Itselläni tämän tuoreimman pullistuman kanssa en löytänyt levossa mitään asentoa, missä pystyisi ilman hermokipua olla. Aika helvettiä siis oli puoli vuotta kun sai nukuttua 1-4 tuntia yössä eikä todellakaan yhteen mittaan.
Prolapsi niskassa, painaa hermoa. En saa nukuttua, tuntuu levossa. Unta saan, kun satunnaisesti tipahdan, milloin missäkin satun olemaan. Tosin unta
1-2h kerralla. Herättyäni kipuihin on pakko nousta ylös hetkesti ja kävellä ympyrää, odottaa että lyricat, tramalit ja stellat puskee päälle, ehkä tarjoilen pikkuisen kylmäpussia. Ainoa mahdollinen nukahtamis asento on niska 90° kulmassa, seinää, sohvaa, sängynlaitaa vasten, olkavarsi hiemankoholla, kiinni kylkessä, käsi vatsan päällä ja polvet koukussa.
Eilen kävin fysiatrian erikoislääkärillä, kun vasemmasta jalasta katosi jo voima ajoittain ja hermokipu säteili koko jalkaan. Ja alaselkäkipu helvetistä. Katsoi vuosi sitten otetut magneettikuvat lannerangasta (jota ennen oli jo vuoden oireillut enempi tai vähempi). Diagnoosi oli hermopinne piriformiksen alueella ja thoracolumbaalisen faskian tulehdus, joka on kuulemma todennäköisesti pääsyy kovaan selkäkipuun. Pisti pitkävaikutteisen puudutteen alaselkään sen fascian alle ja kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Puudutteen funktio kai rentouttaa mahdollisia lihaskireyksiä ja olla ensiapuna kipuun, että ehtii jo tulehduskipulääke hieman vaikuttaa ennenkuin puuduttava vaikutus kokonaan häviää. Sitten 10-12 käyntikerran lähetteen fysiolle, jossa pitäisi piriformiksen käsittelyt aloittaa tulehduksen hävittyä. Ei oo kuitenkaan opiskelijana varaa montaa kertaa käydä käsittelyssä. Sanoi, että sitten tulevaisuudessa akuutin vaiheen jälkeen se on päivittäistä venyttelyä ulkokiertäjille ja pakaran säännöllistä hierotuttamista, jos tämän vaivan kanssa aikoo pystyä tosissaan urheilemaan. Että ongelma on 95% todennäköisyydellä anatomisessa rakenteessa, eli hermo kulkee ahtaassa ja ei tarvitse pakaroita paljon rasittaa niin voi pienikin lihaskireys piriformiksen alueella jumittaa hermon. Kyllähän tämä vituttaa kun intoa olisi treenata ja eritoten maastavetoa tykkäisin tehdä, mutta ne kokeilut jää taas kauas tulevaisuuteen, jos koskaan ehjänä tulee pysymään. Toki onhan tämä jo vaivannut sen kaksi vuotta, että sikäli on ollutkin jo arkea tämän vaivan kanssa tapella. Mavea en tehnyt nuorempana kuin lyhyitä jaksoja intensiivisesti silloin tällöin. 2018 vedin koko syksyn aktiivisesti. Todennäköisesti tämä vaiva olisi puhjennut jo nuorena, jos takaketjua olisi tosissaan treenannut pitkäjänteisesti. Silloin kun se treeni oli pääosin penkkivoimailua ja yläkehon jonkinasteista bodailua + jalkoja vähemmän, niin eipä se silloin päässyt vaivaamaan.