Pauline Nordin

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ratu
  • Aloitettu Aloitettu
Taitaa kamerakännykän kuva vääristää aika pahasti kun kuvataan peilin kautta ja kamerakäsi on melkein kiinni peilissä.

kävin katsomass paulinen fb-profiilia ja nuo kuvat ovat siellä juuri tuollaisena wall photoissa. samasta tilanteesta myös masukuva ja pakarat ja auttamatta on selvää, että kaamea katabolia on iskenyt ja lihat lähteneet. ei voi mitään :(
 
Tollaset blogit pitäis poistaa netistä. Kannustaa vaa muita samanmielisiä tohon hommaa. Onko tää nyt sit se hurja muodonmuutos:wtf:
 
Miten voi joku pilata kehonsa noin täydellisesti. Ennen Pauline oli 10, mutta nyt on suorastaan ruma friikki. Noita blogitekstejä lukiessa huomaa selkeästi, että Paulinella on jotain mielenterveysongelmia.
 
Paulinelle tekis hyvää vetää kunnon pitsa. Siitä päivästä lähtien kun ekan kerran tutustuin 09 naisen blogiin, olen aavistellut että tässä ei hyvin käy. Joka tekstistä huokui valtava negatiivisuus josta tuli itsekin hirveän kiukkuiseksi.

Anoreksiaa sairastaneena ja sitä myöhemmin paljon tutkineena oli kyllä helppo huomata mistä Paulinen ehdottomassa elämäntavassakin oli lopulta kyse. Tai oikestaan, siitä elämäntavasta josta oli tullut pakkomielle.
Naisen keho ei vaan kestä tuollaista 365-rääkkiä alle kympin rasvoilla. Ei vaikka Pauline (tai kuka tahansa) kuinka haluaisi. Meitä ei ole suunniteltu toimimaan niin. Lisäksi ankara elämäntapa välttämättä kuluttaa kroppaa sisältä. Ainakin adrenal burnout tekee viimeistään liikuntanarkkareille tehtävänsä... Ihmettelen miksei Paukku ole jo napannut sellaista.

Kropan pitää välillä saada levätä ja 'plösöilläkin' ettei hormonitoiminta väsähdä kokonaan. Lisäksi ankarat dieetit aiheuttavat katabolisessakin tilassa eufoorista hyvänolon tunnetta joka auttaa puskemaan todella pahassakin stressitilassa eteenpäin. Sitten kun kroppa ei enää jaksa niin sitten mennään stressihormonien voimalla ja paukautetaan lisämunuainen rikki.

Syömishäiriöt ovat myös kumman fyysisiä sairauksia (psyykkisestä puolesta huolimatta). Jos Paulinen ravitsemustila saataisiin vähän parempaan kuosiin niin ajatuksetkin vähän kirkastuisivat ja energiaa riittäisi muuhunkin kuin selviytymiskamppailuun ja pakkomielteiden toteuttamiseen...

Psykologian kurssillakin oli asiaa tutkimuksesta, jossa vapaaehtoinen nälässä pidetty (muutoin terve) ihmisjoukko alkoi käyttäytyä syömishäiriöisesti oltuaan tarpeeksi kauan nälässä. Heille syntyi pakkomielteitä ruokaan, rutiineihin, keräilyyn ym. ja lisäksi painon nostaminen tuntui monesta vastenmieliseltä ajatukselta.
 
Musta tää keskustelu on äärimmäisen mielenkiintoinen siinä mielessä, että tavallaan koko ajan se sairaus on kuitenkin ollut siellä pään sisällä varmasti samanlaisena, mutta porukka alkaa reagoida vasta kun se näkyy oikeasti? Muutenhan kisakireä kroppa ympäri vuoden onkin vain tavoiteltavaa :/. Muuta eroahan tossa tuskin on, kun se fakta, että kroppaa on näivetetty pitkään kun normaalisti rasvaa otetaan takaisin jossain kohtaa hieman --> kroppa pysyy "terveen" näköisenä vaikkei se sitä enää edes olisi. Korjatkaa jos olen väärässä. Jos se raja sairauden välille vedettäisiin oikeasti vain sen puolesta - että alkaa olla sen näköinen että kupsahtaa niin huhhuh..
 
