Paluu dojolle

[Esox Lucius]

Aloittelen tässä paluuta dojolle reilumman paussin jälkeen.

Hieman taustatietoa:
Aloitin judon syksyllä 1991 12-vuotiaana. Keltaisen vyön suoritin peruskurssin jälkeen 18.12.1991. Oranssin vyön suoritin 21.5.1992, jonka jälkeen treenasin vielä lähes vuoden ennenkuin kävin ensimmäiset kilpailuni 13.2.1993. Tuloksena neljä otteluvoittoa joista kaksi ipponilla ja kisan ensimmäinen sija.

Tämän jälkeen kilpailin enimmäkseen B-nuorissa ja osallistuin ensimmäistä kertaa B-nuorten SM-kisoihin 23.10.1993. Tuloksena kaksi ottelua ja kaksi tappiota. Tästä kolmen kuukaden kuluttua Samurai Cup:sta tuli jo kolmas sija. Vuoden kuluttua B-nuorten SM-kisat pidettiin 8.10.1994 ja tuloksena kolmas sija ja kutsu EVL leirille Varalaan. Ikinä en EVL leirille päässyt, koska tämän jälkeen aloitin sairastelukierteen ja kunto vain laski laskemistaan. Kävin vielä vuoden -95 B-nuorten SM:ssä häviämässsä yhden ottelun.

Alkuvuodesta 1996 lopetin judon motivaatiopulan takia.

Tämän jälkeen olen harrastellut kaikenlaista punttaamisesta salibandyyn ja koskimelonnasta lumilautailuun. Nyt kuitenkin melko tarkalleen 10 vuoden treenitauon jälkeen tuli kipinä palata dojolle lähinnä kunnonkohotus mielessä. Viimevuosina suurin mielenkiintoni on ollut koskimelonta ja ajattelin judon olevan loistavaa oheistreeniä, sillä se kehittää juuri samoja ominaisuuksia mitä melonta vaatii eli nopeutta, koordinaatiota, keskivartalon käyttöä, notkeutta sekä tietysti myös henkistä kestävyyttä.

Tänään kävin sitten ensimmäistä kertaa treeneissä. Judogi raiskasi ihon aika pahasti ja varsinkin selkä ja käsivarret on aika kirjavan värisiä. Treeni alkoi mattorandorilla, jonka jälkeen venyttelyä. Tämän jälkeen katsottiin muutamia mattohyökkäyksiä ja puolustuksia päättyen joko sidontaan tai juji katameen. Tämän jälkeen otettiin 3 pystyrandoria. Jännää miten vanhat lempitekniikat tulevat vielä kymmenenkin vuoden jälkeen selkäytimestä ja sainkin tehtyä ekassa randorissa haraimakikomin ja ippon seoinagen. Tämän jälkeen loppui kunto eikä edes otetaistelusta tahtonut tulla mitään. Lopuksi otettiin vielä 3x5 rentoa heittelyä. Ukemikin tuli vanhasta muistista eikä heitettävänä oleminen pelottanut ollenkaan vaan heittoihin uskalsi lähteä rentona. Myös torina oleminen meni ihan ok ja varsinkin omat vahvat heitot lähti vanhasta muistista.

Motivaatio on nyt huipussa, kun tällä kertaa voi keskittyä pelkästään judoon ja unohtaa kisaamisen kokonaan. Toivottavasti kroppakin tottuu taas treenaamiseen niin ei olisi yhtä rikkinäinen olo kuin nyt :D

Mites onko muilla kokemusta palaamisesta kamppailulajin pariin pitkän tauon jälkeen?

 

[Satariel]

Minulla on about samanlainen judotausta, ja samoihin aikoihinkin. Judon lisäksi tuli muitakin lajeja jonkin verran harrastettua. Sitten armeijan aikoihin sain tuon selkäni niin kipeäksi, että sen ja aiempien loukkaantumisien ym. johdosta lopetin judon treenaamisen kokonaan.

