Pikaraportti: warning: fysioterapeutin luona hierottavana!

[Hammer]

Osittain olosuhteiden pakosta varasin fysioterapeutti-hierojalta 1,5 tunin ajan kokovartalohierontaa varten. Hoitokäynti alkoi lupaavasti alkuhaastattelulla,diagnostiikalla ja fysioterapiakonsultoinnilla, josta sitten kestikin lähes sen 1,5 tuntia, jonka lopussa fyssari kysyi ehdinkö olla tupla-ajan, jotta ehdittäisiin myös tehdä hoitojakin? Olin enemmän tai vähemmän pyörällä päästäni ja vastasin ok, koska en itse ollut maksumiehenä, hoitoja oli reillusti vielä plakkarissa ja koska hierontaa juuri olin tullut hakemaankin. No, vajaa tunti tuli lisäaikaa, josta osa oli hätäistä hierontaa ja toinen osa erilaisia jumppaohjeita. Varsinaiset - erikseen mainitut ja toivotut - ongelmakohdat tulivat vain hyvin pintapuolisesti käsiteltyä. Olin hyvin hämmentynyt ja uupunut!

Loppuarvio; vaikka jotkut ovat ko. fyssarin ammattitaitoa ja hierontaa kehuneet, niin ainakaan tässä tapauksessa asiakkaan (minun) akuutit tarpeet ja fyssarin intressit eivät millään tavoin kohdanneet. Sen sijaan, että fyssari olisi keskittynyt tilaamani palvelun (kokovartalohieronta) suorittamiseen, niin hän keskityi ns. suurten kysymysten ratkaisuun eli niiden perussyiden etsimiseen, jotka mahdollisesti ovat ongelmieni taustalla ja joita pohjimmiltaa hoidetaan itsehoidon avulla, jolloin muiden hoitojen tarve jää vähäisemmäksi. No, nämä kaksi asiaa - hieronta ja ongelmien perussyiden etsiminen - eivät sinänsä ole ristiriidassa keskenään, mutta se on, jos tilaamani hoidon tilalle torjotaan jotakin muuta, kuin on tilattu! Tämä on tietysti yksittäistapaus, mutta erityisen harmittava, kun kohdalle sattuu. Joskus on kyllä ollut ihan onnistuneitakin fyssareilla käyntejä. ;)

Ps. Tästä tapauksesta muistui taas mieleeni jo kauan sitten kuulemani läksy: älä koskaan mene fysioterapeutin luokse hierottavaksi!

 

[J.Jake]

Yksittäistapauksia.

Useasti todettu että titteleillä ja koulutuksilla ei näissä asioissa vielä pitkälle pötkitä.
Fyssareita on tuhansia. Kohtasit itsellesi huonon vaihtoehdon.
Seuraavaksi uuteen paikkaan.

Hyvä on hyvä - koulutuksesta riippumatta.

 

[Joppa]

Tämä on yksittäistapaus, mutta uskon, että vastaavaa on varmasti paljonkin – ja ihan syystä. Fyssarit eivät ole hierojia eivätkä he pidä siitä, kun heitä pidetään sellaisina. Fysioterapiaan tullaan pääsääntöisesti hoitamaan jotain vaivaa, eikä hakemaan vaan jotain yhtä temppua. Ymmärrän toki, että turhauttaa, jos todella haluaa vain hierontaa eikä mitään muuta, mutta silloin fysioterapia on vähän väärä paikka. Kysymys on kuitenkin hieman monimutkaisempi kuin vain, että onko vaan asiakkaan määrättävänä vai tekeekö tarkat tutkimiset ja haastattelut ja antaa löydöksiin sopivinta terapiaa. Asiakasta pitäisi aina kuunnella paljon, mutta sekään ei ole eettisesti täysin oikein, että päästää asiakkaan menemään ilman sen tarkempia selvittelyjä. Se voi antaa yrityksellekin huonoa mainetta.

