- Liittynyt
- 11.4.2019
- Viestejä
- 1
Moro kaikille,
Tuli tuossa viime vuonna pikku elämänmuutos, kun samana armon vuonna diagnosoitiin sekä isohko palleatyrä että lievä paniikkihäiriö. Olen treenannut salilla säännöllisesti ennen tätä kaikkea ja olen nyt koittanut aloitella sitä uudelleen noin puolen vuoden tauon jälkeen. Tarvitsisin vertaistukea.
Onko muita, jotka ovat tästä kombosta kärsineet tai kärsivät yhä? Aiheuttaako palleatyrä sen, että ei voi aktivoida rintaa ilman, että tulee melkeimpä rytmihäiriöltä tuntuvia oireita ja ylävatsa on koko ajan kireän tuntoinen? Esim. peck-deck ja ristitalja on yllä olevasta syystä ihan mahdottomia, samoin mm. melkeimpä kaikki liikkeet, jotka edellyttää kapeaa otetta yleensäkään mistään.
Tuntuuko teistä mahdottomalta vetää kova treeni? Vai liittyykö se minulla jotenki tuohon paniikkitaipumukseen... tuntuu, että hengittää jotenkin väärin ja jopa pelkää kovaa rasittumista hengästymistä.
Jakakaa kiltit kokemuksianne palleatyrästä tai paniikista tai molemmista treenikavereina. Itellä tuntuu, että elämästä on lähteny niin paljo iloa, kun salilla käynnistä ja perus lenkkeilystäki on tullu ihan selviytymistaistelua :/
Tuli tuossa viime vuonna pikku elämänmuutos, kun samana armon vuonna diagnosoitiin sekä isohko palleatyrä että lievä paniikkihäiriö. Olen treenannut salilla säännöllisesti ennen tätä kaikkea ja olen nyt koittanut aloitella sitä uudelleen noin puolen vuoden tauon jälkeen. Tarvitsisin vertaistukea.
Onko muita, jotka ovat tästä kombosta kärsineet tai kärsivät yhä? Aiheuttaako palleatyrä sen, että ei voi aktivoida rintaa ilman, että tulee melkeimpä rytmihäiriöltä tuntuvia oireita ja ylävatsa on koko ajan kireän tuntoinen? Esim. peck-deck ja ristitalja on yllä olevasta syystä ihan mahdottomia, samoin mm. melkeimpä kaikki liikkeet, jotka edellyttää kapeaa otetta yleensäkään mistään.
Tuntuuko teistä mahdottomalta vetää kova treeni? Vai liittyykö se minulla jotenki tuohon paniikkitaipumukseen... tuntuu, että hengittää jotenkin väärin ja jopa pelkää kovaa rasittumista hengästymistä.
Jakakaa kiltit kokemuksianne palleatyrästä tai paniikista tai molemmista treenikavereina. Itellä tuntuu, että elämästä on lähteny niin paljo iloa, kun salilla käynnistä ja perus lenkkeilystäki on tullu ihan selviytymistaistelua :/