Sittemmin on tullut ajoittain käytyä painimassa lukkopainia ja treenailtua vähän vapaaottelutekniikkaa, mutta tuo selkä on edelleen aina ollut melkoisen rajoittavana tekijänä.

Nyt olen viimein saanut kroppaa taas jonkinlaiseen kuntoon, selkä tuntuu toimivan, ja olenkin käynyt taas jokuset ohjatut treenit shootoa treenailemassa, ja homma tuntuu suorastaan loistavalta. Vanhat tekniikat judosta ym. kyllä ovat mielessä edelleen, ja kun vaan saa kuntoa ja liikkuvuutta lisää, niin alkavat varmasti sujua huomattavasti paremmin. Motivaatiokin on taas huipussaan, kun olen noita selän kipuiluja saanut kohtuu hyvin kuriin.

Melkoista psyykkausta tuo treenaamisen aloittaminen taas itseltä vaati, mutta eipä kaduta yhtään. Kuntokin on kovassa nousussa. Täytyy vain toivoa, että paikat kestävät vielä näin vanhemmallakin iällä

 

[Esox Lucius]

Melkoista psyykkausta tuo treenaamisen aloittaminen taas itseltä vaati, mutta eipä kaduta yhtään. Kuntokin on kovassa nousussa. Täytyy vain toivoa, että paikat kestävät vielä näin vanhemmallakin iällä

Kyllä. Hauskinta on muutama kaveri jotka muistaa silloin ihan pikkujunnuina ovat nyt mustalla vyöllä ja moninkertaisia SM-mitalisteja :o Meinaa tulla vähän orpo olo randorissa :D Palkitsevinta touhussa on kyllä kun huomaa, että ne tekniikat löytyy sieltä vielä vuosienkin jalkeen

 

[reino]

Judogi raiskasi ihon aika pahasti ja varsinkin selkä ja käsivarret on aika kirjavan värisiä.

Palailijan ei ole häpeä pitää sitä t-paita judogin alla. Niin ne muutkin "vanhat". ;)

Jännää miten vanhat lempitekniikat tulevat vielä kymmenenkin vuoden jälkeen selkäytimestä ja sainkin tehtyä ekassa randorissa haraimakikomin ja ippon seoinagen. Tämän jälkeen loppui kunto eikä edes otetaistelusta tahtonut tulla mitään.

Vanha kunnon "vedän sua haraimakikomilla ja siirryn sitten seinustalle puhkumaan kun on ollut tota taukoakin ei tässä nyt jaksa enää ottaa randoria" -temppu? :D

Hyvin se menee kun jaksat vaan käydä siellä dojolla. Ja alussa ei kannata yrittää liikoja. Kuitenkaan.

Mites kuperkeikat, pistikö pään kunnolla pyörälle? :D Lyhyemmänkin tauon jälkeen ne kaikkein yksinkertaisimmat asiat voivat olla kaikkein hankalimpia, vaikka vanhat lempitekniikat yhä tulevatkin selkäytimestä.

 

[Esox Lucius]

Palailijan ei ole häpeä pitää sitä t-paita judogin alla. Niin ne muutkin "vanhat". ;)

Ikinä en oo t-paitaa käyttänyt enkä käytä! Eiköhän se nahka suht nopeaan karaistu... Ja varmasti auttaa sekin, että Judogi vähän kostuu ja pehmenee. Onhan se ollutkin kuivumassa viimeiset kymmenen vuotta :D Sinänsä ihan hyvin, että nyt 26-vuotiaana menee sama judogi kuin 16-vuotiaana

Vanha kunnon "vedän sua haraimakikomilla ja siirryn sitten seinustalle puhkumaan kun on ollut tota taukoakin ei tässä nyt jaksa enää ottaa randoria" -temppu? :D

Olis kyllä mieli tehny, mutta roikuin nyt mukana randorin loppuun saakka. Pelkkä heitteleminenkin tuntui yllättävän raskaalta parin randorin jälkeen.

