Paluu koulun penkille(kö)?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja 323443
  • Aloitettu Aloitettu

323443

Banned
Liittynyt
15.2.2006
Viestejä
154
Josko nyt tännekin puolelle vähän rustaisi jotain kun vauhtiin ollaan päästy :)

Olen tuhat ja sata kertaa miettinyt paluuta koulun penkille, mutta aina löytyy jotain tosi järkeviä syitä, että ei mukamas vois palata. Ja jos kehtaa myöntää niin vielä tässäkin iässä on hiukka hukassa se, että miksikä haluan "isona" tulla?!?!

Kun nyt tässä on tullu urheilun parissa pyörittyä viimeiset 10 vuotta niin koko aika vahvemmin ja vahvemmin alkaa tuntumaan siltä, että haluaisin ammatinkin siltä alalta, mutta kaikki sanoo, että liikunta-alalle on niin vaikea päästä ja halukkaita on niin prkeleesti. Ja meikäläisellä kun ei oo ede yo-papruja niin..... ??
Oon koulutukseltani merkonomi (markkinointi) ja oon alan töitä tehnyt nyt jo 8 vuotta. Alkaa vaan pikkuhiljaa kypsyttää tietokoneen ääressä istuminen ja selkä- ja niskavaivainen kun olen niin istumatyö ei oo ehkä se paras työ mulle... (tai niin lääkärit ovat sanoneet).
Ja sit toisekseen kun asun täällä keskellä ei mitään niin eihän täällä mitään kiinnostavia koulutuksia ees oo mahdollisuus lähteä lukemaan vaan pakko ois lähteä johonkin muualle. Kai sitä sit on vaan niin jumittunu tänne kun täällä yhdessä ja samassa paikassa on elämänsä asunut ja ekaan työpaikkaankin heti pääsi vakkariksi..... Ja toki kaikki ystävät ja perhe on täällä jne. Mutta sit taas toisaalta alkaa kyllästyttään nää samat ympyrät ja naamat :(

Täs nyt puolisen vuotta kyllä on tuo koulutus idea pyörinyt päässä kahta kauheemmin ja oikeesti tekis mieli lähteäkin, mutta kun on niin saamaton ja "pelkuri", että ei saa aikaseks!!!

Onks täällä ketään joka on liikunta-alaa opiskellut? Tai toinen mikä kiinnostaa on fysioterapeutin koulutus tai urheiluhieroja. Mitä hyviä kouluja esim. Etelä-Suomessa on, jossa ois mahdollisuus kouluttautua jollekin noista aloista? Onko vaikee päästä? Entä työllisyys tilanne?

Ja kiinnostais eniten kuulla sellaisten ihmisten kommentteja, jotka itse ovat muuttaneet kotikaupungistaan muualle opiskelemaan ja ovat jääneet sille tielle? Oliko vaikea päätös? Oliko oikea päätös?

Auttakee :nolo:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse muutin opiskeluiden perässä yli 400 kilometrin päähän kotoa vuonna 1998. Olen edelleen samassa paikassa ja tänne on kaikki rakentunut sen jälkeen. Mielestäni kannatti, en oo katunut.

Edit: Ollaan muuten Salitytsy samassa kaupungissa.
 
Salitytsy sanoi:
Ja kiinnostais eniten kuulla sellaisten ihmisten kommentteja, jotka itse ovat muuttaneet kotikaupungistaan muualle opiskelemaan ja ovat jääneet sille tielle? Oliko vaikea päätös? Oliko oikea päätös?
Ei ollut vaikea päätös ja oli oikea.

Vaihtoehtoja ei ollut, koska lukion jälkeen ei ollut mitään ns. kotipaikkakunnallani, eli yliopistokoulutuksen perässä oli pakko lähteä ja kauas. Ei harmittanut yhtään.

Mä en yleensäkään näe kotina mitään taloa tai paikkakuntaa, vaan suomalaisen kulttuurin, tavan elää ja äidinkielen. Tuo asenne tuli parin ziljoonan opiskeluaikaisen muuton ja ulkomailla asumisen myötä. Kotini on siis valtio nimeltään Suomi, jonka olennaisina osina ovat kieli nimeltään suomi ja kaikki suomalaiset, joiden kanssa voin elää suomalaisten elämäntapojen mukaan ja kommunikoida suomeksi. Täten Suomen sisällä muuttaminen esim. 500km fiksun opiskelupaikan tai hyväpalkkaisen vakiduunin perässä ei ole mikään katastrofi. Tosin täytyy myöntää, että muuttaminen saisi jo riittää. Mukava olisi juurtua aloilleen vaikkapa eläkeikään asti näin aluksi, ehkä jopa hautaan asti.