Jos (ja itseasiassa vastaavia tilanteita on tullutkin vastaan) minulle tulisi tuollainen tilanne, selittäisin asiakkaalle, miksi tutkiminen olisi tärkeää sekä selvittelisin asiakkaalta, miksi hän ylipäänsä tahtoo vain hierontaa. Keskustelun kautta päästäisiin varmasti jonkinlaiseen kompromissiin, ja se sisältäisi tietysti myös hierontaa niin, että asiakas kokisi sitä saaneensa.

Lyhyesti: Ei kannata mennä fysioterapiaan, jos ei halua fysioterapiaa vaan hierontaa. Tietysti jos kyseessä on esim. lahjakorttijutut niin tilanne on vähän tylsempi, mutta ei levykaupan lahjakortillakaan saa ikävä kyllä uusia kenkiä, vaikka kuinka haluaisi.

 

[J.Jake]

Totta. Jos ostat ja maksat 60min selkä, takareidet ja pohjeet hieronnan ja saat jotain muuta niin väärin se on.

Jos se hieroja ( fyssari ) olis asiakaspalvelija niin siinä hieroessa voisi kysellä ja kuullostella uudelta asiakkaalta kaikenlaista.
Saattaisi siinä antaa vinkkejä samalla mitä kannattaisi jatkossa tehdä. Hoitoja ja muita ohjeita.

Mutta mitä tossa voi tehdä? Mä en menis uudestaan.

 

[Hammer]

.Fyssarit eivät ole hierojia eivätkä he pidä siitä, kun heitä pidetään sellaisina. Fysioterapiaan tullaan pääsääntöisesti hoitamaan jotain vaivaa, eikä hakemaan vaan jotain yhtä temppua. Ymmärrän toki, että turhauttaa, jos todella haluaa vain hierontaa eikä mitään muuta, mutta silloin fysioterapia on vähän väärä paikka.

Omalta kohdaltani asia on jo kunnossa. Ongelma voi kuitenkin syntyä siitä, että fyssari myy palveluitaan erikseen, sekä fysioterapiana että hierontana. Voi valita kumman ottaa vai molemmat. Mutta jos asiakas vaaraa vain hieronta-ajan, mutta suuri osa ajasta meneekin vain fysioterapeuttiseen tutkimukseen ja neuvontaan, niin silloin se , mitä on tultu hakemaan jää toteutumatta. Ymmärrän myös, että fyssareilla on taipumusta käsitellä asiakkaan ongelmia laajemmasta näkökulmasta, jolloin mukaan tulee helposti muutakin, kuin pelkkä manuaalinen käsittely. Asia kannattaa varmasti selvittää etukäteen, niin ei tule yllätyksiä. Toisaalta, fysioterapeuttinen neuvonta voi kaikesta huolimatta olla pitkällä tähtäimellä hyvinkin tarpeellista.

 

[narunpätkä]

Ehkä fyssari on jostain syystä käsittänyt että olet halunnut saada jonkin vaivan järjestykseen ja koittanut olla asiantunteva vaikka et ole tälläistä halunnut?
Itsekkin menin fyssarille odotuksena että tekisi jonkin hokkuspokkus niksnaks tempun mutta se stanan paskiainen antoi ihan hölmöjä vetkutus ketkutus juttuja joita piti tehdä ihan jokapäivä.
Nuukana miehenä kun kerran maksettu niin ihan kostoksi tein niitä ketkutuksia, jokapäivä ja kas kummaa, kuukauden päästä vaiva oli vain paha muisto.
Edellinen ei siis ollut sinällään suoraan aloittajalle mutta jos itse haluan hierontaa menen hierojalle ja jos haluan jonkin liikuntaelimiin liittyvän vaivan kuriin menen fyssarille.

 

[Highway25]

Käytän tätä ketjua omaan offtopicin tapaiseen, anteeksi siitä. En ole viettänyt aikaa tällä foorumiosiolla, enkä ole koskaan käynyt fyssarilla, mutta mitä ajatuksia herättää tämä? Kiinnostavaa höpinää, vaikka hiukan pitkä onkin ja lopussa karkaa aiheesta.


