@Nannax
Hyvä ,että mave ainakin innostaa
1-jakoisessahan on se kiva puoli, että voit helposti jakaa maven ja kyykyn eri päiville. 1-jakoisessa tarkoitushan olisi, että lihasryhmiä rasitetaan juurikin eri tavoin 3 päivänä viikossa. Varmaan kannattaa selata noita eri ohjelmia vaikka treeniohjelmat osiosta - treenisi sisältöön vaikuttaa juurikin tarpeesi ja tavoitteesi. Ja hienoa, että olet saanut selässä aikaiseksi, jos se vielä on ollut sun ongelma! Ongelmathan katoaa sillä, että niihin tarttuu aktiivisesti
Ja vastaavasti jos hartiat laahaa perässä, niin ohjelmaan kannattaa tietysti koittaa vähän painottaa sitä osastoa.
Mulla on myös ollut ongelmia vasemman lonkan liikkuvuuden kanssa (edelleen jäykempi kuin oikea), mutta kun aloitin joogan kaksi vuotta sitten, niin liikkuvuus naftisti kolmenkympin rajapyykin ylittäneenä on parempi mitä se oli reilu 10-kesäisenä, jolloin olin harrastanut jo vuosia aktiivisesti telinevoimistelua! Kaksi vuotta sitten olisin nauranut päin naamaa, jos joku olis väittänyt, että voisin tällä iällä olla notkeampi mitä tuolloin. Mä itse joogailen kotona, teen Youtubesta, joten helppo sovittaa aikatauluun ja mielialaan
Tossa sulla oli aika hyvin erilaisia tavoitteita. Niitä vois palastella osatavoitteisiin ja laittaa tavoiteaikatauluja, vaikka kesäkuussa mavesta 90kg (ellei mee jo!). Tällöin ois ehkä helpompi saada aikaiseksikin. Ikuisuustavoitteet kun harvoin toteutuu. Jokaiselle treenikerrallekin voi asettaa tavoitteen.
Tänään teen treenin niin, että nautin tekemästäni, muistan hymyillä (vaikka sit sarjojen välissä, kun pystyy vihdoin rentouttaa ne naamalihakset, ja jos ei hymyilytä, niin kokeile kuitenkin). Tai
tänään keskityn takakyykkytekniikkaan (okei, jos se tarkoittaa, että itse treeni menee vähän läskiks, niin oikean tekniikan harjoittelu on kuitenkin kaiken a ja o). Tänään
annan kaikkeni, saan yrittää ja epäonnistua TAI tänään
treenaan vieraan porukan kanssa esim. punttimimmien miitti TAI
pyydän neuvoa toiselta harrastajalta tmv (voisko tällainen auttaa sosiaaliseen pelkoon eli siihen ettei kehtaa/uskalla?).
Muista olla itsellesi lempeä, kokeile vaikka mielikuvaharjoitusta seisoen rauhassa silmät kiinni ja hengittäen syvään: assosioi kuinka setti menee, miltä se tuntuu, missä lihaksissa se tuntuu ja tee jokainen toisto mielessäsi (tai vaikka ilmassa - muut pitäkööt hulluna jos haluu :D): tämän jälkeen hengähdä ja kun sitten teet setin, keskity täysin hetkeen, keskity hengityksen rytmiin ja keskity kropan tuntemuksiin. Mä käytän välillä myös mantroja: hengitä, hyvin menee, yksi vielä jne... Mulle positiivinen itsepuhelu on todella tärkeää, koska täydellisyyden tavoittelijana olen pelännyt epäonnistumista ja aliarvioinut kykyjäni paljon. Kokeile luovasti eri juttuja, sieltä varmaan löytyy sulle sopivia keinoja motivoida ja löytää iloa itse treenistä.
Tavoitteissa vois hyvin olla myös jotain sellaista joka mittaa kehonhallintaa ja -voimaa sillai yleisesti. Mä otin itselleni tavoitteeksi press-up käsinseisonnan tälle vuodelle, mut vähän aliarvioin itteeni kun pääsin jo pari päivää sitten pusertamaan itseni ylös. Mut nyt voin palastella päätavoitteen eli että opin tulemaan myös hallitusti alas ja sen jälkeen harjoittelen pick up käsilläseisontaa. Ja vaikka maailman mittakaavassa mun käsiseisontakeuliminen on turhamaista eikä siitä oo mun elämälle mitään hyötyä, niin tuli hirveän hyvä fiilis onnistumisesta ja kova motivaatio harjoitella lisää.
Hirvee läjä tekstiä ja minimaalinen määrä asiaa :D Mut toivottavasti saat jotain ideoita ja ajatuksia muhimaan ja löydät treeni-iloa!