Musta tää keskustelu on äärimmäisen mielenkiintoinen siinä mielessä, että tavallaan koko ajan se sairaus on kuitenkin ollut siellä pään sisällä varmasti samanlaisena, mutta porukka alkaa reagoida vasta kun se näkyy oikeasti? Muutenhan kisakireä kroppa ympäri vuoden onkin vain tavoiteltavaa :/. Muuta eroahan tossa tuskin on, kun se fakta, että kroppaa on näivetetty pitkään kun normaalisti rasvaa otetaan takaisin jossain kohtaa hieman --> kroppa pysyy "terveen" näköisenä vaikkei se sitä enää edes olisi. Korjatkaa jos olen väärässä. Jos se raja sairauden välille vedettäisiin oikeasti vain sen puolesta - että alkaa olla sen näköinen että kupsahtaa niin huhhuh..

korjaisin, jos ymmärtäisin yhtään mitä tarkoitat.... :(
 
Näissä kehonrakennus/muokkaus touhuissa hyvin harvalla on ollenkaan terve suhtautuminen ruokaan. Hyvin monet punnitsee ruoan jatkuvasti, oli kyseessä offseason/dietti. Toki se on kehityksen kannalta tärkeää (kai?), ja itsekkin näin aiemmin toimin.

Omasta puolestani voin sanoa, että ruokien punnitseminen, kcal laskeminen sykemittarin kanssa aerobisilla yms vei osittain mielenkiinnon koko touhuun pitkässä juoksussa. Nyt kun on syönyt aivan normaalisti, suht terveellisesti, liikkunut monipuolisesti ja käynyt kuntosalilla niin kehosta on kyllä hävinnyt rasva tehokkaasti ilman turhaa "nysväämistä".
 
korjaisin, jos ymmärtäisin yhtään mitä tarkoitat.... :(

Tarkoitin siis vaan, että syömishäiriö ei aina näy välttämättä ulospäin jos se on esimerkiksi sekamuotoista, vaikka se ongelma pään sisäpuolella on silti sama koko ajan. Ja siis kuinka monella keholajia harrastavalla on normaali kehonkuva/ terve suhtautuminen ruokaan?

edit: slapshot sen tossa jo ilmasikin.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitin siis vaan, että syömishäiriö ei aina näy välttämättä ulospäin jos se on esimerkiksi sekamuotoista, vaikka se ongelma pään sisäpuolella on silti sama koko ajan. Ja siis kuinka monella keholajia harrastavalla on normaali kehonkuva/ terve suhtautuminen ruokaan?

edit: slapshot sen tossa jo ilmasikin.


juu, totta. mutta kulkeehan kadullakin tuhansia ihmisiä, jotka eivät harrasta keholajeja ja silti heillä on sekamuotoinen syömishäiriö joka ei näy päälle.

lähipiiristäni tunnen ja tiedän montakin treenaria joilla on hyvin realistinen ja terve suhtautuminen ruokaan ja syömiseen, toisaalta taas on niitäkin joilla homma lipsuu lapasesta. mutta kysyisinkin, että mikä on nykyään tervettä suhtautumista syömiseen? kun tarjontaa on niin runsaasti ja suurin osa mitä kaupassa myydään on teollista paskaa, niin eikö se valveutuneisuus ja "kyttääminen" ole melkein välttämättömyys?

itsellä on kokemusta ajasta jolloin painoin yli 100 kg ja ruokavalio koostui leivästä, suklaasta, sipseistä ja karkeista. nykyinen maitorahkakanavihanneskyttäys on kyllä varmaan jonkun mielestä pimeää sekin, mutta ainakin vähemmän epäterveellistä ja "sairasta" kuin tuo aiempi elämä.

en usko, että keholajit sinänsä aiheuttavat syömishäiriöitä. ehkä lajien pariin vaan ajautuu myös niitä ihmisiä, joille motivaation lähteenä ei ole itse treenistä tuleva mielihyvä, vaan lupa ja oikeutus kontrolliin ja kidutukseen.
 
juu, totta. mutta kulkeehan kadullakin tuhansia ihmisiä, jotka eivät harrasta keholajeja ja silti heillä on sekamuotoinen syömishäiriö joka ei näy päälle.