Hyvin se menee kun jaksat vaan käydä siellä dojolla. Ja alussa ei kannata yrittää liikoja. Kuitenkaan.

Juu maltilla ollaan liikenteessä. Alussa kolhivan itseään ihan typerästi kun ei ole sellaista sujuvuutta touhussa. Onneksi ei nyt sentään ihan rapakunto ole ja selkä plus muut nivelet ihan hyvässä kunnossa.

Mites kuperkeikat, pistikö pään kunnolla pyörälle? :D Lyhyemmänkin tauon jälkeen ne kaikkein yksinkertaisimmat asiat voivat olla kaikkein hankalimpia, vaikka vanhat lempitekniikat yhä tulevatkin selkäytimestä.

[/QUOTE]

Otettiin mattorandori alkulämmittely niin jäi tuo voimistelu pois tällä kertaa. Eiköhän sekin suju ihan ok. Kokeilin kesällä nurtsilla paria liikettä ja ainakin puolivoltti, päähyppy ja käsilläkävely luonnistui.

 

[reino]

Kokeilin kesällä nurtsilla paria liikettä ja ainakin puolivoltti, päähyppy ja käsilläkävely luonnistui.

Joo, äijähän on teräskunnossa. Ei sulla fyysisesti tule olemaan mitään ongelmia, ja pian se nahkakin tottuu.

Ainoa mihin homma voi enää kaatua, on henkinen puoli. Monilla kilpailijoilla on se kilpailuasenne juurtunut niin syvälle, että "harrastelu" ja "kuntoilu" ei enää onnistu. Mittarissa on vain kaksi asentoa, 0 tai 100.

Mutta toivottavasti sulla kantti kestää harrastella, koska judo on ihan kuntoilulajinakin erinomainen.

 

[Esox Lucius]

Ainoa mihin homma voi enää kaatua, on henkinen puoli. Monilla kilpailijoilla on se kilpailuasenne juurtunut niin syvälle, että "harrastelu" ja "kuntoilu" ei enää onnistu. Mittarissa on vain kaksi asentoa, 0 tai 100.

Jep, tuossahan se vaara piilee. Moni on rikkonut paikkansa, kun vähemmällä treenillä vedetään randorissa kuitenkin "viimeisen tapin takaa". Nyt kuitenkin kun on jo iänkin puolesta siirtynyt reilusti pappasarjaan niin kukaan ei sillä tavalla odotakaan kovin kilpailullista asennetta ja itsekin on helpompi ottaa kevyemmin kuntoilun kannalta.

 

[köpöö]

Aloittelen tässä paluuta dojolle reilumman paussin jälkeen.

Hieman taustatietoa:
Aloitin judon syksyllä 1991 12-vuotiaana. Keltaisen vyön suoritin peruskurssin jälkeen 18.12.1991. Oranssin vyön suoritin 21.5.1992, jonka jälkeen treenasin vielä lähes vuoden ennenkuin kävin ensimmäiset kilpailuni 13.2.1993. Tuloksena neljä otteluvoittoa joista kaksi ipponilla ja kisan ensimmäinen sija.

Tämän jälkeen kilpailin enimmäkseen B-nuorissa ja osallistuin ensimmäistä kertaa B-nuorten SM-kisoihin 23.10.1993. Tuloksena kaksi ottelua ja kaksi tappiota. Tästä kolmen kuukaden kuluttua Samurai Cup:sta tuli jo kolmas sija. Vuoden kuluttua B-nuorten SM-kisat pidettiin 8.10.1994 ja tuloksena kolmas sija ja kutsu EVL leirille Varalaan. Ikinä en EVL leirille päässyt, koska tämän jälkeen aloitin sairastelukierteen ja kunto vain laski laskemistaan. Kävin vielä vuoden -95 B-nuorten SM:ssä häviämässsä yhden ottelun.

Alkuvuodesta 1996 lopetin judon motivaatiopulan takia.