View: https://www.youtube.com/watch?v=10hdK9dAjM8

 

[Joppa]

Käytän tätä ketjua omaan offtopicin tapaiseen, anteeksi siitä. En ole viettänyt aikaa tällä foorumiosiolla, enkä ole koskaan käynyt fyssarilla, mutta mitä ajatuksia herättää tämä? Kiinnostavaa höpinää, vaikka hiukan pitkä onkin ja lopussa karkaa aiheesta.


View: https://www.youtube.com/watch?v=10hdK9dAjM8

Mark Rippetoe on lähtökohtaisesti kyllä ärsyttävä, mutta koitin ohittaa sen ja kuunnella silti. Kuuntelin viisi minuuttia ja totesin, että taas kerran se puhuu omalla varmalla tyylillään, joka on sellainen, että sitä suorastaan tekee mieli uskoa. Ainoa vaan, että hänellä on koko podcastin pohdinnan lähtökohta aivan totaalisen väärin. Rippetoe onnistuu saattamaan lähinnä itsensä naurunalaiseksi, koska moittii asiaa, johon ei selvästikään ole perehtynyt ollenkaan. Siispä katotaan, jaksanko kuunnella kokonaan.

Hän väittää, että fysioterapiassa harjoitellaan "by isolating the injured part and working it seperately". On totta, että tuotakin tehdään, mutta se ei ole fysioterapia-alan vika (kuten Rippetoe väittää), vaan kyse on siitä, että yksittäinen fysioterapeutti ei ole kiinnostunut alastaan sitä vertaa, että päivittäisi tietonsa tälle vuosituhannelle ja toimisi, kuten nykytiedon mukaan on järkevintä. Terapeuttisessa harjoittelussa painotetaan nimittäin tehtäväkeskeisyyttä enemmän kuin mitään muuta (ensimmäisenä mieleen tuleva kirjallisuusreferenssi olisi vaikkapa Carr & Shepherd: Neurological Rehabilitation tai Kari Kauranen: Motoriikan säätely). Harjoitteen pitäisi aina olla mahdollisimman lähellä oikeaa toimintaa. Se, mikä on mahdollisimman lähellä, vaihtelee kuitenkin vamma-asteesta riippuen paljonkin.

Kovasti painotettu ja nykyaikainen lähestyminen kuntoutukseen on ICF-viitekehys. Siinä tehtävät ja toimet jaetaan rakenteen tasoon, suoritusten tasoon ja osallistumisen tasoon. Tasoista tuossa järjestyksessä voisi antaa seuraavat esimerkit: kyynärnivelen koukistus, oluen juonti, kavereiden kanssa baari-illan viettäminen. Harjoittelun olisi parasta aina keskittyä vähintäänkin suorituksiin tai osallistumiseen. Kuvitellaan nyt, että henkilön tavoitteena olisi päästä juomaan olutta kavereidensa kanssa baariin. Ongelmana on vain se, että hän ei kykene syystä tai toisesta koukistamaan kyynärpäätään laisinkaan (ja toinen yläraaja on vaikka amputoitu). Eihän tuollaisessa tilanteessa ole mitään järkeä saman tien aloittaa harjoittelua menemällä kavereiden kanssa baariin, koska henkilöllä ei ole rakenteen ja suoritusten tasojen edellytyksiä siihen. Hänen mielestään olisi vain noloa mennä sinne, kun ei pystyisi toimimaan kuten normaalit ihmiset.