lähipiiristäni tunnen ja tiedän montakin treenaria joilla on hyvin realistinen ja terve suhtautuminen ruokaan ja syömiseen, toisaalta taas on niitäkin joilla homma lipsuu lapasesta. mutta kysyisinkin, että mikä on nykyään tervettä suhtautumista syömiseen? kun tarjontaa on niin runsaasti ja suurin osa mitä kaupassa myydään on teollista paskaa, niin eikö se valveutuneisuus ja "kyttääminen" ole melkein välttämättömyys?

itsellä on kokemusta ajasta jolloin painoin yli 100 kg ja ruokavalio koostui leivästä, suklaasta, sipseistä ja karkeista. nykyinen maitorahkakanavihanneskyttäys on kyllä varmaan jonkun mielestä pimeää sekin, mutta ainakin vähemmän epäterveellistä ja "sairasta" kuin tuo aiempi elämä.

en usko, että keholajit sinänsä aiheuttavat syömishäiriöitä. ehkä lajien pariin vaan ajautuu myös niitä ihmisiä, joille motivaation lähteenä ei ole itse treenistä tuleva mielihyvä, vaan lupa ja oikeutus kontrolliin ja kidutukseen.

En siis missään nimessä väittänyt, että keholajit aiheuttaisivat syömishäiriöitä. Koitin lähinnä ilmaista, että lajien pariin eksyy varmasti helpommin myös niitä, kellä on häiriö taustalla. Ei tarvitse kun katsoa pakkiksen mimmipuolta, niin kyllähän siellä aika moni on avoimesti kertonut toipuvansa mm. anoreksiasta jne.. Ja uskon myös, että lajia voi harrastaa ns. terveeltä pohjalta ja itse ihailen valtavasti niitä ihmisiä kellä on terve suhtautuminen asioihin siltikin. Tavallaan uskon, että tämä on mahdollista silloin kun identiteetti rakentuu muille asioille ja treeni ymmärretään kuitenkin "vain" harrastuksena ja lähipiirissä sitä tuetaan ja ymmärretään, mutta se ei ole välttämättömyys koskien muuta sosiaalista elämää :). Mutta tämä on ihan vain oma mielipide sivullisena.
 
Paulinehan on ihan avoimesti blogissaan kertonut, että oli nuorempana anorektikko, ja vaihtoi sitten laihuuden tavoittelun lihaksikkaan kunnon tavoitteluksi. Kontrollia omasta kehosta noissa molemmissa selvästi haetaan, ja henkinen terveys on kyllä tekstien mukaan touhusta kaukana...
 
Voi kuinka surullista :(. Ei voi muuta sanoa. Pauline oli niin upea ja motivoiva nainen... nykyään ... en ees löydä sanoja... todella harmillista. Äärimmäisyyksin vetäminen ei ole koskaan hyvä asia. Terve järki ja kohtuus kaikessa.
 
Näissä kehonrakennus/muokkaus touhuissa hyvin harvalla on ollenkaan terve suhtautuminen ruokaan. Hyvin monet punnitsee ruoan jatkuvasti, oli kyseessä offseason/dietti. Toki se on kehityksen kannalta tärkeää (kai?), ja itsekkin näin aiemmin toimin.

Omasta puolestani voin sanoa, että ruokien punnitseminen, kcal laskeminen sykemittarin kanssa aerobisilla yms vei osittain mielenkiinnon koko touhuun pitkässä juoksussa. Nyt kun on syönyt aivan normaalisti, suht terveellisesti, liikkunut monipuolisesti ja käynyt kuntosalilla niin kehosta on kyllä hävinnyt rasva tehokkaasti ilman turhaa "nysväämistä".