Tämän jälkeen olen harrastellut kaikenlaista punttaamisesta salibandyyn ja koskimelonnasta lumilautailuun. Nyt kuitenkin melko tarkalleen 10 vuoden treenitauon jälkeen tuli kipinä palata dojolle lähinnä kunnonkohotus mielessä. Viimevuosina suurin mielenkiintoni on ollut koskimelonta ja ajattelin judon olevan loistavaa oheistreeniä, sillä se kehittää juuri samoja ominaisuuksia mitä melonta vaatii eli nopeutta, koordinaatiota, keskivartalon käyttöä, notkeutta sekä tietysti myös henkistä kestävyyttä.

Tänään kävin sitten ensimmäistä kertaa treeneissä. Judogi raiskasi ihon aika pahasti ja varsinkin selkä ja käsivarret on aika kirjavan värisiä. Treeni alkoi mattorandorilla, jonka jälkeen venyttelyä. Tämän jälkeen katsottiin muutamia mattohyökkäyksiä ja puolustuksia päättyen joko sidontaan tai juji katameen. Tämän jälkeen otettiin 3 pystyrandoria. Jännää miten vanhat lempitekniikat tulevat vielä kymmenenkin vuoden jälkeen selkäytimestä ja sainkin tehtyä ekassa randorissa haraimakikomin ja ippon seoinagen. Tämän jälkeen loppui kunto eikä edes otetaistelusta tahtonut tulla mitään. Lopuksi otettiin vielä 3x5 rentoa heittelyä. Ukemikin tuli vanhasta muistista eikä heitettävänä oleminen pelottanut ollenkaan vaan heittoihin uskalsi lähteä rentona. Myös torina oleminen meni ihan ok ja varsinkin omat vahvat heitot lähti vanhasta muistista.

Motivaatio on nyt huipussa, kun tällä kertaa voi keskittyä pelkästään judoon ja unohtaa kisaamisen kokonaan. Toivottavasti kroppakin tottuu taas treenaamiseen niin ei olisi yhtä rikkinäinen olo kuin nyt :D

Mites onko muilla kokemusta palaamisesta kamppailulajin pariin pitkän tauon jälkeen?

Itsellä painista tuo tauko oli vähä lyhyempi eli 6kk, mutta oli kyllä rennompaa lähtä vääntämään, kun ei tarvi enää mistää kilpailuista ja painonpudotuksista stressata, kun en enää nii tosissaan aatellut treenata.

 

[Satariel]

Kyllä. Hauskinta on muutama kaveri jotka muistaa silloin ihan pikkujunnuina ovat nyt mustalla vyöllä ja moninkertaisia SM-mitalisteja :o Meinaa tulla vähän orpo olo randorissa :D Palkitsevinta touhussa on kyllä kun huomaa, että ne tekniikat löytyy sieltä vielä vuosienkin jalkeen

Itselläni ei ole vanhoja treenituttuja enää lähettyvillä, kun sen verran kauaksi olen muuttanut, ja lajikin tässä vaihtunut. Mukavaahan tuo on, kun vanhoja tekniikoita tulee mieleen edes kummemmin yrittämättä. Aika paljon judotekniikkaahan tuossa shootossakin pääsee soveltamaan, varsinkin, kun matossa pyöritään.

Varovasti saa kyllä alkuun ottaa, ettei itseään riko. Vanhat muistot 100% teholla vedetyistä randoreista & sparrimatseista on syytä unohtaa kyllä joksikin aikaa ;).

Olisihan tuo ehkä joskus mukava ihan judoakin kokeilla taas, kun sillä kuitenkin koko homman olen aloittanut. Toisaalta taas shooton monipuolisuus verrattuna judoon taitaa vetää pidemmän korren...

 

[Zimpanssi]

Ollaan muuten oltu samaan aikaan B-SM kisoissa 1994. Missäs sarjassa ottelit?

 

[Esox Lucius]

Ollaan muuten oltu samaan aikaan B-SM kisoissa 1994. Missäs sarjassa ottelit?

-50kg

 

[Zimpanssi]

Ok. Itse ottelin alle60kg painoisten oravannahkojen kanssa.