Veikkaan, että liikunta-alan sisällä on duunimahkuja, kun valitsee oikein, eikä nirsoile. Esim. jos kouluttautuu fysioterapeutiksi, niin arvelen, että vanhustyössä on vielä vuosia ihan pirusti töitä, vakiduuniin pääsee varmasti. Vanhustyö kun ei ole muodikasta, jokaisen pitäisi päästä vauhdikkaasti ja innostavaksi jumppaohjaajaksi, kellekään ei kelpaa vanhusten kuntouttaminen. :rolleyes:

Loppukaneettina wanhan ja kyynisen miehen toteamus, että kannattaa pitää harrastuksena se, mistä eniten tykkää ja työnä se, mistä tykkää enintään toiseksi eniten. Näin se kivoin asia kanssa pysyy kivana.
 
JoAT sanoi:
Itse muutin opiskeluiden perässä yli 400 kilometrin päähän kotoa vuonna 1998. Olen edelleen samassa paikassa ja tänne on kaikki rakentunut sen jälkeen. Mielestäni kannatti, en oo katunut.

Edit: Ollaan muuten Salitytsy samassa kaupungissa.

Aijaa... kiva kiva :) Ehkäpä ollaan törmättykin sitten joskus ;)

Kun saiskin itteänsä niskasta kiinni ja tekis radikaaleja muutoksia elämässään, mutta on ei oo sitä rohkeutta oikein tälle tytölle hirveesti "lahjana" annettu. Toisaalta koko aika tässä yritän nyt rohkeutta kerätä, jos vaikka vielä ennen kolmenkympin kriisiä ehtis alottaa opiskelut uudelleen :)
Kyllähän se vaan niin on, että kouluttautuminen AINA kannattaa!!!
 
Salitytsy sanoi:
Kun saiskin itteänsä niskasta kiinni ja tekis radikaaleja muutoksia elämässään, mutta on ei oo sitä rohkeutta oikein tälle tytölle hirveesti "lahjana" annettu.
Ota ja tee. Kukaan ei tee niitä sun puolesta.

En mä tiedä yhtään sisäsyntyisesti rohkeaa ihmistä (rohkeus kun tarkoittaa just niiden asioiden tekemistä, jotka pelottaa, eikä sitä, ettei pelkää mitään), joten et sä niin kamalan lahjatonkaan voi sillä saralla olla. Go for it. :)
 
iivili sanoi:
Loppukaneettina wanhan ja kyynisen miehen toteamus, että kannattaa pitää harrastuksena se, mistä eniten tykkää ja työnä se, mistä tykkää enintään toiseksi eniten. Näin se kivoin asia kanssa pysyy kivana.

Tota mä oon itekin tullu miettineeksi ja päädyin samaan.
Kun mä aloin käymään salilla ja aerobic-tunneilla niin mä aattelin, että voi vitsi ku ois hienoo itekin vetää tunteja. Sitä mietti, että oishan se makeeta tehdä työkseen sitä mitä rakastaa... ois hienoo harrastuksen parista löytää työkin.

Mä vuodeksi tossa pari vuotta sitten eksyin Vaasasta Seinäjoelle ja siellä mulle sit tarjottiin vetäjän hommia sillä salilla jossa kävin. Oisin päässy Les Mills-tunteja vetämään, mutta sit aloin miettimään, että haluanko oikeesti. Sitten se ei enää ois harrastus eikä sais tehdä sitä silloin kun huvittaa vaan ois PAKKO. Ei se enää sitten ois sama asia. Toisaalta se ois ollu hienoo kun ne ois mut kouluttanutkin, mutta sitten muutin takas Vsaan niin eipä siinä sit ollu vaikea päättää, että otanko tarjouksen vastaan vai en. Ja en usko, että oisin muutenkaan sit ottanut tarjousta vastaan, sillä kyllä työn pitää olla työ ja harrastuksen harrastus... tai niin mä aattelen.
 
Itse juuri vuoden alussa sain itseäni niskasta kiinni. Olen pönöttänyt töissä, melko suoraan koulun penkiltä tulleena, viisi vuotta. Alkoi jo hiukan tympiä arki; aamulla töihin, illalla sohvalle kaivamaan nenää, joten aloitin aikuisopiskelun AMK:ssa.

Sopiva vaihtoehto ahneelle, joka ei halua siirtyä opiskelijan vyönkiristykseen vaan säilyttää entinen tulotaso. Hirveästi ei ainakaan vapaa-aikaa ole; ensin töissä täysi päivä, siitä muutamaksi tunniksi kouluun, koululta salille ja sieltä himaan nukkumaan. Noin niin kuin suunnilleen. :)

On ainakin mielekkäämpää kuin homehtua nuorena.
 