Omasta mielestäni ei ruokien punnitseminen eikä muukaan laskeminen ole mikään ongelma eikä merkki ongelmasta, kuten ei myöskään harjoitustehon optimoiminen sykemittarilla. Ongelmaksi se muuttuu vasta kun sen merkitys omassa mielessä kasvaa kohtuuttomaksi, voisi sanoa että ikäänkuin mittaamisesta ja tarkkailusta tulee se varsinainen pääpointti. Kenties sinunkin kohdallasi niiden merkitys kasvoi harjoittelussa liiaksi ja niiden käyttäminen muuttui pakonomaisemmaksi?
Erilaisten mittausmenetelmien ja -tapojen tarkoitus on olla vain apukeinoja syömisen ja treenamisen painotuksen avuksi, ei itsetarkoitus, eikä todellakaan ohittaa oman kropan "kuuntelemista". Mittaaminenkin saattaa pitkässä juoksussa muuttua satunnaisemmaksi varmisteluksi kun oppii tuntemaan tai arvioimaan tietyt perusjutut.
Ongelmahan saattaa olla jos sun pitää ottaa lautaselle juuri 200g pihviä vaikka elimistö kertoo ettei ole niin nälkä tai että ohjelmaan kuuluu harjoitus 170 sykkeellä vaikka elimistö viestii väsymyksestä ja palautumisen puutteesta, tällöin mittaamisen saattaa kokea pakottavana. Mutta ongelma todellisuudessa onkin oman mielen taipumattomuudessa kyetä kuuntelemaan omaa kehoa ja poiketa noudattamastaan ohjelmasta tarpeen vaatiessa.
Voi myös olla helpottavaa tietää, että syö sen määrän kuin oma tarve on ja että tekee treenatessa juuri oikeita asioita eikä turhaan hukkaa aikaansa ja energiaansa. Ja tavoitteista riippuen ei mikään estä tarpeen mukaan poikkeamasta näistä tavoista, silloin ainakin tietää missä on tehnyt toisin jos tulos ei sitten tyydytäkään.
 
Jos joku jaksaisi noita facebookeissa ja muissa vastaavissa olevia tekstejä tänne kopsailla tai kuvia laittaa, kun ei me kaikki käytetä vieläkään noita tuollaisia..

Sääli kyllä että tähän suuntaan lähti Pauline, ennen oli tosi upeassa kunnossa. Tosin ihmettelin myös joskus miten se oli joka kuvassa niin revityn näkönen, nytpä sekin selvisi.. :(

07.jpg
 
Thursday, 16 September 2010

"There is no end to what I do. My lifestyle is a project and the deadline is when I’m dead. That’s when I’m done with it."

Pakko myöntää et fb vähän kiinnostaa toisinaan... Screenshot, anyone?
 
Kaipa tämä laillista on kun promokuva ja jostain kirjan kannesta... Tässäpä siis kuva liitteenä.

Paskinta koko hommassa on se että tuolla on vitusti Amazing, hot, hot, kommentteja :) Samassa kansiossa noita entisiä kyykkäyskuvia http://fighterdiet.com/blog/wp-content/uploads/2009/07/attachment.jpg ja porukka on vaan tyytyväinen nykyisiin saavutuksiin.
 

Liitteet

  • eiperkl.webp
    eiperkl.webp
    53,3 KB · Katsottu: 1 519
Kaipa tämä laillista on kun promokuva ja jostain kirjan kannesta... Tässäpä siis kuva liitteenä.

Paskinta koko hommassa on se että tuolla on vitusti Amazing, hot, hot, kommentteja :) Samassa kansiossa noita entisiä kyykkäyskuvia http://fighterdiet.com/blog/wp-content/uploads/2009/07/attachment.jpg ja porukka on vaan tyytyväinen nykyisiin saavutuksiin.

Sen tarkemmin asiaa seuraamatta on tämä "Paulinen nykyelämä on paskaa" johtopäätös siis tehty vertaamalla tuoreimpia (vessan peilin kautta otettuja) kuvia johonkin vanhaan kyykkäyskuvaan? Vai onko ongelma se, ettei Pauline tämänhetkisessä kunnossa kelpaa "Long John"ille (& co.) ja haluaisi(vat) menneisyyden takaisin?
 
Sen tarkemmin asiaa seuraamatta on tämä "Paulinen nykyelämä on paskaa" johtopäätös siis tehty vertaamalla tuoreimpia (vessan peilin kautta otettuja) kuvia johonkin vanhaan kyykkäyskuvaan? Vai onko ongelma se, ettei Pauline tämänhetkisessä kunnossa kelpaa "Long John"ille (& co.) ja haluaisi(vat) menneisyyden takaisin?

niin vai oisko sittenkin niin, että ne vessapeilikuvat on jotain aivan järkyttävää, paulinen tekstit ja fb-statukset on jotain aivan järkyttävää ja koko touhu lähentelee patologisen itsetuhoisen syömishäiriön merkkejä? ja sitten lauma sopuleita kulkee perässä vahvistamassa kipeän ja selvästi huonosti voivan naisen matkaa kohti loppua?
 
Back
Ylös Bottom