Henk.koht. ainakin pelkään, että elämä ei ole sitä järisyttävän upeaa lapsen tultua maalimaan. Pelkään myös, että elämä ei ole enää edes niin kivaa kuin ennen lasta. Ainakin tämmöset jutut on ruvennut vaivaamaan, kun ikää on tullut lisää. 20-vuotiaana olin 100 % varma, että haluan lapsia, nyt en läheskään. Jo naapurin lasten mekastaminen aiheuttaa inho-reaktion.
Ainakin minun kaverilla aika tuntuu olevan todella pahasti kortilla. 8-16 on arkisin töissä ja illat menee lapsen kanssa. Tapaamiset on hirmu järjestelyn takana, vaikka lapsi onkin helppo. Toiselle kaverille pitää ilmoittaa tyyliin viikkoa etukäteen ja sopia aika milloin heillä voi käydä. Tosin heidän lapsi on aika "hankala"-tapaus, joten johtunee tästä tämä aikataulutus.