No, entäs suorituksen taso – siis pelkkä oluen juominen? Ei sitäkään liene kovin motivoivaa harjoitella, jos siitä ei tule mitään. Edellytykset siihenkin puuttuvat – kyynärniveltä ei saa koukistettua, eikä tuoppi täten nouse pöydältä huulille. Tällöin harjoittelu on pakko aloittaa tuolta Rippetoen moittimalta rakenteen tasolta. Se voi olla sitten vaikka ihan pelkkää kyynärnivelen koukistamista fysioterapeutin avustamana. Mutta tässä on uusimman neurotieteen tarjoama avainasia: tuossa typerässä kyynärpään koukistamisessakin tulisi suunnata keskittyminen ja ajatukset (focus of attention) tuopin pöydältä nostamiseen. Joka kerta, kun terapeutti avustaa koukistamaan kyynärniveltä, tulisi kuvitella, että nostaa tuoppia pöydältä. Henkilö ei pysty oikeasti juomaan olutta, mutta näin päästään mahdollisimman lähelle oikeaa toimintaa.

Muutaman terapiakerran ja ahkerien kotiharjoitteiden jälkeen henkilö saakin jo kyynärnivelen koukistettua itsenäisesti. Sitten voidaankin ottaa jo vaikka kertakäyttötuoppi käyttöön ja harjoitella sillä tarvittavia lihasvoimia. Nyt harjoittelu onkin jo hyvin lähellä toimintaa, vaikka kuorma on paljon pienempi, eikä tuoppi olekaan kova, kuten lasinen, tai kylmä, kuten silloin, kun siinä on olutta. Salillakäyvinä ihmisinä varmaan tajuatte, että tuosta sitten luonnollisesti edetään askel kerrallaan kohti raskaampaa toimintoa ja lopulta täyden tuopin nostamista. Ja tadaa, kohta henkilö pääseekin osallistumaan kavereidensa kanssa perjantai-illan viettoon.

Huomatkaa, että missään kohtaa asiakas ei harjoittanut kyynärnivelen koukistusta (vrt. Rippetoen tarjoama olkanivelen ulkorotaatio) per se, vaan kaikkista pelkistetyimmässäkin harjoitteessa hän harjoitteli tuopin nostamista. Ei konkreettisesti, mutta aivoissaan kyllä. Eräs opettajani painottaa kovasti aina sanontaa training the brain oli kyse sitten mistä tahansa kuntoutuksesta.

Tl;dr: Rippetoe on aivan oikeassa, että tehtäväkeskeinen harjoittelu on paljon parempi vaihtoehto kuin pelkkä yhden lihaksen treenaaminen. Siinä hän on kuitenkin täysin väärässä, että fysioterapiassa pyrittäisiin aina karsimaan harjoittelu mahdollisimman tarkasti yhden nivelen tai lihaksen treenaamiseen.

Keskustelen mieluusti asiallisesti lisääkin.

 

[Highway25]

Mullahan ei ole mitään omaa kantaa tähän. Oli vain niin jyrkkää, mutta samalla kohtalaisen hyvin perusteltua puhetta Ripiltä, että alkoi aihe kiinnostamaan. Toki sen näkökulma tuntuisi aina olevan se että jokainen jaksaa puskea vähintään prässin kelkkaa jaloillaan, eivät ehkä edes valmenna oikeasti pahasti rajoittuneita? Tavallaan päädytte kuitenkin osittain samaan lopputulokseen: osa fyssareista on perseestä.

 

[Joppa]

Mullahan ei ole mitään omaa kantaa tähän. Oli vain niin jyrkkää, mutta samalla kohtalaisen hyvin perusteltua puhetta Ripiltä, että alkoi aihe kiinnostamaan. Toki sen näkökulma tuntuisi aina olevan se että jokainen jaksaa puskea vähintään prässin kelkkaa jaloillaan, eivät ehkä edes valmenna oikeasti pahasti rajoittuneita? Tavallaan päädytte kuitenkin osittain samaan lopputulokseen: osa fyssareista on perseestä.

En yhtään moiti, jos Rippetoen jutut tuossa kuulostaa uskottavalta. Hän osaa puhua niin yksioikoisen ja itsevarman kuuloisesti, ettei tee edes mieli kyseenalaistaa. Mutta tuo on vähän sama kuin alkaisin väittää kiven kovaa, että mitä isommat lihakset, sitä pienemmät aivot; lähtökohta koko väitteelle ja keskustelulle on virheellinen. Voitaneen olettaa, että Rippetoen lähestyminen on varmaan hyvin urheilijakeskeinen, joten joo, lähtökohdat lienevät monesti paremmat kuin voimataso 1/5 (nähtävissä tai tunnusteltavissa oleva lihassupistus mutta ei liikettä). Vaikka toisaalta fysioterapiaan tullaan yleensä silloin, kun on jotain vialla ja silloin näennäisesti hyväkuntoisellakin voi paljastua jotain pahoja ja yllättäviä heikkouksia. Ja lopputulos on aina sama: oli lähtötasona sitten vuodepotilas tai maailmanluokan voimanostaja, valitaan harjoitteet aina mahdollisimman lähelle sitä, mitä henkilö itse tarvitsee elämässään.

Ja joo, tavallaanhan päädyttiin samaan, että osa fyssareistakin on huonoja (tai ehkä voisi sanoa, että vanhanaikaisia; toki yksinkertaisesti laiskoja ja ilman mielenkiintoakin olevia on). Mark vaan ikävästi tuomitsee tuossa ihan koko fysioterapia-alan, eikä vain tätä yhtä osaa. Kaikissa ihmisryhmissä on aina idiootteja – ilmeisesti vankilassa istuva pH-dieeteistään tunnettu tohtori Robert O. Young tai lääketeollisuutta vähän epäasiallisestikin mollaava professori Peter C. Gøtzshe vaikka muutaman mainitakseni (ei kuitenkaan mennä noihin henkilöihin sen enempää).

 

[sokka]

Muutama sana tuosta hieronnasta ja fyssareista. Tosiaan meitä on moneksi. Tiedän ja tunne hyviä fyssareita, jotka osaa hieroa, mutta myös sanotaanko keskinkertaisia. Ne ketkä on mennyt jollain muulla pohjalla, kuin koulutettuna hierojana fyssari kouluun, niin omaa pääsääntöisesti keskinkertaisen hierojan osaamisen. Tämä johtuu siitä, että fyssarit opiskelee kaksi viikkoa hierontaa, missä hieroja vuoden ja tekee siihen opiskelijahierontoja vaihdellen koulusta 75-250h.

Fyssareiden koulutus pohjautuu pääsääntöisesti kuntoutukseen ja näin ollen tehtävä on hyvin erilainen, kuin normi hierojalla. Jos menet fyssarille hierontaa, niin älä odota, mitään maata mullistavaa hieronta kokemusta, ellei hän ole pohjakoulutukseltaan myös hieroja.

Kuuntelin tuota palopuhetta muutaman minuutin ja lopetin kesken. Fyssareilla on erittäin tärkeä työ ja sitä ei minusta pidä vähätellä. He ovat kuntouttajien peruspilari terveydenhuollossa. Kunta-alalla varsinkin hyvin alipalkattua väkeä, ketä todellakin ansaitsee minusta ihan toisenlaista arvostusta, myös palkan suhteen.

Mitä tulee fyssareiden osaamiseen, niin on hyviä ja keskinkertaisia fyssareita. Osa menee valtavirran mukana ja koulun jälkeen puurtaa sillä osaamisella, mitä koulusta on saanut. Toiset taas tekee jatkuvaa opiskelua kehittymisen suhteen ja ovat erittäin erittäin hyviä työssään.

Jos otetaan esim oma suosikkini alaselkä kivut käsittelyyn, niin voin kertoa, että siihen ei ole suoraa vastausta, miten se korjataan. Koska muuttujia on niin valtavasti. Osalla on lonkan kireyksi toisella taas heikot lihakset jne. Minusta on melko turhaa lähteä kivittämään koko ammattikunta, kun itse uskoo kyykkyyn ja maveen.