Galileo sanoi:
Itse juuri vuoden alussa sain itseäni niskasta kiinni. Olen pönöttänyt töissä, melko suoraan koulun penkiltä tulleena, viisi vuotta. Alkoi jo hiukan tympiä arki; aamulla töihin, illalla sohvalle kaivamaan nenää, joten aloitin aikuisopiskelun AMK:ssa.

Sopiva vaihtoehto ahneelle, joka ei halua siirtyä opiskelijan vyönkiristykseen vaan säilyttää entinen tulotaso. Hirveästi ei ainakaan vapaa-aikaa ole; ensin töissä täysi päivä, siitä muutamaksi tunniksi kouluun, koululta salille ja sieltä himaan nukkumaan. Noin niin kuin suunnilleen. :)

On ainakin mielekkäämpää kuin homehtua nuorena.

Miten tuo aikataulu menee käytännössä? Ja kauanko joku perus amk koulutus kestää näin?

Mä en välttämättä ole amk koulutukseen menossa, mutta jotain uutta alkaisi pikkuhiljaa jo kaipaamaan. LVI-ala olisi vakaasti harkinnassa, mutta todellakaan ei ole varaa jäädä duunista pois täysiaikaseksi opiskelijaksi, joten joku työn ohella suoritettava koulutus pitäisi keksiä, eikä se saisi perheelliselle olla liian rankkatahtinenkaan.
 
Timba79 sanoi:
Miten tuo aikataulu menee käytännössä? Ja kauanko joku perus amk koulutus kestää näin?

amk:ssa on esim näitä aikuisopiskelijoitten linjoja. pystyy ihan hyvin tekee töitä ja koulua yhtäaikaa. noissa saa istua koulussa jonkun 2-3 vuotta. riippuen siitä miten rivakkaan tahtiin tahtoo sen käydä. mahdollisuus on kuitenkin jopa öö.. 5 vuotta tms. ihan miten ite haluaa sen suorittaa.
 
Timba79 sanoi:
Miten tuo aikataulu menee käytännössä? Ja kauanko joku perus amk koulutus kestää näin?
Itselläni koulutus kestää 3,5 vuotta (siihen sisältyy jotain harjoittelujaksoja jotka voin tehdä töissä normihommina, kun on suunnilleen samalla alalla).

Opiskelua on 3-4 päivää viikossa viidestä kahdeksaan. Sitten on omalla ajalla hoidettavia opintoja, jotka käytännössä ovat tähän mennessä ainakin tarkoittaneet jotain esitelmiä ja raportteja.

Kesälomaa odotellessa. :kuola:
 
Duunikaveri on kiinteistöjohtamisen inssi ja hän alkoi jokunen aika sitten lukea itseään (AMK-)maisteriksi työn ohella. Opetusta näyttäisi olevan lähinnä viikonloppuisin ja joskus joitain arkipäiviä viikolla.
 
Timba79 sanoi:
Miten tuo aikataulu menee käytännössä? Ja kauanko joku perus amk koulutus kestää näin?

Mä en välttämättä ole amk koulutukseen menossa, mutta jotain uutta alkaisi pikkuhiljaa jo kaipaamaan. LVI-ala olisi vakaasti harkinnassa, mutta todellakaan ei ole varaa jäädä duunista pois täysiaikaseksi opiskelijaksi, joten joku työn ohella suoritettava koulutus pitäisi keksiä, eikä se saisi perheelliselle olla liian rankkatahtinenkaan.


Varsinkin jos LVI-ala kiinnostaa niin oppisopimuskoulutus on hyvä vaihtoehto.. Saat palkkaa samalla kun opit käytännön töissä, toki siihen kuuluu teoriapuoli mutta se on huomattavasti paremmin sumplittavissa kuin "tavallisen koulun" opinnot
 
..

Aijaa... kiva kiva :) Ehkäpä ollaan törmättykin sitten joskus ;)

Kun saiskin itteänsä niskasta kiinni ja tekis radikaaleja muutoksia elämässään, mutta on ei oo sitä rohkeutta oikein tälle tytölle hirveesti "lahjana" annettu. Toisaalta koko aika tässä yritän nyt rohkeutta kerätä, jos vaikka vielä ennen kolmenkympin kriisiä ehtis alottaa opiskelut uudelleen :)
Kyllähän se vaan niin on, että kouluttautuminen AINA kannattaa!!!


Nyt tuumasta toimeen ja rohkeesti tekemään siltä miltä tuntuu, äläkä epäröi turhia!!:thumbs:

..
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom