Muutamia huomioita liittyen ylikuntoon. Vaikka näistä on pitkin poikin puhuttu. Tällaisia, jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä - ja ihan taatusti täysin maallikon näkökulmasta. Ja vaikka ei saanut tulla diggailemaan, niin aion silti tehdä sen: Joni, mielettömän hienoa että aloit kirjoittaa tästä aiheesta ja koota tätä niin sanotusti yksiin kansiin. En vieläkään pysty ihan kuivin silmin tuota omaa tarinaasi tai kommenttejasi toipumisesta ja väsyneenä treenaamisesta lukemaan. :haart:
- Onko (suomalaisessa) kamppailu-urheilussa kenties aika vahvana sellainen käsitys treenaamisesta, joka johtaa ylikuntoon? Varmasti jokaisen sairastuvan kohdalla on syytä miettiä treenaajan itsensä persoonaa - mikä siinä ajaa stressiin ja ylitse treenaamiseen - mutta väitän, että ainakin muutamissa lajeissa "kovaa treenaamista" arvostetaan liikaa. Mielipiteitä?
- Ylikuntoa on vaikea yleistää. Ihmiset reagoivat ja oirehtivat eri tavalla, ja kaikki muukin kuin treenimäärät vaikuttavat. Tästä oli puhetta ainakin Punttimimmeillä Nainen ja ylikunto -ketjussa. Ravitsemuspuolen laiminlyöntejä ei kannata aliarvioida niin kuin ei eri elämänalueiden stressaavia vaiheitakaan.
- Yksi sivuhuomio tai -kysymys. Kävin lääkärillä syksyllä, kun tappelin tämän ylikuntoasian kanssa, ja puhuin ortostaattisesta sykereaktiosta ja sykkeistä muutenkin. Verenpaineeni oli suhteellisen alhainen, ja lääkäri sanoi, että alhainen verenpaine aiheuttaa sen, että syke nousee helpommin melko korkealle. Onko muilla kokemuksia aiheesta? Nää on taas näitä persoonallisia eroja. (Siksi muuten urheilijan tulisi seurata sykettään silloinkin, kun on kunnossa eikä vasta silloin, kun epäilee ettei olekaan. Säästyisi turhalta pähkäämiseltä.)
- Punttimimmien puolella nostin asian esille, kysytäänpä täälläkin: onko tietoa tai kokemusta ylikunnon vaikutuksista ihon kuntoon? Nimimerkillä "Venla roinaa"... kropan pahimmassa sekoiluvaiheessa selän iho oli aika paskassa kunnossa, eikä sille ole oikein järkevää selitystä löytynyt. Täällä asia tuli joskus esiin.