Hyvä fyssari kyllä tietää ja osaa tutkia, mikä on asiakkaalle hyväksi. Jos on pakaralihas kuntoutuksen tarpeessa, niin ensin tarkistetaan kehon puolierot ja lähdetään niitä korjaamaan. Sen jälkeen, kun nämä asiat on kunnossa, niin aletaan siirtymään vasta kyykkyyn ja maveen, kun pakaralihas on valmis siihen. Tämän moni strength couch unohtaa, kun mopoautolla ollaan menossa moottoritielle.

 

[Highway25]

En yhtään moiti, jos Rippetoen jutut tuossa kuulostaa uskottavalta. Hän osaa puhua niin yksioikoisen ja itsevarman kuuloisesti, ettei tee edes mieli kyseenalaistaa. Mutta tuo on vähän sama kuin alkaisin väittää kiven kovaa, että mitä isommat lihakset, sitä pienemmät aivot; lähtökohta koko väitteelle ja keskustelulle on virheellinen. Voitaneen olettaa, että Rippetoen lähestyminen on varmaan hyvin urheilijakeskeinen, joten joo, lähtökohdat lienevät monesti paremmat kuin voimataso 1/5 (nähtävissä tai tunnusteltavissa oleva lihassupistus mutta ei liikettä). Vaikka toisaalta fysioterapiaan tullaan yleensä silloin, kun on jotain vialla ja silloin näennäisesti hyväkuntoisellakin voi paljastua jotain pahoja ja yllättäviä heikkouksia. Ja lopputulos on aina sama: oli lähtötasona sitten vuodepotilas tai maailmanluokan voimanostaja, valitaan harjoitteet aina mahdollisimman lähelle sitä, mitä henkilö itse tarvitsee elämässään.

Ja joo, tavallaanhan päädyttiin samaan, että osa fyssareistakin on huonoja (tai ehkä voisi sanoa, että vanhanaikaisia; toki yksinkertaisesti laiskoja ja ilman mielenkiintoakin olevia on). Mark vaan ikävästi tuomitsee tuossa ihan koko fysioterapia-alan, eikä vain tätä yhtä osaa. Kaikissa ihmisryhmissä on aina idiootteja – ilmeisesti vankilassa istuva pH-dieeteistään tunnettu tohtori Robert O. Young tai lääketeollisuutta vähän epäasiallisestikin mollaava professori Peter C. Gøtzshe vaikka muutaman mainitakseni (ei kuitenkaan mennä noihin henkilöihin sen enempää).

Ymmärsin kyllä tekstisi oikein hyvin. Enkä mä ole Rippetoen lampaita, enkä mä niele niitä juttuja ilman kritiikkiä. Enkä mitenkään tässä asiassa ota sen puolta. Hyvin kärkevästä ulosannista huolimatta suurin osa sen jutuista on kuitenkin hyvin perusteltavissa.

 

[Joppa]

Ymmärsin kyllä tekstisi oikein hyvin. Enkä mä ole Rippetoen lampaita, enkä mä niele niitä juttuja ilman kritiikkiä. Enkä mitenkään tässä asiassa ota sen puolta. Hyvin kärkevästä ulosannista huolimatta suurin osa sen jutuista on kuitenkin hyvin perusteltavissa.

Joo, enhän mä siis sitä tarkoittanutkaan. Onhan sillä hyviä juttujakin, mutta tuo podcast oli mitä oli.

 

[Jäämmies]

Mun kaveri on fyssari ja niillä on kuulemma peruskoulutuksessa hierontaa 16tuntia. Varmaan myös vaihtelee koulujen välillä mutta vaikea kuvitella että jos on pelkästään tolla pohjalla vatkaamassa jengiä niin aika keskinkertaseks menee. Mun omat kokemukset on, että fyssari hoitaa vaivan syitä ja hieroja hoitaa oiretta (esim kireitä lihaksia). Harvoin oon saanu hieronnasta pysyvää apua, mutta lähinnä just sitä oireiden hoitamista. Kumpaakin tarvitaan!